Lauren Beukes

Zoo City

AULA

Jos Raymond Chandler, Haruki Murakami ja Quentin Tarantino lyötettäisiin yhteen ja heille annettaisiin tehtäväksi luoda rappioromanttinen cyberpunk-tarina, voisi tulos olla lähellä sitä, mitä Lauren Beukes on vanginnut romaaniinsa Zoo City – Eläinten valtakunta. Etelä-afrikkalaisen maailmanvalloittajan genrejä sekoittava menestysteos on psykedeelinen peilikuva Johannesburgin miljoonakaupungista, jossa niin slummit kuin hienostokorttelitkin noudattavat viidakon lakia. Beukesin maailmassa shavit, afrikkalaiset henkieläimet ja niihin liittyvät maagiset kyvyt, ovat arkipäivää. Eläimet kuitenkin ilmestyvät vain rikollisten seuralaisiksi; ”eläimellisyys” on näkyvä häpeämerkki, ja kunnollisen väen tehtävä ”elukoiden” tuomitsemisesta ali-ihmisiksi on helppo. Tervetuloa Zoo Cityyn.

Teräväkielinen Zinzi December on sanalla sanoen rankka mimmi: entinen lifestyle-toimittaja, jonka menneisyys koostuu traumoista, päihteistä ja vankilasta. Nykyinen elämä on Zoo Cityn slummissa elävien eläimellisten joukossa selviytymistä. Zinzin eläinkumppani on Laiskiainen, johon Zinzillä muiden eläimellisten tavoin on syvä henkinen side. Maaginen kyky kadotettujen esineiden paikantamiseen auttaa kaksikkoa tienaamaan rahaa silloin, kun sähköpostihuijausten laatiminen ei tuota tarpeeksi tuloa vanhojen mafiavelkojen kuittaamiseen.

Salaperäinen musiikki-ikoni palkkaa Zinzin paikantamaan karkuteille häipynyttä pop-prinsessaa. Lukija pääsee antisankarittaren siivellä matkalle halki maagisen realismin sävyttämän Johannesburgin, kun Zinzi kompuroi Philip Marlow’n tavoin johtolankojen perässä ojista allikoihin ja allikoista viemäreihin. Matkan varrella nähdään katujen kasvatteja, afrikkalaista shamanismia, juonittelua, prostituutiota, murhia, haudattuja salaisuuksia, petturuutta sekä tietenkin menneisyyden haamuja… Aivan niin kuin kovaksikeitetyssä dekkarijutussa pitääkin.

Arthur C. Clarke -palkitun teoksen tyyli värittää todellisuutta hillittyjen sci-fi- ja fantasiaelementtien paletilla. Yliluonnolliset elementit juontuvat afrikkalaisista mytologioista ja dystooppisesta sci-fistä, ja niiden yhdistäminen rosoiseen urbaaniin kuvaukseen tuottaa toimivan ja eksoottisen yhtälön. Beukesin vaikuttava mielikuvitus ja laaja tuntemus Johannesburgin alakulttuureista ja musiikkiskenestä luovat jännittävän ja raikkaan miljöön. Ihailtavan tarkka ja hiottu proosa on koristeltu tyylikkäillä kielikuvilla ja maailmaa kuvastavat karikatyyrimaiset henkilöhahmot on kuvattu elävästi ja tehokkaasti.

Nopeatempoista romaania on vaikea laskea käsistään, ja sen koukuttavuus piilee napakassa tyylissä ja tarkasti viritetyssä kontrastissa yliluonnollisen fiktion ja karun todellisuuden kuvaamisen välillä. Jos lukijan mielikuvitus hyväksyy peruslähtökohdat – mitä Beukes ei tee tarpeettoman vaativaksi – niin tämä saa palkinnoksi elegantisti väritetyn kuvauksen suurkaupungin sykkeestä ja erilaisuuden leimasta tyylitellyssä nykyromaanissa, jonka erinomaisesti rytmitetty juonenkuljetus pitää lukijan ­otteessaan loppuun asti.

Zoo City on ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi.

Matti Pohjalainen