Loppuvuodesta 2021 Nadzeja Haretskaja pakeni Valko-Venäjältä Kiovaan. Hänen puolisonsa työ journalistina oli muodostunut vaaralliseksi ja välttääkseen pidätyksen perhe poistui maasta kun vielä pääsi. Venäjän hyökättyä Ukrainaan perhe muutti Liettuaan. Nyt hän toimii järjestössä joka tarjoaa rakenteellista maanpaossa elävien ja kotimaassaan edelleen elävien valkovenäläisten kultturialan toimijoille. Hän  toimii Valko-Venäjän kulttuurineuvoston apulaisjohtajana Vilnasta käsin.

Kulttuurineuvosto työskentelee valkovenäläisen kulttuuriympäristön uudelleen rakentamiseksi olosuhteissa, joihin kuuluu niin kotimaassa Lukašenkan hallinnon sorto, maastapako kuin identiteetin ylläpito ja kehittäminen paenneiden uusissa kotimaissa. Tavoitteenamme on säilyttää kulttuuri elävänä ja yhteisenä sekä niille, jotka ovat joutuneet pakenemaan että niille, jotka ovat jääneet Valko-Venäjälle. Pelastaa se, mitä valkovenäläisestä kulttuurista on jäljellä.”

Haretskajan mukaan Valko-Venäjän nykyhallinnon tavoite on selvä: valkovenäläisen kansallisen identiteetin tuhoaminen. Tilalle on tarkoitus luoda uusi identiteetti venäläisten “pikkuveljenä”, joka on kuuliainen Lukašenkan hallinnolle. “Valtio haluaa muuttaa meidät valkovenäläiset venäläisiksi.” Kehitys on nopeaa ja se näkyy kaikkialla yhteiskunnassa kouluista mediaan ja valtion propagandassa. Esimerkiksi enää vain noin kymmenen prosenttia maan kouluista antaa opetusta valkovenäjän kielellä, eikä maassa ole lainkaan valkovenäjänkielistä yliopistoa.

Valko-Venäjällä kaikki aktiiviset ja vaikutusvaltaiset kansalaisjärjestöt on suljettu. Yksityiskoulut ja jopa päiväkodit on suljettu, ja useat ei-valtiolliset yliopistot ovat myös sorron kohteena kohteena. Kaikki riippumaton journalismi on tuhottu ja ajettu maasta. Jokainen taho, joka esittää valtion propagandasta poikkeavia näkemyksiä, leimataan ääriliikkeeksi.

Valko-Venäjällä on tällä hetkellä vangittuna yli 150 kulttuurialan edustajaa. Heidän joukossaan on muusikoita, kirjailijoita, taiteilijoita, kulttuurialan johtajia ja aktivisteja. Tämä osoittaa, että hallinto ymmärtää selvästi kulttuurin ja kansallisen identiteetin keskeisen roolin maan uudistamiseksi.

Kulttuuri on vastarintaa

Vastaiskuna venäläistämiselle Valko-Venäjän kulttuurineuvosto on käynnistänyt EU:n rahoittamana Art Power Belarus -hankkeen, joka tukee erilaisia kulttuuriprojekteja, kirjallisuutta, teatteria ja mediaa sekä maan sisällä että sen ulkopuolella. Haretskajan kokee erityisen tärkeänä ohjelman humanitaarisen ulottuvuuden. Se on suunnattu vaikeassa tilanteessa oleville, kuten vankilasta vapautuneiden tai sorron kohteeksi joutuneiden taitelijoiden tueksi. Tavoitteena on tarjota heille myös muuta kuin taloudellista apua. 

“Emme siis halua antaa heille vain rahaa, vaan myös toivoa. Tavoitteena on, että esimerkiksi vapautetut poliittiset vangit voisivat palata jatkamaan uraansa uusissa olosuhteissa.”

Työ on kuitenkin vaarallista. Valko-Venäjän hallinto on luokitellut järjestön ”ekstremistiseksi”, mikä tekee taloudellisen tuen toimittamisesta Valko-Venäjän sisälle äärimmäisen riskialtista, ja turvallisuuteen yhteydenpidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Ehdoton ei venäläiselle kulttuurille

Vaikka myös monet Venäjän oppositiota edustavat kulttuurialan toimijat  ovat myös paenneet länteen, Haretskaja tekee selvän pesäeron heihin: yhteistyötä ei tehdä, sillä valkovenäläiset kokevat olevansa venäläisen kulttuuri-imperialismin uhreja. Hänelle kieltäytyminen on henkilökohtaista ja periaatteellista.

“Minä en edes osallistu venäläisiin aktiviteetteihin, venäläisiin konsertteihin, teatteriin… Ymmärrän tietysti, että venäläinen oppositio ei ole Venäjän valtio, mutta venäläinen kulttuuri on meille vastenmielistä.”

Ironista kyllä, valkovenäläisten venäläistäminen ulottuu jopa maanpakoon. Haretskaja kertoo surullisena, kuinka hänen lapsensa, joiden äidinkieli on valkovenäjä, oppivat venäjää vilnalaisessa koulussa, jossa opetuskielenä on valkovenäjä, ja käyttävät nyt venäjän kieltä keskustellessaan luokkatovereidensa kanssa, koska muut eivät puhu valkovenäjää.

Unelma paluusta elää

Liettuassa asuvista arviolta lähes 50 000 valkovenäläisestä vain pari tuhatta on poliittisia pakolaisia, suurin osa on maassa työluvan turvin vierastyöläisinä. Haretskaja arvioi, että heistä noin 3 000 on poliittisesti aktiiveja maanpaossa elävässä oppositiossa. Valkovenäläinen kulttuurielämä on Vilnassa hyvin vilkasta: kirjallisuus- ja teatterifestivaaleja, runoutta ja musiikkitapahtumia järjestetään säännöllisesti. Vaikka elämä maanpaossa on turvattua verrattuna kotimaahan, monien sydämissä elää toivo pikaisesta paluusta. 

Haretskaja uskoo, että tilanne Valko-Venäjällä voi Lukašenkan sortokoneistosta huolimatta muuttua nopeastikin. Hän muistuttaa muutoksista, kuten Berliinin muurin murtumisesta tai Neuvostoliiton romahtamisesta – tapahtumista, jotka tuntuivat mahdottomilta kunnes ne tapahtuivat.

Mutta vaikka näin ei kävisikään, on edelleen erittäin tärkeää jatkaa oman kulttuurin kehittämistä, tukea valkovenäläisiä heidän pyrkimyksissään olla kansakunta ja pitää kansakunnan kulttuuri ja kieli elinvoimaisina.

Valko-Venäjän kulttuurineuvoston (Belarussian council for culture) verkkosivut: byculture.org