Helmikuussa 2014 Krimillä koitti venäläinen kevät. Tuhannet kansallisuudeltaan venäläiset lähtivät kaduille vastustamaan Euromaidanin mielenosoituksia Venäjän lippuja heiluttaen. He vaativat niemimaan erottamista Ukrainasta ja liittämistä Venäjään. Helmikuun 26–27. päivien välisenä yönä presidentti Putin ”käänsi kasvonsa Krimin venäläisten puoleen”, kuten hän itse asian ilmaisi. Pienet vihreät miehet ilmestyivät niemimaalle ja kansanäänestyksen valmistelu alkoi. Äänestyksen tunnuslause ”Krim on meidän” vakiintui käyttöön. Lähemmin tarkasteltuna varsin harva voi lopulta samaistua tähän iskulauseeseen.

Tasavallan päämies ja perheenisä Sergei Aksjonov

Krimin tasavallan pääministeristä Sergei ­Aksjonovista liikkuu monenlaisia myyttisiä tarinoita. Mediassa häntä on syytetty yhteyksistä 1990-luvun rikollisjärjestöön Salemiin ja hänen tutkintotodistustaan Simferopolin sotapoliittisen rakennustekniikan korkeakoulusta on väitetty väärennökseksi. Lisäksi on esitetty epäilyjä, että hän olisi ollut venäläisen kevään aikana lojaali enemmänkin Ukrainan kuin Krimin suuntaan.

Mitään edellä mainituista väitteistä ei ole pystytty todistamaan. Kukaan ei kuitenkaan kiistäne, etteikö Aksjonov olisi todella vahva perhearvojen kannattaja. Näihin arvoihin hän nojaa myös työssään ja iloitsee lähimmäistensä menestyksestä hallintouralla.

Krimin valtakoneistossa työskentelevistä voi äkkiseltään nimetä viisi hänen läheistä perheenjäsentään. Krimin Venäjään liittämisen jälkeen Sergei Aksjonovin isä Valeri Aksjonov siirtyi simferopolilaisen autokorjaamon toimitusjohtajan virasta toiseen kunnianarvoisaan virkaan, tasavallan korkeimman neuvoston eli parlamentin rakennuskomitean jäseneksi. Aksjonovin käly Jevgenija Dobrynja löysi myös tiensä korkeimpaan neuvostoon. Dobrynja työskenteli aiemmin Aksjonovin sihteerinä Venäjän kansallinen yhtenäisyys -puolueen­ hallinnossa. Dobrynjan avomies Andrei Djedjuhin taas valittiin samoihin aikoihin tasavallan maatalousministeriön kalataloudesta vastaavan yksikön päälliköksi. Djedjuhin on ilmoittanut toimineensa ennen vuotta 2014 yrittäjänä. On valitettavaa, ettei hänen yritystoiminnastaan ole jäänyt mitään jälkiä viranomaisrekistereihin. Aksjonovin anoppi Ljudmila Dobrynja on myös menestynyt urallaan. Hänestä tuli Venäjään liittämisen jälkeen tasavallan parlamentin jäsen. Hänen puolisonsa, Aleksandr, nimitettiin valtion erikoistekniikan asiantuntijakeskuksen varajohtajaksi.

Näiden faktojen valossa on mielenkiintoista, että Aksjonov on itse useampaan otteeseen tuonut esiin ukrainalaisen hyvä veli -järjestelmän ongelmat ja korostanut, että nepotismista on päästävä Krimillä eroon. ”Kaikki tapaukset, joissa voi esiintyä intressiristiriitoja, on tutkittava huolellisesti. Ei voida hyväksyä sitä, että saman perheen jäsenten virat tai toimialat liittyvät niin läheisesti toisiinsa, että heille syntyy mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin itselleen edullisella tavalla”, selvitti Aksjonov helmikuussa 2017 tavatessaan korruption vastaista komiteaa johtavan Aleksandr Akšatinin. Oman perheensä asioita Aksjonov kommentoi ilmoittamalla ”vastaavansa niistä itse henkilökohtaisesti”.

