Vakoiluyhteisö toimi pitkään niin huomaamattomana, etteivät edes siihen kuuluvien maiden johtajatkaan tienneet siitä, ennen kuin Australian työväenpuoluetta edustanut pääministeri Gough Whitlam keksi sen olemassaolon vuonna 1973 hallintoa piinanneen perustuslakikriisin yhteydessä. Whitlam oli ryhtynyt modernisoimaan maataan, poistanut White Australia policyn, rotupolitiikan, jonka salli vain valkoihoisten eurooppalaisten maahanmuuton, vetänyt australialaiset sotilaat pois Vietnamista ja tunnustanut Kiinan kansantasavallan. Hän sai tietää Australian kuuluvan Yhdysvaltojen, Kanadan, Britannian ja Uuden-Seelannin kanssa salaiseen automaattiseen tietojenvaihtoverkostoon. Verkosto tunnetaan nimellä Viisi silmää (”Five Eyes”, FVEY). Samaan aikaan hänelle paljastui, että Australian Pine Gapin salakuuntelutukikohtaa valvoi käytännössä CIA – joka todennäköisesti sai aikaan hänen erottamisensa kaksi vuotta myöhemmin.
Verkoston siemenet kylvettiin toisessa maailmansodassa: Yhdysvallat ja Britannia allekirjoittivat vuonna 1943 sopimuksen tiedustelutietojensa jakamisesta. Sopimus vahvistettiin virallisesti vuonna 1946 nimellä United Kingdom – United States Communications Intelligence Agreement (Ukusa). Sen sisältö pidettiin salaisena, mutta sopimus takasi Yhdysvalloille etuoikeutetun aseman: brittien vakoilukeskus GCHQ:n (Government Communications Headquarters) signaalitiedustelujärjestelmä yhdistettiin suoraan Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston NSA:n vastaavaan järjestelmään. Kanada liittyi mukaan vuonna 1948 ja Australia ja Uusi-Seelanti vuonna 1956. Kylmä sota oli alkamassa ja tavoitteena oli valvoa paitsi Neuvostoliittoa, myös kaikkea toimintaa, mikä oli läheisesti tai etäisesti rinnastettavissa kommunismiin, kuten imperialismin tai kapitalismin vastaisia liikkeitä Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Afrikassa. Viisi silmää -yhteisön kakkospiiriin liitettiin 1950-luvulla yhteistyökuvio Norjan, Tanskan ja Länsi-Saksan kanssa, mutta automaattista tietojen vaihtoa siihen ei sisällytetty.
Vielä 2000-luvulle tultaessa liiton olemassaoloa ei ollut myönnetty julkisesti kuin harvoin Australian paljastuksesta huolimatta. Yhdysvaltojen ja Britannian hallitukset julkistivat Ukusan sopimuksen koko sisällön vasta kesäkuun 25. päivänä 2010, yli kuusikymmentä vuotta sen allekirjoittamisen jälkeen. Time-lehti piti sitä tuolloin yhtenä kylmän sodan tärkeimmistä asiakirjoista (1). Sopimusteksti oli osaltaan lujittamassa Yhdysvaltojen ja Britannian ”erityissuhdetta” ja maat sopivat toistensa asettamisesta etuoikeutettuun asemaan ulkomailta kerättyjen tiedustelutietojen vaihdossa ja analysoinnissa sekä tietojen hankkimisessa viestintäoperaattoreista, niiden käytännöistä, laitteista ja toimintatavoista.
