Dolores Reyes: Multasuu
Aviador 2025
Suom. Anna-Leea Häkli
Multasuun päähenkilö on argentiinalaisen suurkaupungin köyhässä lähiössä asuva tyttö, jolla on selvänäkijän kyky. Hän syö maata paikoista, joissa kadonneet ja kuolleet on viimeksi nähty, ja pystyy näkemään, mitä heille on tapahtunut. Buenosairesilaisen kirjailija Dolores Reyesin esikoisteos on sekoitus maagista realismia, rikosromaania ja nuoren tytön kasvutarinaa.
Elämä lähiössä on kovaa. Multasuu on jäänyt veljensä kanssa kahdestaan, kun heidän isänsä on murhannut heidän äitinsä ja lähtenyt matkoihinsa. Selvänäkemisen taito alkaa tuoda Multasuulle setelitukon toisensa jälkeen, kun surevia naapureita virtaa hänen kotiovelleen pyytämään apua. Paikallinen poliisi pyytää hänen apuaan kadonneen sukulaistytön löytämiseksi, ja samalla käynnistyy rakkaustarina. Naapurustossa, jossa väkivalta ja kuolema ovat osa arkea, näkemisen kyky tuo mukanaan musertavaa vastuuta.
Multasuu sanoo näyssä kohtaamalleen opettajalleen, murhatulle señorita Analle, ettei todellakaan haluaisi saada tyttövauvaa. ”Tytöt katoaa.” Naismurhat ja sukupuolittunut väkivalta ovat Argentiinassa merkittävä ongelma, ja romaania onkin luettu kommenttina nykytilanteesta. Reyesin esikoisteos on saanut kriitikoilta kiitosta ympäri maailmaa. Aviador-kustantamon päätös julkaista romaani suomeksi Anna-Leea Häklin sujuvana käännöksenä on kulttuuriteko.
Seitsemän lapsen äiti Reyes on ammatiltaan opettaja ja debytoi kirjailijana vasta nelikymppisenä. Hän on kertonut, miten murhattujen naisten hautajaissaattueet kulkivat aivan hänen kotiovensa editse. Romaanissaan hän peilaa myös synkkää 1970-luvun sotilasdiktatuurin aikakautta, jolloin kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli ja katosi. Kirja joutui viime vuonna myös kulttuuriskandaalin kohteeksi, kun konservatiivit halusivat estää sen levittämisen koululaisille Buenos Airesissa.
Kukka-Maria Ahokas
Terhi Tarkiainen: Pidä mut
Tammi 2025
Terhi Tarkiainen kirjoittaa kahta viihdesarjaa: 1700-luvulle sijoittuvia historiallisia viihderomaaneja neuvokkaista naisista sekä suomalaiseen mytologiaan nojaavaa romantasiaa tavallisen tytön ja seksikkäiden vampyyrimiesten välisistä ihmissuhteista. Molemmissa sarjoissa ironia kukoistaa, mutta leikkisyyden alta löytyy koko ajan enemmän vakavaa asiaa.
Vampyyrisarjan kolmannessa kirjassa Pidä mut huumori juoksee usein puujaloilla, mutta samalla käsitellään luokkaeroja ja äitisuhteita. Kuinka Anna voi olla raskaana, kun on sekstaillut vain vampyyripoikaystäviensä kanssa ja epäkuolleiden pitäisi olla siittämiskyvyttömiä? Arvoituksen selvittäminen vie kolmikon kohtaamaan muita äitejä. Kalevalan kartanon ikuinen Kyllikki, keskiajalta elänyt karjalainen vampyyrinoita Ksenia ja Annan oma äiti, johon Annan suhde on kauniisti sanottuna viilentynyt, tarjoavat peilejä äitiyden moninaiseen maailmaan.
Kevyesti 2020-lukulaisesti maustetun, eli muutamia kohtalaisen suorasukaisia seksikohtauksia sisältävän, romantasian ja saippuaoopperamaisen perhedraaman ohella tarina taipuu dekkarin ja eeppisen fantasiaseikkailun genreihin. Arvoituksen ratkaisu paljastuu yksi johtolanka ja epäilty kerrallaan kuin pehmodekkarissa sopii odottaa. Fantasiagenressä edukseen erottuu kalevalaisnoitien kilpalaulanta, jossa perinteinen ja moderni noituus kohtaavat. Välillä käydään myös historiallisen draaman puolella Suomen historian eri aikakausilla, kun kerrotaan vampyyripoikaystävien Vladin ja Kalman menneistä suhteista. Kokonaisuus pysyy kasassa hahmojensa varassa – jokaisella on oma inhimillinen puolensa.
Aihe huomioon ottaen perinteistä kauhua on tarinassa yllättävän niukasti. Yliluonnollisia olentoja pelottavampia ovat ihmiset, jotka ovat valmiita kohtelemaan julmasti toisia eläviä olentoja – ja varsinkin epäeläviä vampyyreitä.
Tarkiaisen vampyyrisarja on kuvausta elämästä yhteiskunnan laitamilla. Edellisten kirjojen teemoja, Pure mua -kirjan ihmisoikeuksia ja Peto irti -kirjan kuvaamaa nuorten miesten syrjäytymistä, sivutaan myös. Silmään ja sydämeen pistävät eniten kohtaukset, joissa käsitellään rautalangastakin vääntäen yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja yksilöiden erilaisia selviytymiskeinoja. Suorasukaisesti, mutta ei liikaa saarnaten näytetään, miten eriarvoisessa järjestelmässä jokainen selviytyy omalla tavallaan.