Sukulaisten lisäksi Sergei Aksjonovin mukana valtaan on noussut muutamia hänen ”klaaniinsa” kuuluvia liikekumppaneita sekä samanmielisiä tovereita Venäläinen yhtenäisyys -puolueen riveistä. Aksjonovin vaimon Jelenan entiset liikekumppanit Sergei Borodkin ja Nikolai ­Vysotski istuvat hekin nykyisin Krimin alueparlamentissa. ­Aksjonovin nykyinen neuvonantaja Svetlana Babija sekä talousministerin varahenkilö Natalja Fedtšun ovat aiemmin olleet töissä Aksjonovien perheen bisneksiin liittyneissä yrityksissä. Aksjonovin liikekumppani Igor Lukašev toimi vuonna 2017 Simferopolin kaupunginjohtajana.

Lista ei suinkaan pääty tähän. Venäläinen yhtenäisyys -puolueen jäsenistä suoraan vallan ytimeen on lennähtänyt kokonainen joukko henkilöitä: Mihail Šeremet, Andrei Kozenko ja Dmitri Polonski ovat kukin vuorollaan saaneet hoitaa pääministerin virkaa. Vuonna 2016 Šeremet ja Kozenko etenivät Duuman edustajiksi.

Puhdasta liiketoimintaa ja vähän muutakin

Aksjonovin vallankahvaan päätyneet perheenjäsenet ja ystävät saattaisivat ehkä jäädä jossain määrin huomaamatta, elleivät heidän asiansa joutuisi aika ajoin törmäyskurssille tavallisten krimiläisten kanssa. Suurin osa Aksjonovin perheen toiminnasta tapahtuu hyvin hiljaisesti, eikä skandaaleja juuri synny. Joitakin poikkeuksia kuitenkin löytyy.

Syyskuussa 2017 kuusivuotias Rejana heräsi lastenhuoneen ikkunasta sisään viskattuun Molotovin cocktailiin. Tuli leimahti ja verhot syttyivät palamaan. ”Rejana juoksi hädissään herättämään aikuisia”, kertoo tytön isoisä Vasvi Abduraimov. Tapaus rekisteröitiin ”huliganismiksi”. Hyökkääjiä ei löydetty. Abduraimov on varma, että kyseessä oli tapon yritys ja kohteena hän itse. Abduraimov on Krimin tataarien kansanliikkeen veteraani, joka taisteli jo Ukrainan aikoina niin sanottujen protestimaiden laillistamisen puolesta. Kiista maista ja niiden omistajuudesta periytyy Neuvostoliiton ajan pakkosiirroista.

Pakkosiirtojen jälkeen kotiseuduilleen palanneet Krimin tataarit ottivat omavaltaisesti haltuunsa maa-alueita ja asettuivat niille asumaan. Heillä ei ollut käytännössä muuta vaihtoehtoa, sillä valtio ei tarjonnut heille minkäänlaista ratkaisua asumiseen. Yksi tällainen paikka, Strelkovaja, sijaitsee Simferopolissa. Krimin hallinto päätti rakennuttaa Strelkovajaan ”Krimin ruusuksi” nimetyn suuren asuinrakennuksen. Rakentajaksi valittiin suuryhtiö Monolit. Abduraimov taistelutovereineen otti Monolitin kanssa yhteen useampaan otteeseen. He saivat asian vietyä aluehallinnon avoimeen kuulemiseen, joka on kansalaisvaikuttamiselle tarkoitettu virallinen kanava ja käytännössä ainoa mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon.

”Protestimaa”-aktivisteja ei päästetty itse kuulemiseen, mutta heidän aloitteensa sai silti tarvittavan kannatuksen ja se hyväksyttiin. Päätöksen jälkeen Strelkovajan asukkaita painostettiin ja joidenkin koteihin suoritettiin kotietsintä ääriaatteisiin liittyvän materiaalin etsimisen varjolla.

