­­Kim Thúy: Em – rakasta

Suom. Marja Luoma

Gummerus 2021

Kanadalais-vietnamilaisen Kim Thúyn edelliset suomennetut teokset Ru ja Vi hurmasivat kansainvälisen yleisön lisäksi myös suomalaiset lukijat kauniilla kielellään ja ainutlaatuisella kerronnallaan. Omaelämäkerralliset teokset kertovat Thúyn itsensä kaltaisesta päähenkilöstä ja tämän suvun historiasta Vietnamin sodan varjossa. Lisäksi romaanit käsittelevät identiteetin, maahanmuuton, kielen ja vallan kysymyksiä fragmentaarisella tyylillä.

Uusi romaani Em on selvästi jatkoa kirjailijan tunnistettavalle tyylille ja tuotannolle. Em ei kuitenkaan ole autofikitiota, vaikka käsitteleekin historiallisia tapahtumia ja on saanut runsaasti innoitusta todellisista ihmiskohtaloista Vietnamin sodan aikana.

Em koostuu Thúyn tuotannolle tyypillisesti lyhyistä luvuista. Teos on tyyliltään palapelimäinen romaani, jonka palaset alkavat loksahdella paikoilleen teoksen loppupuolella. Kaiken yhdistävä tekijä ja kantava teema on lähimmäisen rakkaus, josta vihjeitä antaa jo teoksen nimi. Em on vietnamin kielen sana, joka voi merkitä joko esimerkiksi pientä sisarusta tai rakastettua. Lisäksi sen ääntämisasu on sama kuin ranskan kielen sanalla aime, ’rakasta’. Kirjailija itse onkin kertonut, että hänen tärkein tehtävänsä kirjailijana on tutkia ihmisen hyvyyttä.

Thúy kuljettaa lukijansa kumipuuplantaaseilta operaatio Babyliftin kautta vietnamilaisiin kynsisalonkeihin. Tarinan keskushenkilönä toimii Tâm, joka todistaa koko Vietnamin sodan eri vaiheet. Romaanin kaikki juonilinjat liittyvät jollain tavalla juuri Tâmin tarinaan. Teoksen muut henkilöt nousevat vuorotellen keskiöön, kunnes kaikki tarinat kietoutuvat lopussa yhteen.

Romaani leikittelee kiinnostavasti faktan ja fiktion rajoilla. Thúy onkin todennut, että ujuttaa työhönsä tarkoituksella mukaan pieniä yksityiskohtia, jotka luovat fiktiivisyyden illuusion, vaikka romaanin tarinat esimerkiksi Naomi-nimisestä naisesta pohjautuvat tositapahtumiin. Historiallisuudesta huolimatta romaanin fokus on selvästi tarkkojen faktojen sijaan sodan kokeneissa ihmisissä. Em kuvaa sodan kauheuksia ja järjettömyyttä ja huomauttaa, ettei sodassa todellisuudessa koskaan ole voittajia. Thúyn romaani tuntuu muistuttavan lukijaa siitä, että sodasta huolimatta ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja kykeneväisiä rakastamaan toisiaan.

Toisaalta romaani tuntuu kysyvän myös, missä menee absoluuttisen hyvän ja pahan raja. Kirjassa Naomi uskoo tekevänsä hyvää ja pelastaa vietnamilaisia lapsia adoptoitavaksi Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa, mutta adoptiovauvoja täynnä oleva lentokone syttyy tuleen ja tippuu maahan. Ystävällinen näyttelijä opettaa pakolaisleirin naisia kynsihoidon saloihin, ja naiset luovat kokonaisen uuden elinkeinon, mutta altistuvat työssään jatkuvasti myrkyllisille kemikaaleille ja saavat syövän.

Thúyn proosa on kirkasta ja kappaleet, jopa yksittäiset virkkeet, lyhyitä. Kaunis kieli tehostaa romaanin sanomaa ja tuo sodan kauhut lukijan iholle. Suomentaja Marja Luoma on tehnyt upeaa työtä kääntäessään tämän herkän ja voimakkaan romaanin suomeksi.

