Rahavallan jäljet

TEOS

Viiltävän selkeästi kirjoitettu kirja dokumentoi kilpailuyhteiskunnan kasvun toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta tähän päivään. Kritiikkiä keynesiläistä järjestelmää kohtaan kuultiin jo kapitalismin kultakaudella, mutta ymmärrettävästi harvaa kiinnosti, koska talous kasvoi parhaimmillaan lähes viiden prosentin vuosivauhtia. Kultakauden järjestelmä alkoi kuitenkin hapertua 70-luvulla öljykriisin ja laman seurauksena. Samalla Milton Friedmanin myssyttelemä monetarismi alkoi saada yhä enemmän kannattajia. Oli vahdinvaihdon aika.

Kovin suurta huomiota Rahavallan jäljet ei ilmestyessään saanut, mikä on sääli, koska kyseessä on esimerkillisesti laadittu tietokirja. Teos on tiivis, selkeä ja hyvin popularisoitu. Jokaisella sivulla oppii jotain uutta. Jokaisen luvun lähteet on kätevästi merkitty lukujen perään, ei yhdeksi massaksi kirjan loppuun.

Hätkähdyttävintä kirjassa on 1990-luvun alun dokumentointi, jota lukiessa huomaa, ettei edellisiä vaaleja edeltänyt puhe kestämättömästä valtionvelasta, tehottomasta julkisesta sektorista ja välttämättömistä leikkauksista ole mitenkään uutta. Edellisen laman lääkkeitä perusteltiin pitkälti samoin sanankääntein, sillä silloinkaan meillä ei kuulemma ollut vaihtoehtoja.

Esko Juhola