”Torppasimme 32 miljardin ruplan arvoisen hankkeen”, kertoo Abduraimov.

Summa pitää paikkansa, sillä sen ovat vahvistaneet myös Monolitin edustajat. ”Krimin ruususta” piti tulla Simferopolin alueen suurin rakennushanke. Sille oli varattu yli 100 hehtaaria kaupungin maata ja sen oli tarkoitus pitää sisällään 500 000 neliömetriä asuinpinta-alaa. Kunnianhimoisen projektin takana oli Aksjonovin anoppi Ljudmila Dobrynja ja hänen yhdessä Svetlana Babijan kanssa perustamansa yhtiö Malva Kom. Vuonna 2015 toimintansa aloittanut Malva Kom on osa Monolit-konsernia. Malva Komin entinen varatoimitusjohtaja on sattumoisin Natalja Fedtšun.

Ljudmila Dobrynja harjoittaa välillisesti myös hautausalan liiketoimintaa. Vuonna 2015 perustettiin OOO SGRS, hautauksiin sekä rituaalisiin palveluihin erikoistunut yritys, joka on sidoksissa Dobrynjaan henkilö- ja omistussuhteiden kautta. Joulukuussa 2015 SGRS otti osaa Simferopolin aluehallinnon kilpailutukseen, jossa etsittiin palveluntarjoajaa 720 vainajan hautaamiseksi. SGRS hävisi tarjouksen itsenäiselle yrittäjälle Vladimir Lukjanoville, joka lupasi hoitaa urakan 10 kertaa halvemmalla kuin SGRS. Lukjanovin osalta kauppoja ei kuitenkaan lopulta syntynyt – hänen liiketoimintansa nimittäin loppui, kun hän kuoli yllättäen.

Aksjonovin vaimo Jelena on myös menestynyt liike­nainen. Hän on osakkaana muun muassa useita kukoistavia kauppakeskuksia omistavassa Gals-yhtiössä. Vuosien 2014 ja 2016 välillä Jelena Aksjonovan tulot kasvoivat miltei 11-kertaisiksi, 2,9 miljoonasta ruplasta 32,8 miljoonaan ruplaan. Loistoautojen lisäksi hänen omaisuuteensa kuuluu useita hulppeita kiinteistöjä. Aksjonovan 23-vuotias tytär Kristina Manusova ei jää äidistään paljoakaan jälkeen, sillä vuonna 2016 hän nettosi pelkästään vuokratuotoilla 818 000 ruplaa.

Työsuhteiden välittäjä Vladimir Konstantinov

Aksjonovin jälkeen Krimin poliittisen kentän selvä kakkosnimi on alueparlamentin puhemies Vladimir Konstantinov. Hän on toiminut virassaan jo vuodesta 2010 lähtien eli Ukrainan ajoilta asti. Hänen taustansa on rakennusalalla: 19 vuoden ajan hän johti suuria rakennusyhtiöitä, kuten Konsolia ja Ukrrosbudia. Toisin kuin Aksjonov, Konstantinov ei ole nostanut sukulaisiaan valta-asemiin. Hänen puoluetoverinsa sen sijaan ovat menestyneet sitäkin paremmin ja heitä on nimitetty useisiin tärkeisiin virkoihin. Konstantinovin entiset kollegat Konsol-yhtiöstä ovat saavuttaneet merkittäviä asemia valtionhallinnossa. Konsolin varatoimitusjohtajana toimineesta Sergei Kononovista on tullut rakennusministeri ja Konsolin talousjohtajasta Jelizaveta Kožitševasta urheiluministeri. Krimin alueparlamenttiin on valittu useita muitakin Konsolissa työskennelleitä, kuten yhtiön hallituksen puheenjohtaja Vladimir Javlinski sekä hänen avustajansa Oksana Sergienko. Yksi entinen Konsolilainen ja nykyinen korkea virkamies on myös Aleksandr Didenko. Alueiden puolueesta parlamenttiin ovat nousseet Jefim Fiks, Sergei Fedorkin ja Olga Sulnikova.