Uusi-Seelanti vastustaa laajentumista
Kylmän sodan päätyttyä alkoi taloussodan aika: Ukusa-sopimuksen pohjalta 1990-luvulla kehitetyn Echelon-vakoilujärjestelmän kohteena ovat pääasiassa ei-sotilaalliset kohteet, kuten hallitukset, järjestöt, yritykset tai yksityishenkilöt. Se mahdollistaa erityisesti satelliittiliikenteen kuuntelujärjestelmien yhdistämisen toisiinsa ja edistää tiedustelupalveluiden välistä tietojen vaihtoa avainsanalistojen ja osoitteistojen avulla, joita muokataan ajankohtaisten huolenaiheiden mukaan. (2) Järjestelmän avulla voidaan kiertää kansalliset lait, jotka estävät kutakin virastoa salakuuntelemasta oman maansa kansalaisia. CIA:n entinen johtaja James Woolsey perusteli ”eurooppalaisiin ystäviin” kohdistuvaa vakoilua tarpeella suojella amerikkalaisia yrityksiä, jotka ovat endeemisen korruption uhreja ”maissa, joissa lahjukset ovat verovähennyskelpoisia”.(3)
New Yorkissa ja Washingtonissa vuonna 2001 tehtyjen iskujen jälkeen niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa hyväksyttiin liuta turvallisuuslakeja. Yhdysvaltojen salainen ja sen liittolaiset pystyivät lujittamaan maailmanlaajuista tietojensuodatusverkostoaan. CIA:lle ja NSA:lle työskennelleen Edward Snowdenin (4) vuonna 2013 tekemät paljastukset antoivat käsityksen tietojen – joihin kuuluivat myös henkilötiedot – ”troolaamisen” laajuudesta. Satelliittiteitse tai merikaapeleita pitkin lähetettyjä valtavia viestipaketteja siepataan erityisesti niiden liittymäkohdissa Britanniassa. Tämän lisäksi Yhdysvaltojen tiedustelupalvelutahot ovat Prism-vakoiluohjelman kautta järjestäneet itselleen suoran pääsyn yhdeksän Yhdysvalloissa pääkonttoriaan pitävän tietotekniikkapalvelun palvelimiin. Kyseiset jätit ovat Microsoft, Apple, Yahoo, Google, Facebook, AOL, Paltalk, Skype ja YouTube.
FVEY-liitolla ei ole osoitetta, päämajaa eikä omaa henkilökuntaa. Järjestely on epävirallinen ja salainen ja olisi mahdollista uskoa, että automaattisesta tietojenvaihdosta on sovittu ikään kuin ”suvun kesken” luottamuksen pohjalta. Sopimus perustuu tiettyjen maiden salaisten palvelujen vuosikymmenien takaiseen luottamukseen, missä yhdistävinä tekijöinä ovat historia, kieli, arvot ja geopoliittiset intressit sekä suostumus riippuvuuteen Britanniasta ja ennen kaikkea mahtavasta suojelijasta eli Yhdysvalloista. Tietoja jaetaan siinä mittakaavassa, että järjestely on vertaansa vailla jopa Pohjois-Atlantin liiton Naton sisällä.
Viisikon jokaisella jäsenellä on oma kohdealueensa, johon sen tulee suunnata kuuntelu- ja signaalinkeruujärjestelmänsä. Australia valvoo Etelä- ja Itä-Aasiaa; Kanada Venäjän sisäosia ja Kiinaa; Uusi-Seelanti Kaakkois-Aasiaa ja Tyynenmeren länsiosia; Britannia Hongkongia, Lähi-itää ja Eurooppaa ja Yhdysvallat Kiinaa, Venäjää ja Lähi-itää Latinalaisen Amerikan, Karibian alueen ja Afrikan lisäksi.
Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteiden kiristyminen presidentti Donald Trumpin aikana johti verkoston aktivoitumiseen ja se on alkanut keskittyä Kiinan valvontaan ja sen toimien hillitsemiseen. Presidentti Joe Biden on seurannut tässä edeltäjänsä jalanjälkiä ja Intian ja Tyynenmeren alue on nostettu strategisesti tärkeimmäksi alueeksi.(5) Tällä kertaa viisikko toimii avoimesti – tai ainakin melkein. FVEY-maiden ulkoministerit ovat useaan otteeseen julkistaneet yhteisiä poliittisia kannanottoja. Elokuussa 2020 Hongkongin hallitusta kehotettiin kiirehtimään vaalien järjestämistä ja marraskuussa 2020 ministerit neuvoivat Kiinaa lopettamaan Hongkongin vaaleilla valittujen edustajien ahdistelun. Kiinan ulkoministeriön tiedottaja vastasi purevasti: ”Aivan sama, onko heillä viisi tai kymmenen silmää, mutta jos he uskaltavat hyökätä Kiinan itsemääräämisoikeutta, turvallisuutta ja kehitystä vastaan, heidän on syytä varoa, jottei heidän silmiään puhkaistaisi ja he sokeutuisivat.”
Viisikko yhdisti voimansa myös Pekingin talviolympialaisten yhteydessä (4.–20. helmikuuta 2022) ja liittyi kisojen diplomaattiseen boikottiin. Kanadan, Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Australian hallitukset olivat jo aiemmin liittyneet Euroopan unionin huhtikuussa 2021 päättämiin pakotteisiin vastalauseena Xinjiangin uiguurien kohtelulle.
Yhdysvallat on pyytänyt viisikon muita jäseniä estämään kiinalaisen televiestintäjätti Huawein toiminnan maassaan. Kyseessä on teknologiakumppani, jota ei voi noin vain sivuuttaa, etenkään 5G-verkon kehittäjänä, mutta jota epäillään teollisuusvakoilusta. Suureksi pettymyksekseen Yhdysvallat ei saanutkaan kehotukseensa yksimielistä vastausta.
