Myanmarin armeija Tatmadaw on maaliskuun aikana ottanut käyttöönsä entistä raaemmat otteet – järkyttävintä on se, että jopa lapsia on ammuttu vanhempiensa syliin tai kotiinsa.
Lauantaina 27.3. maan asevoimien päivänä ja Naypyitawissa pidetyn sotilasparaatin aikana eri puolilla maata surmattiin ainakin 114 aseetonta siviiliä (1). Armeija näytti kuin kostavan sen, että edellisenä päivänä kuusi norjalaisprofessoria nimesi Myanmarin kansalaistottelemattomuusliikkeen ehdolle vuoden 2022 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi (2).
Tatmadawin sotilasparaatia oli seuraamassa Venäjän varapuolustusministeri Alexander Fomin ja edustajia seitsemästä Aasian maasta: Bangladeshista, Intiasta, Kiinasta, Laosista, Pakistanista, Thaimaasta ja Vietnamista. Varsinkin Venäjä ja Kiina ovat myyneet runsaasti aseita Myanmarille, mikä selittänee myös niiden käyttämän veto-oikeuden YK:n turvallisuusneuvostossa.
Myös mielenosoittajat alkavat saada tukea kamppailulleen Tatmadawia vastaan. Monet maan 26 etnisestä aseellisesta ryhmästä ovat aktivoituneet ja hylänneet NLD:n ja armeijan kanssa neuvotellun aselevon. Aluksi etniset armeijat pitivät vallankaappausta burmalaisten sisäisenä asiana, mutta helmikuun puolivälissä ensimmäisenä hiljaisuuden rikkoi Karen National Union, joka lupasi tukea demokratialiikettä ja puolustaa kaikkia Tatmadawia vastaan taistelevia etnisiä ryhmiä.
Aselepoa aiemminkin kartellut Kachinin itsenäisyysarmeija on ottanut yhteen Tatmadawin kanssa useilla alueilla Kiinan rajan läheisyydessä maaliskuun alkupuolelta lähtien. Viimeisimpänä 23. maaliskuuta Arakan Army kertoi tuomitsevansa sotilasvallankaappauksen ja puolustavansa Rakhinen osavaltion väestöä.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Tatmadaw poisti Arakanin armeijan ”terroristijärjestöjen” listalta, mahdollisesti saadakseen siltä sympatiaa. Sen sijaan Myanmarin syrjäytettyä parlamenttia edustava komitea CRPH nimesi Tatmadawin terroristijärjestöksi helmikuussa; 17. maaliskuuta se puolestaan ilmoitti, että kaikki etniset aseelliset joukot poistetaan terroristilistalta ja ne ovat vapaita puolustamaan alueitaan.
CRPH käy myös neuvotteluita liittovaltiomallin periaatteista etnisten armeijoiden, osavaltiohallintojen ja lakkokomiteoiden kanssa. Etniset vähemmistöt ovatkin olleet aktiivisesti mukana protesteissa ja vaatimassa samalla oikeuksiaan. Niille ei riitä aiempi vallanjakomalli, vaan osavaltioille ja etnisille alueille on myönnettävä uudessa perustuslaissa vahvempi autonomia.
George Washingtonin yliopistossa väitöskirjaa Myanmarin etnisten alueiden politiikasta tekevän Jangai Japin (3) mukaan demokratiakamppailun rintamalinjat kulkevat myös sosiaaliluokkien välillä. Niin sekä burmalaisten kuin etnisten osavaltioidenkin eliitit ovat hyötyneet luonnonvarojen hyödyntämisestä ja bisnesyhteyksistä armeijan kanssa 1990-luvulta lähtien, eivätkä demokratian vuodet ole tasoittaneet tuloluokkien eroja.
Nyt Myanmarin raharikkaat ovat hiljaa – kaduilla sen sijaan ovat opiskelijat, työläiset ja keskiluokka. Alempien tuloluokkien keskinäinen solidaarisuus myös etnisten rajojen yli on puolestaan vahvistunut ja liittovaltiomalli on nousemassa yhteiseksi utopiaksi.
Katso Christine Chaumeau artikkeli Myanmarin nuoriso juntan haastajana
Opettajien protestimarssi, 9.2.2021, Hpa-An, Kayin State, Myanmar (wiki/Ninjastrikers)