Palkkaa ei makseta, mutta tulot kasvavat

Toisin kuin Aksjonov, Konstantinov oli jo politiikkaan siirtyessään varakas mies. Vuonna 2013 hänen omaisuutensa arvo oli noin 118 miljoonaa dollaria. Ukrainan rikkaimpien henkilöiden listalla hänen sijoituksensa on 104. Konstantinov on kieltäytynyt nostamasta puheenjohtajan toimestaan palkkaa – hän on käskenyt ohjata palkkarahat suoraan tasavallan lastensairaalalle. Huolimatta siitä, ettei Konstantinov saa palkkaa, hänen tulonsa kasvavat jatkuvasti. Vuoden 2014 verotietojen mukaan hänen tulonsa olivat yli 2,7 miljoonaa ruplaa. Vuonna 2015 summa oli kasvanut 9,1 miljoonaan ja vuonna 2016 jo 83,9 miljoonaan ruplaan. Novaja Gazeta lähetti Konstantinoville tiedustelun koskien hänen tulojensa alkuperää ja niiden huikeaa kasvua. Vastausta ei ole vielä kuulunut. Krimin entisen pääministerin Mihail Šeremetan avustajana toiminut Vladimir Garnatšuk epäilee Konstantinovin tulojen liittyvän tämän entiseen työpaikkaan. ”Konstantinov on edelleen yksi Konsolin edunsaajista”, kertoo Garnatšuk. ”Uskon, että hän pyrki hyväntahdon eleellään ainoastaan parantamaan omaa imagoaan ja peittelemään sitä, että on edelleen mukana yhtiön toiminnassa.”

Konsol on Krimin suurin rakennusyhtiö. Sen hankkeet ovat Aksjonovin avustuksella jyränneet alleen useita pienyrittäjiä. Se ei kuitenkaan vaivaa yhtiön johtoporrasta, kuten eivät myöskään suuremmissa työtilauksissa ilmenneet laatuvaikeudet. Kun Konsol rakensi Feodosijaan Sevastopolin alueelle kolmesta korkeasta kerrostalosta ja viidestä paviljongista koostuvan asuintalojen kokonaisuuden, kävi nopeasti ilmi, että aivan rannan tuntumassa sijaitsevissa rakennuksissa oli lukuisia rakennusvirheitä. ”Meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia”, totesi Konsolin markkinointipäällikkö Anželika Karkatš asiasta. Eikä ongelmia tosiaan ollutkaan ­–ainakaan Konsolilla itsellään. Sen rakentamista arvoasunnoista sen sijaan puuttuvat lämmitys ja toimivat hissit. Vedentulokin loppuu, kun sytyttää valot. Näiden eliittitalojen asukkaita ei paljon lohduta, että ainoa syyttäjän ja kaupunginhallinnon kautta saatu apu on Konsolin vakuutus korjata puutteet jossain vaiheessa. Vuonna 2016 Konsolin liikevaihto oli 788,6 miljoonaa ruplaa.

Maanteiden kuningas Vitali Nahlupin

Krimin ensimmäisen hallituksen pääministeri Vitali Nahlupin saapui niemimaalle syyskuussa 2010. Muiden Krimin uusien vaikutusvaltaisten virkamiesten tapaan hänkin on ”Donetskin vallasmiehiä” eli kotoisin Donetskista, kuten Viktor Janukovitš, ja kuului tämän lähipiiriin. Aivan Krimin uransa alussa Nahlupin johti Krimtrolleibus-nimistä joukkoliikenneyhtiötä, mutta jo parin kuukauden jälkeen hän sai ylennyksen parlamentin ylähuoneen budjettikomission virkaan. Janukovitšin erityisessä suojeluksessa virkaansa hoitanut Nahlupin eteni komission puheenjohtajaksi ja kohtasi tästä asemastaan käsin vuoden 2014 haasteet.

