Inflaatio on koetellut saksalaisia työntekijöitä rankasti. Mutta viime vuodesta lähtien uudet työehtosopimukset ovat johtaneet huomattaviin palkankorotuksiin etenkin palvelualalla. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Saksan talous on taantumassa ja työttömyys kasvaa.

On keskipäivän tauon loppu. Kymmenkunta Weitkowitzin tehtaan työntekijää Peinessä, 50 000 asukkaan kaupungissa Pohjois-Saksassa, tupakoi katoksen alla. Italialaisen Etelä-Tirolissa toimivan konsernin tytäryhtiö valmistaa kaapelikenkiä auto-, rautatie- ja tuulivoimateollisuudelle. Viikoittainen työpaikkaneuvosto on juuri päättynyt. Tämä työntekijöiden ja työnantajien välinen neuvotteluelin on yksi saksalaisen yhteisjohtamisen tukipilareista. Täällä se on ollut olemassa vuodesta 2022 ammattiliiton taistelun ansiosta.

Työntekijät nauttivat yhä ensimmäisestä voitostaan, joka saavutettiin vuoden alussa vaikeiden, mutta lopulta ilman lakkoa käytyjen neuvottelujen päätteeksi. Tuntuvista palkankorotuksista sovittiin yrityskohtaisella sopimuksella, joka ottaa mallia metalliteollisuuden ja sähköalan työehtosopimuksista. Joillekin työntekijöille tämä merkitsee jopa 20 prosentin palkankorotusta. 

”Aiemmin tuotanto-operaattorin lähtöpalkka oli noin 2 150 euroa kuukaudessa brutto, nyt se on 2 789 euroa”, havainnollistaa 35-vuotias työpaikkaneuvoston puheenjohtaja Jonas Hartjenstein. Yhtiön 185 työntekijän keskimääräinen palkankorotus on 10 prosenttia. ”Monelle tämä näkyy todella selvästi palkkalaskelmassa”, lisää hänen kollegansa, sähköasentaja Marcel Hoppe. Lisäksi viikoittaista työaikaa on lyhennetty 37:stä 36 tuntiin.

Samaan aikaan kun Weitkowitzin työntekijät sopivat palkankorotuksista, muutaman kymmenen kilometrin päässä Volkswagenin työntekijöiden edustajat yrittivät pelastaa tuhansia työpaikkoja. Syyskuussa Saksan autoteollisuuden lippulaiva ilmoitti aikovansa vähentää 35 000 työpaikkaa maassa vuoteen 2030 mennessä. Vahvan IG Metall -liiton painostuksesta vähennykset eivät johda suoriin irtisanomisiin. Mutta vastaavia ilmoituksia tehdään yhä useammin Saksan teollisuuden suuryrityksissä: noin 11 000 työpaikkaa katoaa ThyssenKruppilla, 14 000 autoteollisuuden alihankkija ZF:llä, 2 900 Fordilla, 2 800 Siemensin saksalaisissa tehtaissa, 7 500 Audilla… 

”Työllisyyden kehityksestä vallitsee suuri epävarmuus, etenkin autoalaan suoraan sidoksissa olevissa yrityksissä”, kertoo IG Metallin toimitsija Jan Laging, joka on tukenut Weitkowitzin työntekijöitä heidän kamppailuissaan.

Korotukset kaksi kertaa suuremmat kuin Ranskassa

Saksan teollisuus on kriisissä, ja sen mukana koko talous, joka on ollut taantumassa kahtena peräkkäisenä vuotena, 2023 ja 2024. Vuodelle 2025 saksalaiset ekonomistit ennustavat nollakasvua. Työttömyysaste oli heinäkuussa 6,3 prosenttia, korkein kymmeneen vuoteen.

Näistä huonoista luvuista huolimatta ammattiliitot ja työnantajat sopivat merkittävistä palkankorotuksista. 

”Se, että palkat nousevat, ei ole yllättävää. Mutta olemme nähneet vuodesta 2024 lähtien erityisen suuria korotuksia, selvästi yli inflaation”, selittää Saksan ammattiliittojen keskusjärjestöä lähellä olevan Hans-Böckler-säätiön taloustutkija Thorsten Schulten (1). 

Vuonna 2024 saksalaisten nimellispalkat nousivat 5,4 prosenttia, inflaatiolla korjattuna yli 3 prosenttia. Saksan tilastokeskuksen mukaan se on suurin nousu vuoden 2008 jälkeen (2). Vertailun vuoksi Ranskassa palkat nousivat viime vuonna inflaatiolla korjattuna 1,6 prosenttia (3), (Suomessa 1,8 prosenttia)-

”On kuitenkin syytä muistaa, että kahtena edellisenä vuotena saksalaisten työntekijöiden reaaliansiot laskivatinflaation takia. Vuoden 2024 korotukset korvasivat näitä menetyksiä vain osittain”, lisää Schulten.

