Ranskalainen Hélène Cixous (s. 1937) tunnetaan filosofian ja kaunokirjallisuuden rajoilla liikkuvista esseistään sekä proosa- ja teatteriteoksistaan. Cixous on purkanut tuotannossaan patriarkaalisen perinteen alistavia rakenteita ja korostanut kirjoittamisen nautintoa ja iloa. Tutkija-kirjailija perusti vuonna 1974 Pariisiin yhden Euroopan ensimmäisistä nais- ja sukupuolentutkimuksen keskuksista (Centre d’études féminines et d’études de genre), ja hän on vaikuttanut viime vuosikymmeninä merkittävästi feministisen ajattelun muotoutumiseen.

Kääntäjä, kirjailija ja tutkija Aura Sevón on tehnyt Cixous’n ajattelua tunnetuksi Suomessa. Sevón on kääntänyt yhdessä tutkija ja kääntäjä Heta Rundgrenin kanssa Cixous’n tekstikokoelman Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia (Tutkijaliitto 2013), ja hän on tutkinut Cixous’n ajatuksia paitsi tieteen myös kaunokirjallisuuden keinoin. Sevónin esikoisromaanissa Okulovulva (Aviador 2021) patriarkaalisen hallinnan ja binäärisen sukupuolijärjestelmän feministinen kritiikki yhdistyy eroottis-henkiseen ruumiillisuuteen ja fantasmaattiseen ilmaisuun. 

Sevónin uusi Cixous-käännös Sisään kirjoittamiseen (Aporia 2022) on osa laajempaa kirjoituskokonaisuutta, jossa Cixous toteuttaa ”naiskirjoitukseksi” kutsumaansa feminististä kritiikkiä. Teos on samalla rakkaudenjulistus kirjoittamisen ja lukemisen vapauttavalle voimalle.

”Cixous tekee filosofiaa virtaavalla kaunokirjallisella ilmaisulla”, Sevón kertoo. ”Naiskirjoitus, écriture féminine, on uudenlaista merkityksenmuodostusta. Luova kirjoittaminen, filosofia, psykoanalyysi ja feminismi yhdistyvät siinä luontevasti toisiinsa. Naiskirjoituksen esittämä kritiikki kohdistuu eurosentriseen patriarkaaliseen ajatteluun, jossa on arvostettu lineaarisuutta, hierarkkisuutta ja hallintaa. Cixous pyrkii eroon näistä kirjoittamisen ja ajattelun ihanteista assosiatiivisuuden, monitulkintaisuuden ja fragmentaarisuuden avulla.”

Cixous ranskaksi ja suomeksi 

Cixous’n tekstit eivät taivu käännöksiksi helposti, ja Sevónkin työsti suomennostaan vuosia akateemisten jatko-opintojensa ohella. Haastavia olivat etenkin Cixous’n omalaatuinen tyyli sekä kirjailijan luomat uudissanat. 

”Kääntäminen vaatii rohkeutta luoda lähdetekstin tasoja uusiksi suomen kielen ehdoilla”, Sevón sanoo. ”Kääntäjä Tarja Roinila totesi, että onnistunut käännös luo samankaltaisen vaikutelman kuin lähdeteos. Usein käännökset ovat lähdeteosta selkeämpiä, koska kääntäminen on luonteeltaan ajattelua selkiyttävää.”

Sevón on nähnyt erityistä vaivaa Cixous’n kekseliäiden uudissanojen kääntämisessä. Tällainen on esimerkiksi chamoi, kissoja rakastavan kirjailijan eräänlainen eroottinen toteemieläin. Ääneen lausuttuna monitulkintainen sana viittaa ”kissaminään”, mutta se assosioituu myös ”šamaaniin” ja ”kameliin”.

”Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin suomentamaan sanan ’transsimirriksi’. Se vie ajatukset sekä tekstin transsinomaiseen virtaavuuteen että eroottisuuteen. Suomennoksessa menetetään kirjailijan pohjoisafrikkalaisiin juuriin viittaava ’kameli’, mutta toisaalta trans-alku tuo mukaan sukupuolen moninaisuuden, josta Cixous kirjoitti paljon jo 70-luvulla ja oli siten aikaansa edellä.”

Naiskirjoitus ja marginaalinen toimijuus

Cixous’n kirjoittaminen paikantuu hänen vähemmistöpositioonsa. Sevón toteaa hänen eroavan diasporisena juutalaisena ja Ranskan siirtomaassa Algeriassa syntyneenä queer-naisena niin monin tavoin ”normista”, että hän kutsuu itseään teoksessa ”poikkeamaksi” ja ”monikolliseksi feminiiniksi”.

