Suomen kirjallisuusvienti on kasvanut 2020-luvulla yli viisi prosenttia vuosittain, ja sen arvo on nyt lähes neljä miljoonaa euroa. Kirjallisuusviennin suurimmat tuotot tulevat Saksasta, Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Kirjallisuuden vientikeskus FILI on seurannut kirjallisuusviennin kasvua vuodesta 2011. 

Vuonna 2022 kirjallisuusviennin tulovirrasta lähes puolet, 46 prosenttia, tuli lastenkirjoista. 

”Suomessa julkaistaan todella hyvää lastenkirjallisuutta. Lapsille ei tehdä ensisijaisesti opettavaista sisältöä, vaan laadukasta taidetta”, kertoo FILIn johtaja Tiia Strandén. 

Ulkomaiset kustantajat haluavat nyt erityisesti niin sanottua ”middle grade” -kirjallisuutta, eli kirjoja kouluikäisille lapsille. Kohderyhmälle suunnatut sarjat, kuten Timo Parvelan Ella-kirjat, ovat suosittuja. On helpompi tehdä tunnetuksi sarjaa kuin yksittäistä kirjaa. 

Lastenkirjamyynti maailmalla sai 2010-luvulla nostetta Pisa-tuloksista: ”Suomen ollessa huipulla Pisa-tuloksissa haluttiin tietää, mitä lapset täällä lukevat kun menestyivät niin hyvin koulussa”, Strandén kertoo. 

Pohjoismainen erityisyys kiinnostaa

Myös dekkarit myyvät hyvin. Pohjoismaiset dekkarit nähdään maailmalla omina brändeinään, joilla on omat fanikuntansa. 

”Jopa Ruotsiin myydään nyt suomalaisia dekkareita”, Strandén kertoo. Ruotsalaisten kirjojen käännösoikeuksia myydään noin kymmenkertaisesti suomalaisiin verrattuna. Osaltaan syynä on se, että Ruotsissa kirjoitetaan runsaasti hyvin myyviä kirjallisuuden lajeja, kuten dekkareita ja hyvää mieltä tuovia ”feel good” -viihdekirjoja. 

“Suomen tavaramerkki on enemmän ollut kirjallinen kaunokirjallisuus”, Strandén vertaa.

Suomalaisesta kaunokirjallisuudesta maailmalla kiinnostavat etenkin tarinat, jotka käsittelevät ihmisen suhdetta luontoon ja sen muutosta historian saatossa. Strandén vinkkaa esimerkkejä: 

“Esimerkiksi Iida Turpeisen Elolliset, jossa käsitellään ihmisen väkivaltaistakin suhdetta luontoon ja eläimiin, on myyty jo 22 maahan. Samoin suosittu on ollut Maria Turtschaninoffin Suomaa (suom. Sirkka-Liisa Sjöblom), alkuperäiseltä nimeltään Arvejord, jossa sukutilan kautta tutkitaan ihmisen kuulumista paikkaan ja ympäristöönsä sekä sen kokemuksen muuttumista.”

Strandénin mielestä ei ole ihme, että luontosuhdetta käsittelevät kirjat tulevat juuri Suomesta ja että ne kiinnostavat maailmalla. 

”Itse saattaa olla vaikea nähdä, mikä kirjallisuudessa on suomalaista. Lastenkirjassa vaikkapa se, että lapset saavat ilmaista kouluruokaa, on luonnollinen osa kirjan kontekstia, koska näin Suomessa tehdään. Juuri tällaiset asiat saattavat ulkomaisen lukijan silmissä olla erikoisia, sitä erityisen suomalaista.” 

Koronakriisi alan vauhdittajana

Kirjallisuusviennin ytimessä ovat hyvät kirjat.

”Suomalainen kirjallisuus ei ole koskaan ennen ollut näin monipuolista, monisävyistä ja siten hyvää! Meillä on erinomaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita, kuvittajia, kaunokirjallisuuden eri lajien kirjoittajia ja laadukkaita dekkaristeja”, Strandén hehkuttaa. 

Strandénin mukaan suomalainen kirjallisuus on monipuolistunut huomattavasti esimerkiksi 1980- ja 1990-lukuihin verrattuna. Suomalaisista kirjailijoista on tullut myös kansainvälisempiä. ”Kirjailijat matkustavat, saavat virikkeitä, käyvät festivaaleilla ja verkostoituvat. Enää tietokirjat ovat yhä vahvasti Suomi-painotteisia, niiden käännösoikeuksia myydään vähemmän kuin kaunokirjallisuutta ja lastenkirjallisuutta.” 