Essi Rötkönen 

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Sitruuna Kustannus 2021

Suom. Inka Parpola

Vaikka romaanin juoni olisi kantanut mainiosti ilman murhamysteeriäkin, kirjailijan halun kuvata sikhiyhteisön ongelmia syvemmin ymmärtää täysin. Vahvimmillaan teos toimii kuitenkin kepeänä mutta merkityksellisenä tarinana joukosta naisia, joiden kehittelemät eroottiset fantasiat antavat heille äänen ja itseluottamusta elämänvaiheessa, jossa ulkopuolisen silmin kaikki on heidän osaltaan jo ohi. Kaiken kaikkiaan kirja on hieno ja rikastuttava lukukokemus, joka myös naurattaa: erityisen hauskaa luettavaa ovat leskien dialogit, kun he kommentoivat toistensa tekstejä.

Emilia Miettinen  

Leïla Slimani: Toisten maa

WSOY 2021

Suom. Lotta Toivanen

Ranskalais-marokkolainen kirjailija Leïla Slimani kertoi vieraillessaan äskettäin Berliinin kansainvälisillä kirjallisuusfestivaaleilla, että tällä kertaa hän halusi kirjoittaa aiemmasta tuotannostaan poikkeavan romaanin. Slimanin tuorein teos Toisten maa aloittaa romaanitrilogian, jonka mukana voi sukeltaa Marokon historiaan 1940-luvulta alkaen, kolonialismin ja Marokon itsenäistymisen aikakaudella. Toisten maa kertoo myös ranskalais-marokkolaisen avioparin, Mathilden ja Aminen, ja heidän perheensä historiasta. Tarinaansa Slimani on ottanut ainekset oman isoäitinsä elämästä ranskalaisena Marokossa.

Toinen maailmansota on lopuillaan, kun nuori elsassilainen Mathilde rakastuu Ranskan joukoissa taistelleeseen marokkolaiseen Amineen ja lähtee miehen mukana tämän kotimaahan – ehkä seikkailunhalusta. Näin alkaa Mathilden selviytymistaistelu uudessa kotimaassa. Pari saa lapsia, mutta Aminen ainoana päämääränä on kovalla työllä saattaa edesmenneen isänsä maatila karulla seudulla kukoistukseen. Odotukset vaimoa kohtaan ovat niin ikään kovat.

Toisten maa -romaanin vahvuus on ehdottomasti lukijan kaikkia aisteja ärsyttävässä kerronnassa, jossa voi aistia niin raikkaan appelsiinipuun tuoksun kuin virtsan ja hien hajunkin. Seksuaalisuutta ja lihan himoa Slimani kuvaa yhtä rehellisesti kuin vuohen halal-teurastusta. Kerronnan imuun pääsee kuitenkin vasta kun muutama kymmenen sivua on jo takana. Harhailevan, jopa valjun alun jälkeen on luvassa todellinen lukunautinto, mistä kiitos kuuluu Lotta Toivasen – jälleen kerran – loistavalle käännöstyölle, jonka sana- ja tyylivalinnoissa kaikki tuntuu olevan paikoillaan. Romaanin kertoja kohtelee päähenkilöitä ymmärtävästi, kuvaillen heitä herkällä tarkkuudella, kaikkine ristiriitoineen samalla viestittäen, että mikään maailmassa ei ole yksinkertaista eikä mustavalkoista. Mathilde kärsii yksinäisyydestä ja väkivaltaisesta miesten maailmasta taistellessaan oman vapautensa rippeistä. Kolonialismin ja rasismin vaikutukset tunkeutuvat Mathilden ja Aminen suhteeseen.

Mathilde ymmärtää melko varhain Marokkoon saavuttuaan elävänsä toisten maassa, jossa tulee aina olemaan ”muukalainen” ja ”olento muiden armoilla”. Hän kuitenkin tekee päätöksen rakentaa elämää näistä lähtökohdista, mikä tekee hänestä mieleltään vahvan ja vapaan.

Suvi Leinonen-Ondreka

Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan

WSOY 2021

Käännös oikeaan suuntaan

Ranskalaisen sarjakuvan eliitin illanvietoista on toivottoman pitkä matka arvostetuksi taiteilijaksi, Ville Ranta paljastaa.

Jo kirjan nimiölehdellä tekijä varoittaa: ”Tämän kirjan yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ja todellisiin tapahtumiin ovat satunnaisia sikäli, että todellisuus on pahempi ja sitä on paljon enemmän.” Se saa lukijan ymmärtämään, että tulossa on kovaa kamaa – mutta miten kovaa, se on yllättävää.