 ”Jos Cixous olisi aloittanut kirjoittamisen nyt, hänet olisi yhdistetty intersektionaaliseen feminismiin, joka tutkii risteäviä eroja ja moniperustaista syrjintää”, Sevón sanoo. ”Cixous’n esseet ammentavat kuitenkin ranskalaisista älyllisistä virtauksista: jälkistrukturalismista, naisten vapautusliike MLF:stä sekä freudilaisen psykoanalyysin kriittisestä feministisestä soveltamisesta.”

Cixous’n pyrkimyksenä on ollut vahvistaa naisten mahdollisuuksia ilmaista subjektiuttaan ja haluaan. ”Naiskirjoitus mahdollistaa kulttuurisesti torjutun naisruumiin ja naisidentiteetin ilmaisun. Se hylkää binäärisen ajattelun ja suosii moniselitteisyyttä, kielellistä leikittelyä ja ruumiillisia metaforia.”

 Naiskirjoitus muodostaa Sevónin mukaan vastavoiman ”järjen diktatuurille”, jossa on arvostettu yksipuolisesti analyyttisyyttä. Europatriarkaalinen ajattelu on korottanut pään ylimpään arvoonsa ja laiminlyönyt ruumiin muita tietäviä ja tuntevia ulottuvuuksia.

”Ruumiillisuus, halu, tiedostamaton ja unet limittyvät Cixous’n kirjoituksissa toisiinsa. Seksuaalisuuden korostaminen on ollut keskeinen osa Cixous’n feminismiä. Irtaudutaan halun liiallisesta kontrolloimisesta ja vapautetaan se. Samalla vapautuu ilmaisu, kirjoittamisen virta.”

Naiseuden riemu

Cixous on painottanut tuotannossaan vahvasti feminiinisyyden merkitystä, ja kirjailijaa on aika ajoin kritisoitu naiseuden essentialisoimisesta eli käsittämisestä olemukselliseksi voimaksi. Sevón ymmärtää kritiikin mutta huomauttaa, ettei tämä ole ainoa eikä kovin nykyaikainen lukutapa. Cixous on tunnistanut sen, kuinka feminiinisyyttä on tuotettu historiallisesti.

”Feminiinisyyteen on liitetty monia piirteitä, kuten hoiva ja pyyteetön rakkaus, joita kulttuurissamme ei ole osattu arvostaa. Cixous lähestyy feminiinisyyttä sen kautta, mitä patriarkaalisissa kulttuureissa on väheksytty ja torjuttu, ja samalla hän peräänkuuluttaa historiallista muutosta.”

Yhteiskunta- ja kulttuurikritiikissä niin sanottu feminiinisyys voi tarjota vaihtoehtoja tunteista puhdistetulle rationaalisuudelle. Sevón toteaa, että maskuliinisen tradition luoma kritiikki on ollut usein misantrooppista sekä halutonta asettumaan itsestään eroavan toisen asemaan. Samalla se on ylevöittänyt kuoleman elämää suuremmaksi.

”Cixous on yhteiskuntakriittinen ajattelija, joka kirjoittaa paitsi omakohtaisista syrjintäkokemuksista juontuvan vihan mutta myös lempeyden, rakkauden, ilon, huumorin ja seksuaalisuuden kautta. Yhdistelmä on voimakas, eikä siihen ehkä ole totuttu. Cixous näki etenkin lapsuudessaan paljon tuhonkylvämistä ja kuolemaa. Elämä ja kuolema nivoutuvat hänen ajattelussaan tiiviisti toisiinsa. Kuitenkin juuri elämän ja elinvoimaisuuden juhlinta muodostaa hänen tekstiensä vastavoiman ja energisoi hänen kirjoittamistaan.”

Sisään kirjoittamiseen onkin ennen kaikkea poikkeuksellisen väkevä rakkaudenosoitus luovalle ja kriittiselle kirjoittamiselle. ”Cixous’n pidäkkeetön kirjoitus räjäyttää vallitsevan arvojärjestelmän ammentamalla elämänvietistä. Se vaalii riemua, nautintoa ja vallanpitäjiin kohdistuvaa ilkikurista huumoria. On tärkeä ajatus, että kirjoittava minä on moninainen ja alati muotoaan muuttava. Ihmiskuvana se on terve ja tervetullut, koska mikään maailmassa ei ole stabiilia vaan alati liikkuvaa.”