Kymmenen kysymystä esikoiskirjailijalle
J. Sakari Salonen (FT) on akatemiatutkija ja paleoklimatologian dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen esikoistietokirjansa Viisi maailmanloppua – Maapallon historia ja ihmiskunnan tulevaisuus kuvaa planeettaamme ajan saatossa kohdanneita luonnonmullistuksia ja pohtii tulevaa menneisyyden ja nykytietämyksen valossa. Teos palkittiin vastikään Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinnolla.
Miksi kirjoitat?
Työskentelen tutkijana geologian alalla ja työn sivussa koen usein halua kertoa muillekin kaikista jännittävistä asioista, joita tiede paljastaa maapallosta ja maailmankaikkeudesta. Luonnontieteellisissä tutkimusartikkeleissa kirjoittajan liikkumatila on tiukasti rajattu: kaiken tulee perustua omaan, empiiriseen aineistoon. Yleistajuinen tietokirja antaa mahdollisuuden levittäytyä käsittelemään laajempaa tieteellistä kenttää, mikä on vapauttavaa ja innostavaa.
Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta?
Erilaiset maailmanlopun kuvat, kuten supertulivuoret ja asteroiditörmäykset ovat pitkään olleet populaarikulttuurin ja tiedemedian suosikkiaiheita. Olin jo vuosia toisinaan pohtinut, miten paljon omalla tieteenalallani, geologialla ja maanpallon historian tutkimuksella, olisi sanottavaa tästä teemasta. Olen kirjassani pyrkinyt muodostamaan tieteeseen perustuvaa yleiskuvaa erilaisista globaaleista uhkakuvista: mitkä niistä ovat uskottavimpia ja mitkä toisaalta osoittautuvat yleisiä mielikuvia pienemmiksi.
Mihin sijoittaisit itsesi tietokirjallisuuden kentällä?
Olen pyrkinyt kertomaan luonnontieteestä ja sen usein vaikeaselkoisista tutkimuksista mukaantempaavasti ja ymmärrettävästi, mutta kuitenkin tinkimättömästi tutkittuun tietoon perustuen.
Millaista oli kustannussopimuksen hankkiminen?
Tutkijana prosessi oli minulle aivan uusi ja hyvin erilainen kuin tieteellisessä julkaisumaailmassa: sen sijaan, että käsikirjoitusta käytettäisiin yksi kerrallaan eri julkaisusarjojen kautta, yleistajuisen teoksen pystyi heti lähettämään usealle kustantajalle, joita pystyi jopa kilpailuttamaan. Sikäli olin onnellisessa asemassa, että mielenkiintoa kirjaa kohtaan oli hyvin.
Kauanko työstit esikoisteostasi?
Pitkään! Työstin teosta tutkijan työn sivussa, kaikkiaan noin yhdeksän vuoden ajan ensimmäisistä muistiinpanoista lopulliseen julkaisuun.
Tärkein oppimiskokemuksesi esikoisen kirjoitusprosessista?
Täytyy luottaa vaistoon ja uskaltaa heittäytyä. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa: jopa vuosiin ei saa juurikaan palautetta tekemästään. Jos käsittelemäsi aihe kuitenkin innostaa itseäsi, ja siitä kertominen tuntuu hauskalta, kiinnostaa se todennäköisesti muitakin.
Onko sinulla suunnitelmia seuraavaa teosta varten?
On, mutta päätoimisena tutkijana ja perheenisänä aikataulurajoitteet ovat melkoisia. Palaan kyllä varmasti vielä kirjoittamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Ketä nyky(tieto)kirjailijaa arvostat?
Tutkijan ammatissa joutuu lukemaan niin paljon asiatekstiä, että luen itseasiassa varsin vähän tietokirjallisuutta vapaa-ajallani. Pitkäaikainen eskapismin väline minulle on ollut tieteiskirjallisuus. Yksi suosikkini on ollut amerikkalainen Kim Stanley Robinson, jonka kirjoissa yhdistyvät niin sanotulle kovalle scifille luontainen tieteellinen tarkkuus ja myös ekologiset teemat.
Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Elinikäisenä lukukokemuksena yksi on yli muiden, Tolkienin Taru sormusten herrasta. Matkustimme lapsuudessani paljon, ja tämä oli minulla usein mukana, ties kuinka monetta kertaa luettavana. Kirja oli haaveiluun taipuvaiselle nuorelle täydellinen kumppani, josta ei lopu sivut liian äkkiä kesken.