Suomi oli kymmenen vuotta sitten teemamaana maailman suurimmassa kirja-alan ammattilaistapahtumassa Frankfurtin kirjamessuilla. Se oli käänteentekevä hetki suomalaiselle kirjallisuusviennille. 

”Teemamaahanketta valmisteltiin viisi vuotta. Kirjallisuusviennin arvoa eli viennistä tulevia tuloja alettiin mitata vuonna 2011, ja vuoden 2014 Frankfurtin kirjamessujen teemamaastatuksen vaikutus näkyi luvussa selvästi.” 

Myös koronakriisi vauhditti käännösoikeuksien myyntiä, vaikka suuria tapahtumia peruttiin. 

”Lanseerasimme yhdessä FILIä vastaavien pohjoismaisten tahojen kanssa kampanjan, jossa taattiin pohjoismaisille kustantajille tuki, joka kattaisi puolet kirjan käännöskuluista. Tämä nosti suomalaisten kirjojen käännösoikeuksien myyntiä Pohjoismaissa huomattavasti, ja taso on pysynyt korkealla sen jälkeenkin.” 

Kampanja oli mahdollista toteuttaa Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoituksella. 

Agentuurit ja kääntäjät keskiössä

Viennin kasvua hidastaa suomen kielen kääntäjien ja kirjallisuusagenttien vähäisyys. Ruotsin ja Norjan vientilukuihin vertailemalla käy selväksi, että mitä useampi kirjallisuusagentuuri sitä enemmän käännösoikeuksien myyntiä.

”Kirjallisuusagentiksi ei voi kouluttautua missään. Työssä olennaista on sekä tuntea kirjallisuutta että osata myydä. Kirjallisuusagentin työhän on myyntityötä.” 

Tällä hetkellä Suomessa toimii neljä kirjallisuusagentuuria. Niistä kolme toimii kustantamojen yhteydessä. 

”Työ on hidasta ja kallista: pitää matkustaa, solmia suhteita, laatia esittelymateriaalia, teettää näytekäännöksiä ja olla jatkuvasti yhteydessä ulkomaisiin kustantajiin. Kaupantekoon voi mennä kauan, ja kirja voi ilmestyä vuosia myynnin jälkeen. Agentuurit tekevät valtavan hyvää työtä, mutta ne tarvitsevat paremmat toimintaedellytykset voidakseen tehdä työtään vielä tehokkaammin.”  

Suomea osataan, opetetaan ja opiskellaan maailmalla vähemmän kuin esimerkiksi ruotsia, sekin vaikuttaa. Kirjallisuuden kääntäjät ovat avainasemassa ja käännöskirjallisuuden olemassaolon ehto. Suomalaisella kirjallisuudella on monia hyviä kääntäjiä, mutta useimmille kielialueille tarvittaisiin heitä lisää. Monesti ostopäätös käännösoikeudesta tai kirjan julkaisu saattaa viivästyä, koska ei löydy kääntäjää.

”Tekoäly on aihe, joka puhuttaa myös kirja-alalla. Kirjan käännösten suhteen monet asiat vaativat vielä linjauksia ja sääntelyä. Esimerkiksi jos koko alkuperäinen teksti syötetään tekoälyn käännettäväksi, kääntäjälle jää vain jälkieditointi eikä hänelle synny käännökseen tekijänoikeutta. Tekoäly voi olla kuitenkin erinomainen apuväline työssä”, Strandén sanoo. 

Tänä vuonna FILI panostaa toiminnassaan saksankieliseen Eurooppaan. It´s Finland Again! -pilottihankkeella on tarkoitus luoda mahdollisimman hyvää näkyvyyttä suomalaisille kirjoille, jotka ilmestyvät saksaksi tänä vuonna. Samalla luodaan pohjaa tulevaisuudelle tarjoamalla enemmän käännöstukea painopistealueen kustantajille.

”Testaamme, mitä voimme saada aikaan panostamalla tehokkaasti yhdelle kielialueelle. Oppia voidaan myöhemmin hyödyntää muissa projekteissa.”