Liv Strömquist: Peilisalissa
Sammakko 2023
Suom. Helena Kulmala
Kerro, kerro kuvastin, ken on sarjakuvataiteilijoista nokkelin
Ruotsalaisen Liv Strömquistin uusin sarjakuvateos on hykerryttävän hauska ja pisteliäs sukellus länsimaisiin kauneusihanteiden syihin ja seurauksiin.
Liv Strömquist on malmöläinen sarjakuvapiirtäjä, podcastaaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka ensimmäinen sarjakuva-albumi Prinssi Charlesin tunne (2010) käsitteli rakkauselämää ja parisuhteita erityisesti brittikuninkaallisten Dianan ja Charlesin epäonnisen suhteen kautta. Viimeistään toisen albuminsa Kielletyn hedelmän (2014) jälkeen Strömquist ampaisi feministisen sarjakuvan kansainväliseksi supertähdeksi ja yhteiskunnallisten ajattelijoiden kärkikastiin Ruotsissa.
Sarjakuvataitelijana Strömquist on tunnettu tyylitellyn kömpelöstä ja jopa lapsekkaasta piirrosestetiikastaan. Tyylilleen uskollisesti Strömquist käyttää uusimmassa teoksessaankin runsaasti akateemista lähdekirjallisuutta niin sosiologiasta, filosofiasta kuin feministisestä teoriastakin, mutta kokonaisuus pysyy silti kevyenä ja helposti lähestyttävänä omintakeisen piirrostyylin ja kuivan huumorin ansiosta.
Peilisalissa on Strömquistin kuudes suomennettu sarjakuvateos, joka käsittelee länsimaisen yhteiskunnan pakkomiellettä kauneuteen, ulkonäköön ja ikuiseen nuoruuteen. Miksi meille ei riitä se, että tyydymme ihailemaan Kylie Kardashinia, vaan haluamme myös näyttää häneltä? Mitä on mimeettinen halu? Onko selfien ottaminen itsessään feministinen teko, vai olemmeko vain kaikki sisäistäneet niin sanotun male gazen eli miehisen katseen? Strömquist osoittaa, kuinka kauneuden ja ikuisen nuoruuden tavoittelu on aina saanut epäterveitä ja kyseenalaisia piirteitä – olivat asialla sitten oikeat historialliset henkilöt tai populaarikulttuurin hahmot.
Tavallaan Peilisalissa-albumi ei sano mitään erityisen mullistavaa, eikä kritiikki kauneusihanteiden järjettömyyttä kohtaan varsinaisesti ole uusi asia. Albumi kuitenkin osoittaa, kuinka kuvakeskeisyys lävistää kulttuurimme kokonaisvaltaisesti. Strömquist muistuttaa myös, että kauneus ja nuoruus ovat aina katoavaisia asioita. Kuvien palvonta ja niiden ottaminen on siis länsimaisen ulkonäkö- ja minäkeskeisen kulttuurin epätoivoinen yritys vangita kauneutta ja näin luoda pysyvyyden tunnetta muuttuvassa maailmassa. Strömquist onnistuukin sarjakuvissaan lähestymään yhteiskunnallista ongelmaa sekä yleisesti että yksilön näkökulmasta. Useimmat lukijat epäilemättä tunnistavat teoksen esittelemät ilmiöt omassa elämässään, mikä on samaan aikaan lohdullista ja raivostuttavaa. Kuka vallitsevista kauneusihanteista lopulta hyötyy eniten? Ei liene mikään erityinen juonipaljastus, että Strömquist löytää voittajan kapitalismista.
Toisaalta Peilisalissa käsittelee kauneutta ja kauneusihanteita pääasiassa länsimaisen, valkoisen naisen perspektiivistä. Mitään ratkaisuehdotusta kauneuskäsityksen murtamiseen Strömquist ei tarjoa vaan jättää humoristiseen tapaansa asian lukijan mietittäväksi. Sarjakuvassa on mukana yksi tyhjä sivu, johon lukija saa itse vaikkapa piirtäen hahmotella idean paremmasta tulevaisuudesta.
