Hannah Arendt

Eichmann Jerusalemissa 

DOCENDO

suom. Antero Holmila ja Jouni Tilli

Kuljetuksia natsien keskitysleireille järjestellyt Adolf Eichmann tuomittiin kuolemaan vuonna 1962. Tilanne oli poikkeuksellinen, sillä vuoteen 1948 asti maaton juutalainen kansa oli joutunut katsomaan natsioikeudenkäyntejä vierestä. Toukokuussa 1960 Israelin tiedustelupalvelu Mossad kaappasi Eichmannin Argentiinasta ja salakuljetti hänet Jerusalemiin tuomittavaksi.

Saksalaisfilosofi Hannah Arendt kirjoitti Eichmannin oikeudenkäynnistä reportaasisarjan The New Yorkeriin, joka julkaistiin tuoreeltaan vuonna 1963. Vastustus oli kiivasta, juutalaista Arendtia haukuttiin natsiksi ja antisemitistiksi. Eikä ihme, sillä Arendt ruotii kirjassaan armottomasti juutalaisneuvostojen osuutta holokaustiin ja myös Jerusalemin oikeudenkäynnin juridista perustaa.

Arendt myös kieltäytyy demonisoimasta Eichmannia. Sanoinkuvaamattoman pahuuden sijaan hän näkee syytetyssä kuivan virkamiehen, joka noudattaa sääntöjä ja pyrkii edistämään uraansa pysähtymättä miettimään, mitä hänen teoistaan seuraa. Kirja on selväkielinen raportti, joka perehdyttää myös perinpohjaisesti juutalaisten joukkotuhoon. Se on pysäyttävää luettavaa aikana, jolloin ihmisryhmistä taas puhutaan ongelmana. Joni Nikkola