Diplo&NG 02/2016

Vuoden toisessa Diplo&NG-lehdessä on kolme artikkelia kyberturvallisuudesta ja tietoturvasta. Kybervarustelun merkitys kasvaa. Kybersodassa ei myöskään ole pelisääntöjä. Eurooppa tarvitsee palveluja, jotka takaavat, että henkilökohtainen data ja yksityisyys eivät ole kolmansien osapuolten nuuskittavissa. Donald Trump jakaa republikaanien rivejä. Serge Halimi raportoi Alabaman puoluekokouksesta, jossa otettiin yhteen Trumpin ehdokkuudesta. Lehdessä on myös artikkelit Israelin ja Puolan kyseeenalaisista lakialoitteista. Lisäksi kerrotaan Balkanin ja Sahelin tilanteesta.

Diplo&NG 01/2016

Vuoden ensimmäisessa Diplo&NG-lehdessä Benoït Bréville raportoi turvapaikkapolitiikan kiristymisestä Euroopassa: EU vesittää turvapaikkaoikeutta ja kiristää turvatoimia, mutta niillä ei pakolaiskriisiä ratkaista. New Left Review:n päätoimittaja Susan Watkins kirjoittaa Euroopan parlamentin valuvioista ja Bolivian varapresidentti Alvaro García Linera taas arvioi hallituksensa haasteita ja kansanliikkeen muutosohjelman taantumista MAS-puolueen valtakaudella. Lisäksi raportoidaan muun muassa Ranskan Front Nationalin vaalimenestyksestä, Bernie Sandersin toisenlaisesta presidentinkampanjasta ja Tunisian vallankumoksen taantumisesta. Aiheena myös EU:n valuviat, Brexit ja eurokriisi sekä Venäjän median ja talouden synkkä tila.

Diplo&NG 06/2015

Vuoden 2015 viimeisen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden erityisteemoina ”terrorin anatomia” ja ilmastonmuutos, katso Serge Halimin pääkirjoitus ”Kun typeryys johtaa sotaa”. Hae lehtipisteistä tai tilaa suoraan kotiin, saatavilla myös  digilehtenä mondediplo.fi/digi.
Vaikka useat kymmenet maat Yhdysvalloista Venäjään ja Iranista Turkkiin vaikuttavat olevan yhtä mieltä siitä, että Isis on tuhottava sotilasvoimin niin Syyriassa kuin Irakissakin, siihen niiden yksimielisyys sitten jääkin. Liittoutuman pyrkimykset ovat jo alunperin ristiriitaisia ja usein toiselleen vastakkaisia: Syyrian kriisiin ei ole poliittista ratkaisua näköpiirissä, kirjoittaa Akram Belkaid (sivu 11).
Kriisin taustalla vaikuttaa Lähi-idän sisäiset, monikerroksiset konflitktit, joihin kaikkiin ulkovallat ovat tavalla tai toisella sekaantuneet ja joista hankalammaksi ratkaista on noussut shiiojen ja sunnien vastakkainasettelu. Pariisiin hyökänneet jihadistit perustavat väkivaltansa jyrkän linjan ideologiaan, jota ovat ruokkineet sekä Muslimiveljeskunta että Saudi-Arabian levittämä salafistinen wahhabismi (sivu 13).
Persianlahden patakonservatiivisten kuningaskuntien keskeinen rooli Lähi-idän kaaoksen hämmentäjinä näyttää olevan länsimaisen julkisuuden sokea piste. Pierre Conesa kysyykin, että kenen sotaa oikein käymme kun Länsi hyökkää Isisiä vastaan (sivu 9).
Pariisin iskujen jälkeen viranomaisten käyttöön on annettu monia pakkokeinoja ja kansalaisvapauksia turvaavia lakeja on vesitetty kiireellä. Terroritekojen tavoittena on pelottaa väestöä ja horjuttaan demokratiaa. Kun oikeusvaltionsääntöjä rikotaan, terroristeille ojennetaan voiton avaimet, kirjoittaa Patrick Baudouin.