Tutkija kiinnittää huomiota myös toiseen, yllättävämpään ilmiöön: ”Saksan talousmalli on aina keskittynyt teollisuuteen, joka on määrittänyt palkkaneuvottelujen tahdin. Metalli- ja kemianteollisuuden sekä autoalan kriisin vuoksi näissä sektoreissa saavutetut korotukset ovat melko vaatimattomia, kun liitot painottavat työpaikkojen säilyttämistä. Sen sijaan palvelualoilla korotukset ovat olleet huomattavasti suurempia. Tämä on hyvin epätavallista Saksassa. Palkkaerot eri alojen välillä ovat kaventumassa.”

Vuonna 2024 sovitut korotukset vaihtelevatkin suuresti toimialoittain. IG Metall sai 5,1 prosentin palkankorotuksen kahdelle vuodelle 3,9 miljoonalle sähkö- ja metalliteollisuuden työehtosopimuksen piiriin kuuluvalle työntekijälle, mukaan lukien autoala (Volkswagenin työntekijät luopuivat palkankorotuksista välttääkseen irtisanomisia). Energiasektorilla korotus 4,6 prosenttia vuodessa. Mutta vähittäiskaupassa palkkojen nousu oli keskimäärin 14 prosenttia. Tänäkin vuonna ammattiliitot ja työnantajat sopivat maaliskuussa 120 000 pikaruokatyöntekijälle tulevista 10–18 prosentin korotuksista, jotka toteutuvat vuoteen 2026 mennessä. Näiden yritysten – kuten Burger Kingin ja McDonald’sin – etujärjestön lakiasiainjohtaja Kristina Harrer-Kouliev kuvaa korotuksien olevan ”ylärajalla”. NGG-liiton (Nahrung-Genuss-Gaststätten) neuvotteluista vastaava Tim Lubecki pitää sopimusta ”merkittävänä askeleena, vaikka palkat ovat edelleen matalat eivätkä mahdollista kunnollista eläkettä”.

Minimipalkan kehityksen vaikutukset työmarkkinoihin

Keskustelut vähimmäispalkan nostosta, jotka käynnistyivät vuoden alun vaalikampanjan yhteydessä, vaikuttivat varmasti asiaan, huomauttaa Lubecki: ”Se lisäsi painetta yrityksiin.” Uudessa hallituksessa mukana oleva sosiaalidemokraattinen puolue halusi vähimmäispalkaksi 15 euroa tunnilta nykyisen 12,82 euron sijaan (Ranskassa 11,88 euroa). Kesäkuun lopussa päätettiin nostaa vähimmäispalkkaa 13,90 euroon vuonna 2026 ja 14,60 euroon vuonna 2027.

Lubeckin johtama NGG-liitto on saanut neuvoteltua korotuksia myös elintarviketeollisuudessa. ”Toisin kuin auto- tai kemianteollisuus, tämä ala selvisi inflaatiokriisistä voittajana. Yritykset nostivat hintoja selvästi yli tuotantokustannusten, ja ne etsivät kiihkeästi työvoimaa. Tämä antaa meille mahdollisuuden vaatia korotuksia. Sokeri-, meijeri- ja panimoteollisuuden koulutetut työntekijät ansaitsevat nyt yli 4 000 euroa bruttopalkkaa kuukaudessa 38 tunnin työviikolla. Se merkitsee useiden satojen eurojen nousua viimeisten kahden vuoden aikana.”

Berliinin julkisen liikenteen yhtiön BVG:n työvoimapula painoi myös neuvotteluissa, jotka saatiin päätökseen viime maaliskuussa kuukausien vääntämisen ja toistuvien lakkojen jälkeen. Uusi sopimus tuo kuljettajille jopa 20 prosenttia lisää palkkaa. Keskimäärin korotukset ovat 16 000 työntekijälle 15 prosenttia eli vähintään 380 euroa kuukaudessa. 

”Ikäjakauma on sellainen, että henkilöstö menee lähes kokonaan vaihtoon vuoteen 2030 mennessä”, toteaa palvelualojen liiton Ver.din (Vereinte Dienstleistungsgewerkschaft) varapuheenjohtaja Christine Behle. Lisäksi berliiniläisyhtiö ei ollut korottanut palkkoja neljään vuoteen.

Myös liittovaltion ja kuntien julkinen sektori on suostunut korotuksiin. Ver.di allekirjoitti huhtikuussa uuden alakohtaisen sopimuksen, joka tuo  2,5 miljoonalle työntekijälle 27 kuukaudessa 5,8 prosentin korotuksen sekä bonuksia. Liitto vaati alun perin 8 prosentin vuosikorotuksia. Mutta julkinen talous on Saksassa yhtä lailla vaikeuksissa kuin muuallakin. Osa Saksan kunnista on todella pahassa tilanteessa. Kuntien alijäämä kohosi vuonna 2024 ennätykselliseen 24,8 miljardiin euroon edellisvuoden 6,6 miljardista. Miten palkankorotuksia voi vaatia tällaisissa oloissa? 

”Kuntapäättäjät kysyvät tietysti, millä rahalla korotuksia maksetaan. Mutta suoraan sanoen ammattiliiton tehtävä ei ole huolehtia työnantajan rahoituksesta, vaan taistella sen puolesta, että työntekijöillä on varaa työskennellä julkisella sektorilla. Se kilpailee yksityisen puolen kanssa työvoimasta”, vastaa Behle.

