Luokkayhteiskunnasta ponnistanut self help
Itsensä kehittämiseen tähtäävän self help -genren bestsellereihin lukeutuu kirjoja laidasta laitaan, kuten Marie Kondon Konmari, joka opettaa pääsemään eroon kodin tavarapaljoudesta, Rhonda Byrnen Salaisuus, jonka mukaan positiivisen ajattelun voima mullistaa elämän, sekä Allen Carrin tupakoinnin lopettamisessa auttava opas Stumppaa tähän! Valtava osa self help -genren kirjoista käsittelee kuitenkin työ- ja liike-elämässä menestymisen taitoja. Näistä bisnestaitoraamatuista epäilemättä kuuluisin on amerikkalaisen Dale Carnegien vuonna 1936 julkaistu klassikkoteos Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. Carnegie oli alun perin esiintymistaidon opettaja, jonka kustantamo Simon & Schuster houkutteli tekemään kirjan suosituista luennoistaan. Ensimmäisenä vuonna opuksesta otettiin jopa seitsemäntoista painosta, eikä se ole sittemmin koskaan loppunut kirjakauppojen hyllyiltä. Carnegien varsin selkeitä ja käytännöllisiä ohjeita lateleva teos painottaa ihmissuhdetaitojen merkitystä bisneselämässä, mutta antaa neuvoja myös toimivan avioliiton edistämiseksi, kuten täsmällisen ”Älä nalkuta” ja varsin asiallisen ”Lue jokin hyvä kirja seksuaalisesta kanssakäymisestä avioliitossa”.
Carnegien varhaiseksi edeltäjäksi amerikkalaisen self helpin saralla mainitaan usein Benjamin Franklin. Hän julkaisi vuosina 1732–1758 oman aikansa mittapuilla valtavan suosittua almanakkaa nimellä Poor Richard’s Almanac, joka sisälsi muun muassa tarpeellista tietoa vuodenkierrosta ja viljelysaikatauluista maanviljelijöille sekä käytännöllisiä neuvoja taloudenpitoon. Näistä kirjasista ovat peräisin monet tunnetut Franklinin sutkaukset ja lentävät lauseet, jotka elävät yhä englannin kielessä, hyvänä esimerkkinä ”A friend in need is a friend indeed” . Vuonna 1758 Franklin kokosi almanakassaan vuosien varrella antamansa talousneuvot esseeseen The Way to Wealth, joka korosti ahkeruuden ja säästäväisyyden merkitystä vaurastumisen edellytyksenä.
Franklinin ja Carnegien teosten jalanjäljissä on seurannut lukemattomia self help -kirjoja, jotka ammentavat ihmisten ehtymättömästä tarpeesta tulla menestyneemmiksi, kauniimmiksi, viisaammiksi, tehokkaammiksi ja onnellisemmiksi ihmisiksi. Self helpin ympärillä pyörii vuosittain kymmenien miljardien arvoinen maailmanlaajuinen rahamylly, josta kaikki haluavat osansa. Kaikista menestyneimmät gurut ovat tuotteistaneet teoksensa moniin eri myyntikanaviin ja voivat pyytää tähtitieteellisiä summia esiintymisistään, luennoistaan ja kasvojensa tai nimensä käyttämisestä jonkin muun tuotteen markkinoinnissa.
On tulkintakysymys, miten pitkälle self help -genren juuret juontavat – pohtivathan jo Seneca, Marcus Aurelius, Michel de Montaigne ja Sun Tzu kirjoituksissaan samoja hyvän elämän, onnen ja menestyksen teemoja, joita nykyään puidaan satojen vuosittain julkaistujen kirjojen voimin. Modernin self help -genren isänä pidetään kuitenkin englantilaista Samuel Smilesia. Hänen teoksensa Self Help ilmestyi vuonna 1859, jolloin ainoastaan Raamattu ylitti Smilesin teoksen myyntiluvut. Oppaan suunnaton suosio kytkeytyi nimenomaan luokkayhteiskuntaan: Teollistuminen ja imperialismi olivat jo siivittäneet yhteiskunnan kohti modernisaatiota ja lisääntyvää – joskin hyvin epätasaisesti jakautuvaa – vaurautta. Maltillisesti toimeentuleva keskiluokka halusi hivuttautua lähemmäs ylempiä luokkia ja samalla tehdä pesäeroa tehtaissa raataviin työläisiin. Tähän otolliseen markkinarakoon Smilesin teos osui.
George Jacob Holyoake oli jo vuonna 1857 julkaissut samaa aihetta käsittelevän teoksen Self Help by the People, mutta se oli suunnattu työväenluokalle. (Tämä teos on julkaistu suomeksi nimellä Rochdalen kunnon uraauurtajain historia alkukielisen teoksen alaotsikon mukaisesti. Sen on kääntänyt Väinö Tanner vuonna 1926, ja suomennos ilmestyi sattumoisin samaisena vuonna, kun Tanner aloitti pääministerin pestissään.) Holyoake oli itse työväenluokkaisesta taustasta ja halusi teoksellaan rohkaista erilaisia työläisyhteisöjä parantamaan olosuhteitaan opettelemalla uusia taitoja, kaiken keskiössä yhteisön hyvinvoinnin edistäminen. Samuel Smilesin pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Self Help kuitenkin ylitti moninkertaisesti Holyoaken teoksen saaman huomion, ja Holyoaken, äänekkään vapaa-ajattelijan ja ahkeran lehtimiehen, tunnetuimmaksi saavutukseksi jäi hänen keksimänsä sana ’sekulaari’.
Smilesin teoksen viesti istui luontevammin viktoriaaniseen arvomaailmaan, sillä se korosti liberaalia yksilön vastuuta ja luontaisen yhteiskuntajärjestyksen kultivoivaa voimaa. Tämänkaltaisella menestyksen eetoksella on etenkin Yhdysvalloissa edelleen vankka jalansija. Niin kauan kuin vallalla on kaikki yhteiskunnan kerrokset läpäisevä ajattelu, jonka mukaan yksilöt ovat itse vastuussa itsestään, onnestaan ja menestyksestään, löytyy aina uudelle self help -opuksellekin innokkaita lukijoita. Tosin se ei ole mikään self help -kirjojen menestyksen edellytys. Yksilökeskeinen, länsimainen, materialismin ja hedonismin ympärille kiertyvä arki, jollaista vanhalla mantereellakin vietämme, riittää mainiosti.
Lisälukemista:
https://www.thenation.com/article/culture/self-help-compulsion-beth-blum-review/