Uusi-Seelanti Australian tavoin oli sulkenut ovensa kiinalaiskonsernilta vuonna 2018, mutta se oli ensimmäisenä kritisoimassa vakoiluyhteisön ajautumista sivuun alkuperäisestä tarkoituksestaan ja viime kädessä sen politisoitumista. Yhteisö nähdään nyt ensisijaisesti Kiinaan kohdistuvan valvonnan ja kritiikin välineenä. Uuden-Seelannin ulkoministeri Nanaia Mahuta ilmoitti huhtikuussa 2021, että ”Meitä vaivaa se seikka, että ’viiden silmän’ mandaattia laajennetaan ” kattamaan ihmisoikeudet, vähemmistöt tai kauppakiistat, ja muistutti, että liitontarkoitus on rajattava puhtaasti tiedustelutietojen jakamiseen.(7)
Uusi-Seelanti on viisikon ainoa maa, jolla on vapaakauppasopimuksen kautta suora side Kiinaan. Maan viennistä peräti kolmannes suuntautuukin Kiinaan. Eräät Uuden-Seelannin kumppanit ovat tulkinneet maan varauksellisen kannan merkiksi Kiinan kasvavasta vaikutusvallasta Tyynenmeren eteläosissa ja erityisesti alueen pienissä saarivaltioissa. Kiinan epäillään tavoittelevan sieltä sekä liittolaisia että velallisia sekä suunnittelevan myöhemmin jopa sotilastukikohdan perustamista jollekin alueen saarista.
Kaikki muutkaan viisikon jäsenet eivät suhtaudu yksimielisen myönteisesti FVEY:n politisoitumiseen ja sen keskittymiseen Kiinaan. Esimerkiksi Australian puolustusministeriön entinen strategisten ja tiedusteluasioiden asiantuntija Hugh White sanoo olevansa ”hyvin skeptinen sen suhteen, että signaalitiedustelutietojen tehokkaaseen vaihtoon perustunut pitkäaikainen kumppanuus voidaan tällä tavoin muuttaa vastaukseksi Kiinan edustamaan haasteeseen”.(8) Jonathan Eyal brittiläisestä Royal United Services Institute -ajatushautomosta on viitannut ”eräänlaiseen paluuseen kylmään sotaan” ja pahoitellut sitä, miten ”viiden silmän” tiedustelua ja muita yhteisiä aloitteita katsotaan nyt ”kiinalaisen prisman” kautta, missä Kiina edustaa samalla tavalla tukahdutettavaa kohdetta kuin aikoinaan Neuvostoliitto. Kanadan tiedustelupalvelun (CSIS) entinen johtaja Richard Fadden puolestaan on todennut, että Kiinaan suuntautuminen päinvastoin virkistää yhteisöä ja on sitäkin perustellumpaa, kun ”kaikki ’viiden silmän’ maat ja länsimaat yleensäkin pitävät nykyisin Kiinaa merkittävänä uhkana”.(9)
Yhdysvaltojen hallinto pyrkii tahollaan laajentamaan yhteisöä. Vuoden 2022 puolustusbudjetin käsittelyn yhteydessä kongressin tiedustelua ja erikoisoperaatioita käsittelevä valiokunta suositteli syyskuussa 2021, että yhteisö vahvistaisi siteitään Etelä-Korean, Intian ja Saksan kaltaisten maiden kanssa ja avautuisi niiden suuntaan. Muidenkin maiden arvellaan kuuluvan ”piireihin”. Niistä mainittakoon Israel, jolla on läheiset suhteet Yhdysvaltoihin ja joka on jo pitkään edustanut Lähi-itää huolellisesti tarkkailevaa ”silmää” sekä Japani, joka on myös tiiviisti sidoksissa Yhdysvaltojen turvallisuusjärjestelmiin ja on suunnannut huipputason signaalinsieppausjärjestelmänsä kohti Kiinaa, Venäjää ja Pohjois-Koreaa. ”Viiden silmän” liitosta voi lopulta tulla yhdeksän tai jopa kymmenen silmän yhteisö, mitä esimerkiksi Yhdysvaltojen laivaston ja Nato-joukkojen entinen esikuntapäällikkö amiraali James Stavridis on voimakkaasti suositellut, koska hänen mielestään ”länsiliittolaiset tarvitsevat enemmän silmiä tarkkailemaan maailmaa”.(10)
FVEY:n raskassarjalaiset – Australia, Britannia ja Yhdysvallat – solmivat syyskuussa 2021 yllättäen uuden Aukus-sopimuksen, jossa sovitaan englantilais-amerikkalaista teknologiaa käyttävien ydinsukellusveneiden toimittamisesta Australialle. Tämä mitätöi Australian Ranskan kanssa vuonna 2016 allekirjoittaman tavanomaisten sukellusveneiden hankintasopimuksen. Kanadan Justin Trudeau pani Aukus-sopimuksen Australian ”hermostuneisuuden” piikkiin ja korosti, että Australia ”on edelleen ’viiden silmän’ tukipilari” ja että liitto on ”ehjä”. Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern vahvisti maansa periaatteellisen kannan, jonka mukaan Uusi-Seelanti ei tule tekemään poikkeusta Australian tulevien ydinsukellusveneiden (ne ovat valmiit purjehtimaan aikaisintaan 2040-luvulla) suhteen. Niiden, aivan kuten kaikkien muidenkin maiden ydinsukellusveneiden, liikkuminen Uuden-Seelannin vesillä on kielletty.
