Samoista ”vihapuheista”, jotka ovat tuottaneet yhteisöpalveluille roppakaupalla hyötyä, on nyt tullut peruste Donald Trumpin ojentamiseen – ja kuitenkin samat ”sosiaaliset” mediat päästävät Myanmarissa tai Intiassa läpi äärettömän paljon vaarallisempaa vihapuhetta muslimivähemmistöjä vastaan.

Twitteriä ja Facebookia ei tosiaan tunneta johdonmukaisuudesta sen enempää kuin rohkeudestakaan. Kun sekä hallitukset että tavalliset ihmiset ovat osoittaneet niitä kohtaan uskomatonta lempeyttä ja antaneet niiden rauhassa toimia ja kasvaa, ne ovat rohkaistuneet päättelemään, että kaikki on niille sallittua. Ne voivat tukkia jopa Yhdysvaltojen presidentin suun: se kertoo, miten päätähuimaavan suuren vallan ne ovat jo saavuttaneet.

Trumpin kohtelusta närkästyneelle Yhdysvaltojen oikeistolle tekisi kuitenkin mieli tokaista: juuri tehän olette Chicagon koulukunnan ideologien kanssa vieneet läpi ajatuksen, jonka mukaan julkinen valta ei saa suitsia yritysten toimintavapauksia tai puuttua niiden omistajien omistuksiin, koska niiden legitimiteetti löytyy teidän mielestänne kuluttajien valinnanvapaudesta. (1) Nyt sitten olette itse joutuneet tämän ”markkinapopulismin” uhreiksi.

Yhdysvaltojen perustuslain ensimmäinen lisäys suojaa sananvapautta liittovaltion ja osavaltioiden harjoittamalta sensuurilta, mutta ei monopoliasemassa olevien yksityisten yritysten sensuurilta. Niiden ”sananvapaus” tarkoittaa teidän vaikenemistanne. Ei sitten muuta kuin Vae victis (voi voitettuja), kun kaikkivaltiaat teknologiajätit (2) sulkevat teidänkin suunne!

Tämä on toinen vaarallisista ihmisistä ja heidän kannattamistaan ajatuksista kumpuava vaara. Heiltä suojautuaksemme olemme valmiita hyväksymään mitä tahansa, mukaan lukien ihmisten perusvapauksien rajoittamisen määrittelemättömäksi ajaksi. Kuitenkin kun taistellaan terroristisia, rasistisia, antisemitistisiä tai ”separatistisia” ideologioita vastaan, sota ei pääty voitettujen viralliseen antautumiseen. Se vain muuttuu poikkeustilaksi, joka kestää ja kestää ja jonka ehdot vain kovenevat.

Mikään ei toden totta ole helpompaa kuin nimetä yhteisen vihan kohde, jonka kanssa kukaan ei halua olla julkisesti tekemisissä, ja sitten vain ulottaa tuo viha yhä laajemmalle ja laajemmalle. Afganistanin ja Irakin sodan vastustajat on leimattu al-Qaidan puolustajiksi, Israelin politiikan kriitikot antisemiiteiksi. Ja yliopistomaailmaan tuotuun amerikkalaismalliseen saarnaamiseen kyllästyneet leimataan Trumpin kannattajiksi tai rasisteiksi. Näin ollaan tilanteessa, jossa ei enää yritetäkään esittää vastalauseita kiistakumppaneille vaan heidät yksinkertaisesti halutaan vaientaa.

Tällä tavalla opettaja Samuel Patyn murhasta* saatiin tekosyy hajottaa – huolestuttavan hiljaisuuden vallitessa – Ranskan islamofobiaa vastustava kollektiivi. Aivan kuin kansalaisvapauksien laajentumisen sijaan viestintämahdollisuuksien räjähdysmäinen kasvu johtaisikin päivä päivältä yhä tiukempaan kurinpitoyhteiskuntaan, jossa ihmiset on tuomittu vain pendelöimään omien eristyspaikkojensa väliä.

Kuuntele alkuperäinen artikkeli