Sarjakuvataiteilija, pilapiirtäjä ja kustantaja Ville Ranta (s. 1978) kertoo uutuudessaan itseironisesti, hauskasti ja hellyttävän rehellisesti, miten hän sokaistui halustaan tulla kuuluisaksi ja juhlituksi taiteilijaksi. Unelmana oli päästä nauttimaan ostereita ja samppanjaa kustantamon piikkiin tärkeänä taiteilijana. Todellisuudessa Ranta sitä vastoin sähläsi niin paljon, että vaarana oli sekä läheisten rakkauden että oman itsekunnioituksen menettäminen.

Kuinka valloitin Ranskan kertoo, miten Pariisin metropolissa ja Keski-Ranskassa, Angoulêmen pikkukaupungissa maailman kuuluisimmilla sarjakuvafestivaaleilla häärivät sarjakuvakustantamot voivat saada aikaan taiteilijan mielen järkkymistä ja aiheuttaa lukijallekin angstisia sydämentykytyksiä.

Ville Ranta on piirtänyt kirjansa tuttuun tyylinsä käyttäen selkeitä mustia ääriviivoja ja akvarellivärejä. Ranta ei piirrä ruutuja, mikä teoksessa paljastuu olevan suuri huolenaihe ranskalaisille kustantajille.

Ei ihme, että Ranta haluaa tehdä suuren läpimurtonsa juuri Ranskassa. Ranska on sarjakuvataiteen suurvalta, hyvänä kakkosena Belgia. Koko muu maailma tulee kaukana jäljessä, eivätkä edes yhdysvaltalainen viihdesarjakuva saati kaakkoisaasialainen manga ole kyenneet horjuttamaan Ranskan ja Belgian arvoasemia. Toisaalta ranskalaiseen ylimielisyyteen ja kaikkitietävään käytökseen kuuluu se, että vaikka heidän asemansa horjuisi, he eivät näyttäisi olevan asiaa huomaavinaankaan.

Pitkiä jaksoja Pariisissa asuva Ranta tulee hyvin juttuun ranskalaisten ja ranskalaisuuden kanssa. Ensimmäisillä reissuillaan Ranskaan hän ei vielä osaa kieltä, mutta ymmärtää, että se barrikadi hänen on murrettava: hänelle aukenee nopeasti tie hienojen kustantajapiirien illallisille, mutta tilaisuuksissa on mahdotonta viihtyä, kun ei ymmärrä mitä vierustoverit juttelevat – ja ranskalaisethan puhuvat kaiken aikaa, syödessäänkin. Ja yhtä aikaa. Ranskalaiset puolestaan saattavat pitää vaikenevaa henkilöä ylimielisenä, koska ranskalaiseen kohteliaisuuteen kuuluu olla koko ajan kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu ja kommentoida tätä kaikkea kuin papupata.

Ranta oppii kielen, mutta kavereita on vaikea saada. Hän viettää pitkiä iltoja yksin pienessä asunnossaan luonnostellen, piirtäen, viiniä litkien ja itkien. Rannan vilpitön ja vahva rakkaus punaviiniin onkin virkistävä ja nykysarjiksissa jopa poikkeava yksityiskohta, sillä suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden kesken trendikkäintä on surra viehtymystään mihin tahansa kauralattea rajumpaan stimulanttiin ja avautua lopettaneensa ainakin alkoholin juomisen iäksi.

Ville Ranta ei kuitenkaan ole aivan yksin. Juosten etenevä kustantajapiirien valttiässä, enemmän sutenööriä kuin arvostettua agenttia muistuttava Lancelot, on iskenyt silmänsä Rantaan ja vakuuttanut tälle, että tie kuuluisuuksiin on ulottuvilla. Niin avuliaalta kuin Lancelot vaikuttaakin, hänen takiaan Ranta joutuu myös moneen pulaan, joista pienin on rahapula. ”Kun minä olisin varakas, köyhien taiteilijoiden ei minun pöydässäni tarvitsisi koskaan maksaa itse”, Ranta päättää jouduttuaan taas maksamaan ison ravintolalaskun paikassa, jossa hän ei voinut itse valita mitä tilaa.