Essi Rötkönen
Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa
Tammi 2022
Suom. Mari Hallivuori
Bonnie Garmusin esikoisteos Kaikki on kemiaa on romantiikantäyteinen lukuromaani, joka on käännetty jo yli 40 kielelle. Teos sijoittuu tieteen ja viihteen maailmaan 1950- ja 60-lukujen vaihteessa, aikaan, jolloin työelämän murros oli vasta tuloillaan ja jolloin naisten sorto työelämässä ja kotioloissa oli vielä arkipäivää. Näihin yhteiskunnan määräämiin ahtaisiin raameihin Garmusin päähenkilö, tutkimuskemisti Elizabeth Zott ei suostu ahtautumaan. Hän tekee määrätietoisesti tutkimustaan abiogeneesistä, jonka mukaan elämä voi syntyä elottomista aineista. Kun hänen työnsä tutkimuskeskuksessa päättyy, joutuu Elizabeth vastaanottamaan yllättävän työtarjouksen ja päätyy juontamaan ruokaohjelmaa Kuudelta syödään. Tieteeseen sitoutuneena hän kääntää nopeasti uuden työnsä itselleen mieluisaksi ja ryhtyy päättäväisesti opettamaan naisille kemiaa ruoanlaiton kautta.
Elizabeth toimii oman aikansa edelläkävijänä ja esikuvana 1960-luvun kotirouville. Menetettyään lähes kaiken hän porskuttaa eteenpäin pitäen kiinni arvoistaan ja aatteistaan. Hän on älykäs, kuvankaunis ja mielipiteissään järkähtämätön, kuin yli-ihminen, mikä tekee hänen työtovereistaan katkeria kateudesta. Kroonistunut masennus ja äitiyttä koskevat pelot, jotka tekevät hänestä miltei inhimillisen, eivät näy ulospäin.
Kaikista Elizabethin kohtaamista tragedioista huolimatta tarina on yllättävän kepeä ja humoristinen. Jyrkistä juonenkäänteistä saa dopamiinia ja lukukokemus on parhaimmillaan yhtä tunteiden – vihan, surun ja hauskuuden – vuoristorataa. Ja vaikka protagonisti ajattelee lähes kaiken tieteen kautta, ei hänkään välty rakkaudelta. Tosin Elizabethille selkein rakkaudenjulistus on mulperiperhosnaaraiden feromonista, bombykolista, puhuminen.
Tieteen ja naisten oikeuksien ajamisen lomassa kehkeytyy tarina romanttisesta rakkaudesta, ystävyydestä sekä perheestä. Elizabethin nerokas tytär Madeline, sielunkumppani ja pitkävihaisuuden mestari Calvin Evans, heidän koiransa nimeltä Puoli-Seitsemän – joka osaa muuten lähes 1 000 sanaa – sekä herttainen naapuri ja ystävä Harriet Sloane rikastuttavat tarinaa. Teoksessa pureudutaan esimerkiksi Harrietin avio-ongelmiin ja Calvinin karuun lapsuuteen. Osa hahmoista jää valitettavan pinnalliseksi. Esimerkiksi jotkut miehet ovat hahmoina pelkkiä moraalittomia vallankäyttäjiä. Kenties heidän kauttaan viitataan enemmän aikakauden ongelmiin kuin itse hahmojen valuvikoihin.
Juonessa liikutaan sujuvasti eri aikojen ja henkilöiden välillä, mikä osaltaan tekee kirjasta viihdyttävän ja mukaansatempaavan. Garmus kirjoittaa lennokasta tekstiä, jossa on nokkelia vertauksia ja mielenkiintoisia faktoja kemiasta. Kirjailijan tietämys kemiasta on juuri sopivassa määrin läsnä tekstissä. Teos on miellyttävää luettavaa ja sopii etenkin juonivetoisista romantiikan kirjoista ja vahvoista naishahmoista nauttiville.
Iines Toivonen