”Työnantajapuolen edustajat eivät olleet lainkaan valmiita neuvottelemaan”, kertoo opetusalan liitto GEW:n (Gewerkschaft Erziehung und Wissenschaft) edustaja Annett Lindner. ”Me liitot olimme viime vuoden lopullaa asettaneet vaatimuksemme 8 prosenttiin. Se oli ennen Trumpin valintaa ja ilman tietoa siitä, että Saksassa olisi ennenaikaiset vaalit helmikuussa ja uusi hallitus keväällä. Taloudellinen tilanne on heikentynyt voimakkaasti siitä lähtien. Siksi tarvittiin neljä neuvottelukierrosta ennen kuin tulos saavutettiin.”

”On tietenkin haastavaa neuvotella nykytilanteessa”, myöntää kaivos-, kemian- ja energia-alan liitto IG BCE -liitossa toimiva Oliver Heinrich. Liitto sai viime kesänä aikaan kemianteollisuudelle 6,85 prosentin palkankorotuksen kahdelle vuodelle kemianteollisuuteen ja paperiteollisuudelle 5,9 prosentin korotuksen vuoteen 2026 mennessä. Molemmat alat voivat kuitenkin huonosti. 

”On kriisi. Tuotanto laskee”, tiivistää kemianteollisuuden työnantajaliiton tiedottaja Sebastian Kautzky. Onko tämä syy jäädyttää palkkojen kehitys kokonaan? 

”Energian hinnat tai tullipolitiikka luovat vaikeuksia, jotka aiheuttavat suurempia ongelmia kuin palkkataso”, painottaa Heinrich. 

”Emme pelasta työpaikkoja palkkojen jäädyttämisellä tai alentamisella. Meidän täytyy ennemminkin luoda Euroopassa edellytykset toimivalle teollisuudelle ja kyetä kohtaamaan Aasian, Amerikan ja muiden kilpailu.” vahvistaa IG Metallin Jan Laging. Hän myöntää, että ”palkankorotuksia vaatiessa on tietenkin huomioitava, että yrityksillä on varaa maksaa ne”. Mutta hän lisää: ”Saksassa ei voida koskaan kilpailla massatuotannolla Aasian tai edes Itä-Euroopan kanssa. Me voimme erottua vain laadulla. Se taas edellyttää koulutettua työvoimaa ja hyviä työehtosopimuksia.”

Tänä vuonna, kun talousnäkymät pysyvät synkkinä, ”ammattiliitot hillitsevät vaatimuksiaan”, toteaa Kölnin taloustutkimusinstituutin johtava tutkija Hagen Lesch. Tämä on myös Saksan työnantajien keskusjärjestön johtajan, yritysjohtaja Rainer-Viktor Dulgerin viesti. ”Olemme kolmatta vuotta taantumassa. Työmarkkinat ja yritykset tarvitsevat nyt ammattiliittoja, joilla on suhteellisuudentajua ja taloudellista realismia”, hän arvioi tiedotteessaan.

”Ostovoiman tukeminen on myös talouden tukemista”

Työnantajien edustajan vetoomus saa eri aloilla vaihtelevan vastaanoton. Vuoden 2025 alusta käynnissä olevissa neuvotteluissa vaatimukset vaihtelevat kolminkertaisesti. Matkailualalla Ver.di vaatii peräti 19,5 prosentin ja 550 euron kuukausittaista korotusta, sillä alan palkkataulukoita ei ole tarkistettu vuoden 2018 jälkeen. Vakuutusalalla liitto vaatii 12 prosentin korotuksia. Teollisuudessa vaatimukset ovat paljon maltillisempia: kemian alan työntekijät hakevat 6,7 prosentin korotusta vuodessa kumiteollisuuteen, elintarvikealan edustajat 6,5 prosenttia muutamalle tuhannelle teollisten leipomojen työntekijälle ja IG Metall 6 prosenttia pesulateollisuuden työntekijöille.

”Vaatimuksemme perustuvat aina taloudellisiin mittareihin. Otamme huomioon Euroopan keskuspankin inflaatiotavoitteen, Saksan tuottavuuskehityksen ja sen, että työntekijät saavat osansa tuotetusta arvonlisäyksestä”, selittää IG Metallin palkkaneuvotteluja johtava Nadine Boguslawski, joka on koulutukseltaan elektroniikkainsinööri. ”Tiedämme, ettei työpaikkoja voida pelastaa yksin sillä, että luovutaan palkankorotuksista. Se ei toimi. Kriisiyrityksissäkään ei pidä luopua palkankorotuksista. Jos pystymme puolustamaan työläisiä ja nostamaan palkkoja, tuemme ostovoimaa ja samalla taloutta. Jos sen sijaan reaalipalkat pysyvät paikallaan ja taloustilanne on vaikea, päädytään sosiaaliseen epävarmuuteen”, analysoi Boguslawski. ”Ja seurauksena on pelko luokkalaskusta, joka ruokkii äärioikeistoa.”