Ranskan-seikkailujen lisäksi kirjan sivujuonet paljastavat oululaissyntyisen Rannan eroavan lastensa äidistä, hankkivan uuden kumppanin ja muuttavan Helsinkiin. Mutta teos ei varsinaisesti kerro, miten Ranta jos kuka ymmärtää hyvin paljon myös sarjakuvien kustantamisesta. Rannan ja Mika Lietzenin vuonna 2000 perustama Asema Kustannus on yksi Suomen tärkeimpiä sarjakuvataloja. Tänä syksynä Asemalta ilmestyi valtava kulttuuriteko, Matti Hagelbergin yli kolme kiloa painava, lähes 1500-sivuinen järkäle Läskimooses.

Kuinka valloitin Ranskan on Rannan kasvutarina mainetta ja kokemuksia halajavasta nuorukaisesta keski-ikäiseksi elämää nähneeksi taiteilijaksi. Mikä olisikaan Ville Rannan tulevaisuudessa pahin uhka? Se ei ole päätyminen yksinäiseksi ja perheensä ja ystäviensä hylkäämäksi, sillä sympaattinen, sujuvasanainen ja kauniin rehellinen Ranta selkeästi osaa vakuuttaa läheisensä aina uudestaan.

Uhka ei myöskään ole, että Puupäähatun (2009), Suomen PENin sananvapauspalkinnon (2012) ja Sarjakuva-Finlandian (2013) voittanut Ranta menettäisi vaikutusvaltaisten piirien arvostuksen, sillä hän on saavuttanut jo hyvin vahvan aseman taiteilijana.

Viiltävän oivaltavaa satiirikkoa uhkaa vajoaminen yhteen pahimmista synneistä: kyyniseksi muuttuminen. Kun hauskan tekstin sivussa kulkee surumielinen sivuteksti, riskinä on alkaa ajatella, että mitä väliä tällä kaikella on ja mikä minä edes olen näitä juttuja kommentoimaan.

Onneksi Rannalla vaikuttaa olevan riittävän tukeva itsetunto torjumaan alhaiset rypemiset vihaisessa turhautumisessa. Kun Rannan tavoin tulee oivaltaneeksi, että ”ei ole mitään mekanismia, joka estäisi ihmistä kulkemasta aina vain väärään suuntaan” ja ”mikään ei myöskään estä ihmistä kuvittelemasta itsestään kaikenlaista, mitä hän ei oikeasti ole”, on jo alkanut siirtyä aivan oikeaan suuntaan.

Iida Simes

Älä unohda näitä!

Liv Strömquist: Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan

Sammakko 2021

Suom. Helena Kulmala

Leonardo DiCaprio on seurustellut kymmenien uimapukumallien kanssa, muttei ole rakastunut yhteenkään heistä. Miksi? Onko se kapitalismin, DiCaprion narsismin vai geenien vika? Eikö Leo ole vain tavannut sitä oikeaa? Ja ennen kaikkea: emmekö me kaikki ole nykyään vähän kuin Leo?

Liv Strömquist tarkastelee uusimmassa, jo viidennessä suomennetussa sarjakuva-albumissaan Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan rakkautta myöhäiskapitalismissa, jossa asiakas on aina oikeassa. Miksi meidän on yhä vaikeampi rakastua? Voiko rakkautta hallita? Entä mitä oikeastaan tapahtuu silloin, kun rakkaus hiipuu? Vastauksia etsiessään Strömquist käyttää tuttuun tapaan apunaan kiinnostavia teorioita, historiallisia esimerkkejä ja populaarikulttuurin hahmoja Beyoncésta Platoniin ja smurffeista Søren Kierkegaardiin.

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Into 2021

Tympeät tytöt -kirjan värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. Kirja on armoton, riemastuttava ja tuiki tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta. Se on elintärkeää kapinaa ja niin samastuttavaa siksi, että se on totta.

Tympeät tytöt eivät etsi syntipukkia, vaan joutuvat kerta toisensa jälkeen toteamaan, että asenteet elävät kaikkialla yhteiskunnassamme, myös heissä itsessään. Teos sisältää yhdeksän sarjakuvakertomusta. Mukana ovat muun muassa Patriarkaatti, Tolkun Ihminen, Historia ja Pimppienkeli, joka julistaa feminististä ilosanomaa meille kaikille.

Riina Tanskasen Tympeät tytöt on jo valloittanut sosiaalisen median: Instagramissa sillä on jo lähes 30 000 seuraajaa.

Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä

Sammakko 2021

Suom. Kreetta Lahtinen

Vaivaannuttavan tunnelman, höpsön pilailun ja veitsenterävien analyysien mestarin Nanna Johanssonin Vitsaa säästämättä on hillitön kokoelma sarjakuvia ja pilapiirroksia. Johanssonin ensimmäisessä suomennetussa albumissa seikkailee huonosti käyttäytyviä tanttoja, fundamentalistisia kahvinjuojia, Tukholmaa ihailevia maalaisjuntteja ja pitkäveteisiä hääpuheenpitäjiä. Kirja paljastaa, miksi pronssiset rintaliivit ovat turhia vaatekappaleita ja miksi Leijonakuningas on silkkaa diktatuuripropagandaa.

Omintakeisella tyylillään, jossa herttainen kohtaa karmean ja nokkeluus kulkee käsi kädessä ällöttävän kanssa, Nanna Johansson on luonut täysin omanlaisensa satiirisen tyylin. Gävlessä vuonna 1986 syntynyt ja Skånessa asuva Johansson on yksi Ruotsin tunnetuimpia sarjakuvataiteilijoita.

Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

Gummerus 2021

Suom. Maria Erämaja

Roskapöntössä Istanbulin laitamilla lepää juuri murhatun prostituoidun, Tequila-Leilan, ruumis. Ennen kuin hänen tietoisuutensa 10 minuutin 38 sekunnin päästä hiipuu lopullisesti, Leila käy läpi koko elämänsä kirjoa. Huumaavia makuja, tuoksuja, värejä. Perhettä, joka hylkäsi hänet, ja muita hyljeksittyjä, joista tuli hänen uusi perheensä ja kantava voimansa. Taustalla kuohuneita Turkin lähihistorian käännekohtia. Sitä, kuinka ystävyys voi tuoda toivoa suurimmankin epätoivon keskelle.

Elif Shafakin tuore romaani on yhteiskuntakriittinen ja syvästi humaani tarina ystävyydestä ja elämänvoimasta. Teos antaa äänen niille, joilla sitä ei yleensä ole: kaltoinkohdelluille, marginaaliin kadotetuille, konservatiivisen yhteiskunnan tukahduttamille ja muille toisten tarinoiden sivuhenkilöille.

Miriam Toews: Naiset puhuvat

S&S 2021

Suom. Kaisa Kattelus

Kahdeksan eristäytyneen uskonnollisen yhteisön naista kokoontuu salaa öisin keskustelemaan. On tapahtunut jotakin käsittämättömän hirveää, jotakin, mistä ei voi päästä yli ja mitä ei voi unohtaa, eikä jättää käsittelemättä. Naisten on pakko puhua.

Luku- ja kirjoitustaidottomien naisten kokouksista pitää pöytäkirjaa nuori poika, August Epp, joka on kertaalleen jättänyt yhteisön mutta palannut. Voivatko naiset antaa anteeksi ja millä ehdoin he voivat jatkaa elämää yhteisössä, vai voivatko? Miten käy uskon?

Naiset puhuvat on vavahduttava, syvästi koskettava romaani, joka sai inspiraationsa järkyttävistä tositapahtumista bolivialaisessa mennoniittayhteisössä 2000-luvulla. Sen vähäeleinen kerronta kasvaa hitaasti unohtumattomaksi tarinaksi rohkeudesta ja naisten keskinäisen lojaalisuuden voimasta.

Fernanda Melchor: Hurrikaanien aika

Aula & Co 2021

Suom. Emmi Ketonen

Joku on murhannut takapajuisen meksikolaisen pikkukylän Noidan. Köyhyyden ja epätoivon keskellä sinnittelevät kyläläiset ovat yksi toisensa jälkeen joutuneet turvautumaan tämän yliluonnollisiin voimiin paremman tulevaisuuden toivossa. Kun Noidan runneltu ruumis löytyy kanavasta, huhut ja epäilykset kohdistuvat kylän asukkaisiin. Jokainen tuntuu tietävän murhasta jotain, mutta puhuuko kukaan totta? Villisti kuohuva kerronnan virta kuljettaa tarinaa väkevästi ja paljastaa Noidan ja kyläläisten kohtalot yksi kerrallaan.

Fernanda Melchor viskaa lukijan La Matosan kylähelvettiin, jossa maatyöläiset, huijarit, gangsterit ja huorat selviytyvät yhdestä päivästä kerrallaan. Kiivastempoinen romaani on paitsi kirjallinen mestariteos myös hätkähdyttävä ajankuva Meksikon maaseudun nykytodellisuudesta.