Kehu toista esikoista tai uutuuskirjaa!
Suomalaisista tietokirjailijoista minulle ykkönen on ollut tähtitieteilijä Heikki Oja, jonka kirjoja olen lukenut lapsuudestani asti. Ojan uutuus, Aurinkokunnan ulkopuolisista planeetoista kertova, visuaalisesti upea Eksoplaneetat (Ursa, 2020), on mitä ajankohtaisin. Jouluna laukaistun James Webb -avaruusteleskoopin yksi tärkeä tehtävä on tehdä havaintoja eksoplaneetoista, mikä voi esimerkiksi auttaa arvioimaan niiden elinkelpoisuutta. Uskon tämän tyyppisen tutkimuksen mullistavan maailmankuvaamme tulevina vuosikymmeninä.
Kahdeksan kysymystä kustantajalle
Seppo Lahtinen on viime vuonna 20-vuotisjuhliaan viettäneen Kustannusosakeyhtiö Sammakon perustaja ja kustantaja.
Mitä kustannat eli mikä on kustannustalosi “juttu”?
Sammakko on yleiskustantamo. Kustannamme sellaista kotimaista ja ulkomaista kauno- ja tietokirjallisuutta, josta itsekin pidämme.
Miksi kustannat?
Koska en taida osata tehdä muuta mielekästä.
Mitkä ovat kustannusohjelmassa selkeästi esiin nousevia teemoja juuri nyt?
Kevään 2022 suurin juttumme on Heikki Kännön romaani Ihmishämärä. Se kuvastaa ajan henkeä. Ihmiset ja kustantajat etsivät syvyyttä. Ihmishämärä on filosofinen, apokalyptinen romaani. Syvempien merkitysten etsiminen on tämän vuoden romaaneissamme keskeistä. Esimerkiksi Liv Strömquistin Peilitalossa, David Mitchellin Utopia Avenuessa, Emmanuel Carrèren Joogassa ja Yu Mirin Uenon asemassa. Totuutta etsitään vaikka katsomalla kuolleiden silmin. Tietopuolelta on ilmestymässä filosofista kamaa, Sue Prideaux’n Friedrich Nietzsche -elämäkerta ja Schopenhaueria.
Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kenttään?
Lisää Waltareita, Liksomeita ja Kännöjä. Olen aina uskonut tarinoiden voimaan. Toisaalta kaikki elävä ja kokeileva on Suomen kielelle hyvästä. Runoutta tarvitaan aina. Lisää runoutta kaikille elämänalueille. Susinukke Kosolan tai Arthur Rimbaud’n kokoelmista olen yhtä lailla ylpeä kuin Strömquistin sarjakuvista tai Kännön ja Roberto Bolañon proosasta.
Miltä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta?
Että itsenäisiä laatukustantajia ylipäätään jatkossa vielä olisi. En tiedä onko se kauan enää mahdollista muille kuin niille, jotka saavat rahan toimintaansa muualta kuin työnsä hedelmistä. Pidän valtavana saavutuksena sitä, että Sammakko on pystynyt maksamaan työntekijöiden ja kirjojen tekijöiden palkat vuosikymmeniä näinkin kunnianhimoisella kustannusohjelmalla. Toimintaympäristö on viime vuosina koventunut ja kaupallistunut, enemmän kuin koskaan niiden 25 vuoden aikana, joina olen alalla toiminut. Mutta edelleen suuri osa alan ihmisistä on kaltaisiani hulluja, jotka tekevät tätä rakkaudesta lajiin. Myös suurissa kustantamoissa.
Mitä luet juuri nyt?
Ulla-Lena Lundbergin Metsästäjän hymyä, joka kertoo kalliomaalauksista ja -piirroksista. Olemme muuttaneet merelliseen Sauvoon ja aiomme etsiä alueelta kivikauden ja viikinkiajan merkkejä ja merkintöjä. Sammakon toimisto ja kauppa ovat toki edelleen Turussa.
Mikä on kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Kaikki Roberto Bolañon teokset. Niiden maailmaan voi sukeltaa, kunhan muistaa tulla välillä sieltä pois. Se ei aina ole helppoa.
Kehu jotain toisen kustantajan uutuuskirjaa, jolle soisit enemmän huomiota?
Jaan Kaplinskin Ilta tuo takaisin kaiken (Kustannusliike Parkko). Upea käännösrunojärkäle. Lyriikkaa kuudelta vuosikymmeneltä.