Eleanor Catton: Birnamin metsä
Siltala 2024
Suom. Tero Valkonen
Uusiseelantilainen kirjailija Eleanor Catton on kirjoittanut intensiivisen ekopoliittisen trillerin aktivistiryhmästä, joka joutuu pohtimaan toimintansa moraalisia perusteita saadessaan yhteistyötarjouksen amerikkalaiselta miljardööriltä. Myöhäiskapitalistisena aateromaanina alkava Birnamin metsä huipentuu kujanjuoksuksi, joka koukuttaa yllättävillä juonenkäänteillään.
Tarina lähtee liikkeelle, kun Birnamin metsä -aktivistiryhmän perustaja Mira Bunting kohtaa kuvitteellisten Korowainvuorten rinteillä monikansallista Autonomo-drooniyhtiötä johtavan Robert Lemoinen. Mira on saapunut paikalle Korowainsolassa tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi, mutta myös tutkiakseen mahdollisuutta vallata kansallispuiston alueella sijaitseva tyhjä lammastila ryhmänsä käyttöön. Maailmanlopun bunkkeria tilalle rakentava Lemoine haistaa tilaisuuden ja päättää hyödyntää aktivistiryhmää ympäristön kannalta katastrofaalisen, salaisen hankkeensa peittelyssä.
Aktivistiryhmän nimi, Birnamin metsä, on viittaus William Shakespearen Macbethiin. Klassikkotragediassa noidat ennustavat Skotlannin kruunua tavoittelevalle kenraali Macbethille, että ”naisen synnyttämä sinua ei vahingoita” ja että ylimyksen linnaa ei tulla valtaamaan, ”kunnes metsä Birnamin Dunsinanen kukkulalle marssii asemiin”. Näytelmä päättyy tragediaan, kun keisarinleikkauksessa syntynyt Fifen taani Macduff marssii armeijoineen Dunsinaneen Birnamin metsästä hakkaamiensa puiden taa kätkeytyneenä ja surmaa vallananastajan.
Macbeth-viittaus on osuva, sillä kuka muu ruumiillistaisi näinä päivinä osuvammin jumalan kaltaista voittamatonta hallitsijaa kuin pääomavirtoja ohjaileva teknologiamiljardööri?
Catton kirjoittaa kapitalistisen talousjärjestelmän taloudellis-ekologisesta tragediasta päähenkilöidensä inhimillisen tragedian kautta. Kirjailija kuvaa uskottavasti anarkistis-sosialistisen aktivistiryhmän kapitalismikriittistä eetosta sekä keskinäisiä ristiriitoja ja osoittaa hallitsevansa nykyajan radikaalit teoriat ja keskustelunaiheet: talouden ja markkinoiden työntymisen jokapäiväistä elämää ohjaaviksi periaatteiksi, uusliberalistisen yksilökultin kritiikin, intersektionaalisuuden, etuoikeuksien tiedostamisen sekä hierarkkisten valtarakenteiden korvaamisen horisontaalisilla käytännöillä.
Samalla hän käsittelee kapitalistisen järjestelmän pyrkimyksiä ottaa haltuun ekoaktivistista toimintaa, ja suunnata sen energia järjestelmänvastaisuudesta kohti järjestelmän uusintamista.
Yhteiskuntafilosofisesta pohjavireestään huolimatta Catton ei rakenna henkilöhahmoistaan poliittisia ideologioita edustavia paperinukkeja vaan esittää heidät ristiriitaisina ja ihmissuhteissaan hapuilevina yksilöinä. Vastaavasti heidän väliset keskustelut eivät käsittele ainoastaan yhteiskunnallisia kysymyksiä vaan rönsyilevät vapaasti arkisiin pohdintoihin. Catton onnistuu avaamaan näissä näennäisen satunnaisissakin dialogeissa hienovaraisesti kunkin hahmon motiiveja ja tunteita.