”Anglosfäärin” salaliitto
Australian näyttävä geopoliittinen siirtyminen Ranskan kanssa solmitusta strategisesta kumppanuudesta ydinvoimaan perustuvaan sopimukseen näyttää toisenlaiselta, jos muistetaan Australian pitkäaikainen kuuluminen FVEY-yhteisöön ja Kansainyhteisöön. Australian kansallisen yliopiston turvallisuusasioiden asiantuntijan professori John Blaxlandin mukaan sopimus kertoo ennen kaikkea perusteellisesta muutoksesta Intian valtameren ja Tyynenmeren indopasifisen merialueen strategisessa dynamiikassa. Siihen ovat vaikuttaneet Britannian paluu alueelle Brexitin jälkeen ja presidentti Xi Jinpingin sotaisampi asenne, mutta myös ”kasvanut huoli Yhdysvaltojen sotilaallisen valmiuden hauraudesta ja sen kyvystä estää tai voittaa mahdollinen Tyynenmeren alueella syntynyt konflikti”.(11)
Ranskan hallitus on viime vuosina pyrkinyt toteuttamaan alueella omaa strategiaansa. Sen tavoitteena on ollut edustaa kolmatta vaihtoehtoa, jonka ansiosta rannikkovaltioiden enemmistö välttyisi tilanteelta, jossa se joutuisi valitsemaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä.(12) Ranska on alueella suuri häviäjä, eikä ole kaukana, että se näkisi FVEY:n ytimessä ”anglosfäärin” salaliiton, jonka tarkoituksena on pitää ranskalainen tunkeilija poissa alueeltaan.
Ranskan pettymys Australian suunnanmuutokseen on sitäkin suurempi, kun se on näyttäytynyt vakoiluyhteisön kuudentena de facto -jäsenenä käynnistettyään intensiivisen tiedusteluvaihdon Yhdysvaltojen kanssa Ranskassa vuosina 2015 ja 2016 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen. Ranska on myös toiminut tiiviissä yhteistyössä yhteisön jäsenten kanssa sotatoimialueilla (Afganistanissa, Persianlahden alueella, Irakissa, Syyriassa, Sahelissa) ja luonut monimutkaisen luottamuksellisten järjestelyjen ketjun, johon ovat kuuluneet entinen Lustre-koodinimellä tunnettu tiedusteluvaihto-ohjelma, vuonna 2016 solmittu tietojenvaihtosopimus Spins ja sotilastiedusteluyhteistyötä edistävän Comité La Fayetten säännölliset kokoukset. Ne kaikki ovat laventaneet Ranskan tiedustelupalvelun yhteistyötä angloamerikkalaisten virkaveljiensä kanssa.
Puolustusministeri Florence Parly on todennut, että kyse on ollut ”intensiivisestä tietovirrasta”, johon Ranska on tuonut lisäarvoa erityisesti Afrikan yhteyksiensä ansiosta.(13) Yhteistyö on ollut ”hedelmällistä”, mutta se ei tarkoita ministerin mukaan liittymistä tähän ”historialliseen ja suljettuun kerhoon, johon kuuluminen sisältää [—] suvereniteettiin liittyviä riskejä”, kuten hän täsmensi. Eräs Yhdysvaltain puolustusasioiden korkea-arvoinen edustaja kuitenkin tähdensi maansa haluavan Ranskan kanssa ”samantasoista syvennettyä kumppanuutta” kuin ”viiden silmän” maiden kanssa, mutta ”rinnakkaisella ja [juuri Ranskalle] sovitetulla tavalla”.(14)