Miia Vistilä
Amani Al-mehsen: Hayati, rakkaani
Otava 2025
Amal syntyy 1960-luvun alussa irakilaiseen perheeseen , jossa isä ja veljet määräävät ja naiset tottelevat. Mutta tytötkin saavat opiskella, yliopistoon saakka. Kun Irakin ja Iranin välinen sota syttyy, maailma käy entistä tukalammaksi, myös miehille. Amalin tie kulkee opintojen ja lupaavan rakkaussuhteen kautta onnettomaan avioliittoon ja Saudi-Arabian pakolaisleirin kautta kaukaiseen Kuopioon.
Ihmisoikeusasiantuntija ja yhteiskuntatieteilijä Amani Al-mehsen tunnetaan Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana ja Ylen kolumnistina. Esikoisteokseensa hän on ammentanut inspiraatiota Irakin ja Iranin sotaa paenneen äitinsä vaiherikkaasta elämästä. Kuopioon asettunut Iman Al-Hashim sai ensimmäisenä Vuoden pakolaisnainen -palkinnon vuonna 1998.
Al-mehsenin luoma maailma on rikas, raastava ja kouriintuntuva. Teos ohjaa lukijaa tiedosta kohti ymmärrystä: katsomaan julkisia teloituksia televisiosta, astelemaan kemiallisilla aseilla tapettujen ruumiiden yli ja ohi – pohtimaan Amalin tavoin, onko pahempaa katsoa vai olla katsomatta – ja pakolaisleirin ihmisyyttä koettelevaan todellisuuteen. Vaikka romaanissa kuvatut tapahtumat ovat rankkoja, rauhaisia suvantoja ja toivoa luo kanssaihmisten ystävällisyys ja keskinäinen avunanto. Kerronnassa olisi tiivistämisen varaa erityisesti päähenkilön tunteiden ja havaintojen aukikirjoittamisessa, mutta kokonaisuutena romaani on erittäin toimiva.
Suomeen muualta saapuneiden kokemuksista kertovat romaanit kuten Hayati, rakkaani ja keväällä ilmestynyt ruandalaistaustaisen Ivan Manirahon Auringon syy rikastavat suomalaista kirjallisuutta ansiokkaasti ja erittäin tarpeellisesti. On hyvä tiedostaa, että arkisessa kassajonossa vierellä vartovan ihmisen kokemus tästä päällisin puolin jaetusta todellisuudesta voi olla jotain aivan muuta.
Emilia Miettinen
Brit Bennett: Äidit
Tammi 2025
Suom. Maria Lyytinen
Äitinsä äkillistä kuolemaa sureva 17-vuotias Nadia tulee yllättäen raskaaksi juuri ennen yliopisto-opintojen alkamista. Hänen ihastuksensa, pastorin poika Luke on menettänyt toiveet urheilu-urasta loukkaantumisen vuoksi ja työskentelee pienellä palkalla paikallisessa ravintolassa, mutta lupaa hankkia aborttiin tarvittavat rahat. Kun raskauden päättänyt Nadia saa kesätyön kotikirkostaan, hän ystävystyy samanikäisen Aubreyn kanssa, jolla on oma salaisuutensa kannettavana.
Yhdysvaltalaisen Brit Bennettin esikoisteos Äidit on herkkä ja tasapainoinen kuvaus mustista kalifornialaisista nuorista epäreilujen tilanteiden ja valintojen armoilla. Bennett kirjoittaa abortin elämänmittaisista seurauksista hienovaraisesti ja osoittelematta, myös syntymättä jääneen lapsen isän näkökulmasta. Isän tavoin myös Nadia ajattelee vuosien varrella surumielisesti, mutta ratkaisuaan katumatta, heidän “pientään”.
Sujuvasti suomennetun romaanin keskiössä ovat äidit – äidiksi kaipaavat, vain hetken äitiyttä kokeneet, äidin roolin ottaneet; itsekkäät, epäonnistuneet ja etäiset äidit. Tapahtumia kommentoi säännöllisesti kotikirkon vanhemmista naisista muodostuva äitien kuoro, joka on eräänlainen kollektiivinen kertojaääni – tai jouruileva torikokous ylläpitämässä sosiaalista kontrollia. Tarina kertoo myös maskuliinisuuden kipupisteistä, sisäisistä ja ulkoisista paineista olla oikeanlainen mies, isä ja poika – ja siitä, millaista on olla musta mies Yhdysvalloissa. “Rämäpäisistä valkoisista pojista tuli poliitikkoja ja pankkiireja, rämäpäisistä mustista pojista ruumiita”, on Luken isä terottanut pojalleen.
Vaikka Bennett käsittelee kipeitä, kulttuurisotien ytimessä olevia teemoja, kuten aborttia, uskonnollisuutta ja yhteiskunnan läpäisevää rasismia, hän ei vello niitä puhki, vaan upottaa terävät kriittiset havaintonsa sujuvan kerronnan lomaan. Bennetin maailma on Toni Morrisoniin verrattuna vähemmän vereslihalla, vaikka seuraakin visusti kirjailijaikonin jalanjäljissä. Bennettiltä on aiemmin suomennettu kiitetty Mikä meidät erottaa. Nyt suomennettu esikoisteos Äidit ilmestyi alkukielellä jo vuonna 2016. Kuusi vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen aborttilainsäädäntö mullistui, kun aborttioikeuden perustuslakiin vienyt vuoden 1973 Roe vs. Wade -päätös kumottiin ja päätäntävalta annettiin osavaltioille, joista osa on tehnyt abortista laitonta muutoin kuin raskauden uhatessa äidin henkeä.
Emilia Miettinen