Lemoinen ilmeisenä esikuvana on libertaarikapitalistisen kirjailija Ayn Randin romaanin Kun maailma järkkyi egoistinen ja karismaattinen ”self-made man” John Galt, joka ei kumartele auktoriteetteja tai valtion väkivaltamonopolia.
Catton rakentaa jännitettä taitavasti ja onnistuu pitämään juonen lukemattomat langat hyppysissään jopa silloin, kun tarinaan tulee mukaan ruumis ja kaaosta enteilevä kolmikirjaiminen yhdistelmä LSD. Kirjan jälkipuoliskolla hän keskittyy kuvaamaan keskeisten hahmojen pyrkimyksiä selvittää vyyhteä, johon he ovat sotkeutuneet. Vaikka juonta eteenpäin juoksuttava kerronta onkin koukuttavaa, romaani ajautuu sivuun yhteiskunnallis-moraalisesta ytimestään, johon sisältyvät ristiriidat olisivat tarjonneet ylen määrin aineksia jännitteisen lopun rakentamiseen.
Suomennos on hyvää työtä, kääntäjä Tero Valkonen on onnistunut löytämään luontevat suomenkieliset ilmaisut sekä yhteiskunnallis-teoreettisille viittauksille että mustan huumorin ryydittämille letkauksille.
Mika Pekkola
Olga Tokarczuk: Anna In maailman hautakammiossa.
Särötär 2024
Suom. Tapani Kärkkäinen
Kuutisen tuhatta vuotta sitten Sumerissa palvottiin Inanna-jumalatarta, jonka kerrotaan olleen ainakin rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan sekä sensuaalisuuden, lisääntymisen, taivaallisen lain ja poliittisen voiman jumala. Hän
laskeutui siskonsa hallitsemaan manalaan, kuoli ja nousi kuolleista. Meidän päiviimme Inannan tarina on välittynyt muun muassa papitar Enhuduannan kirjoittaman runoelman kautta. Nuolenpääkirjoituksella savitauluihin kirjattu taru on vanhin tunnettu teksti, jonka kirjoittaja on tiedossa.
Sumerin valtakautta seuranneiden vuosituhansien mittaan kertomus jumalan matkasta manalaan on kerrottu lukemattomia kertoja niin, että yksityiskohdat ja hahmot ovat muuttuneet joskus vähän ja joskus vähän enemmän. Myöhemmät sivilisaatiot ovat tunteneet jokseenkin tai osin saman jumalhahmon nimillä Ištar, Afrodite, Venus, Astarte, Pinikir, Shaushka, Libat ja Isis.
Puolalainen nobelkirjailija Olga Tokarczuk kiinnostui Inannan myyttistä. Koska alkuperäinen tarina on hieman aukkoinen eikä Tokarczukin mukaan aukea kaikilta osin nykylukijalle, hän päätti paikata tarvittavia kohtia yhdistelemällä kertomukseen palasia saman myytin myöhemmistä versioista. Syntyi Anna In maailman hautakammioissa -romaani. Tokarczuk kunnioittaa vanhan myytin tyyliä, mutta samalla hän on sekoittanut mukaan feminististä luentaa ja jungilaista tulkintaa sekä meille arkisia elementtejä, kuten hissin. Tarina tapahtuukin ajassa, joka voisi olla menneisyydessä, tässä päivässä tai kaukaisessa tulevaisuudessa – ehkä se tapahtuu samanaikaisesti kaikissa ajoissa. Päivitetyssä tarinassa esitetään myös hyvä selitys sille, miten Inanna päätyi niin monen, keskenään hieman ristiriidassakin olevan asian jumalattareksi.
Ajattoman viihdyttävyydensä ohella Anna In pakottaa lukijan pohtimaan sitä, ovatko kaikki kertomuksemme lopultakin vain hieman päivitettyjä versioita tarinoista, joita on kerrottu jo aikojen alusta asti. Ei sekään välttämättä väärin ole.
Jari Tamminen