Krimillä koittanut venäläinen kevät ei ollut donetskilaisten mieleen. Venäjää kannattavien ihmismassojen täyttäessä kadut Krimin silloinen pääministeri Anatoli Mogilev ilmoitti suorasanaisesti, että toteuttaa nyt ja jatkossa ainoastaan Ukrainan hallitukselta tulevia käskyjä. Tiedotusvälineiden kautta syntyi vaikutelma, että Nahlupin oli yhtä lailla muiden mukana vaatimassa, ettei kansanäänestystä saa järjestää, ja uhkailemassa parlamentin edustajia pidättämisellä ja separatismi-syytteillä. Kansanäänestys kuitenkin toteutui. Ja kuinka ollakaan, Nahlupinille ei käynyt kuinkaan. Hänen ei tarvinnut poistua Ukrainaan, kuten Mogilevin ja suurimman osan muista ”donetskilaisista”. Hän sulautui vaivatta venäläisen vallan vertikaaliin – ensin edustajaksi Krimin uuteen parlamenttiin ja siitä sen ensimmäiseksi pääministeriksi.

Venäläisten suojelijoidensa siunauksella Nahlupin otti sittemmin hallintaansa niemimaan tiet. Hänet on yhdistetty tierakennusyhtiöihin nimeltä DTSK (Dorožno-transportnaja stroitelnaja kompanija) sekä Kommuntrans. Jälkimmäinen oli alun perin donetskilainen yhtiö, joka tuli Krimille Vitali Germanovitšin vanavedessä. Kommuntrans sai jo Ukrainan aikana tasaiseen tahtiin valtion tieurakoita hoitaakseen ja sama on jatkunut Venäjän hallinnon alla. DTSK rekisteröitiin Krimille vasta vuonna 2014, sattumoisin samaan osoitteeseen kuin Kommuntrans. Yrityksiä johtaa Nahlupinin Ukrainan vuosien liiketuttava Valentin Zavoitšinski. Yritystandem tuottaa hyvin ja sillä on kätevä työnjako – Kommuntrans hoitaa pienet korjaukset ja DTSK suuremmat projektit. Neljän Krimin vuoden aikana DTSK on ehtinyt saada yli 3 miljardin ruplan edestä tilauksia valtion laskuun.

Novajan tietolähteiden mukaan Vitali Nahlupinin oli tarkoitus saada omat miehensä hoitamaan uuden Kertšin ja Sevastopolin välille rakennettavan valtatien, Tavridan, urakointi. Tielle on varattu valtion budjetista 137 miljardin ruplan määräraha. Urakka meni kuitenkin Nahlupinilta sivu suun, kun Moskova valitsi sen toteuttajaksi VAD-yhtiön.

”Moskovassa ei olla valmiita antamaan niin kallista projektia paikallisen yhtiön hoidettavaksi”, raportoi Novajan lähde.

Krimin syyttäjänlaitos ilmoitti vuonna 2017 tutkivansa Nahlupinin yhteydet ­DTSK:hon ja Kommuntransiin. ”Sen kuin tutkivat”, kommentoi Nahlupin asiaa. Tutkinnan lopputulos ei ole tiedossa, mutta Nahlupinin asema Krimillä on yhtä vahva kuin ennenkin. Kolmen ensimmäisen Krimin vuoden aikana Nahlupinin tulot olivat yhteensä 52 miljoonaa ruplaa. Hän asuu mukavan tilavasti ja hänen autotallistaan löytyy muun muassa Mercedes Benz S550, Porsche 911, Porsche Cayenne, Toyota Camry, Volkswagen Touareg sekä BMW X6.

Pankkiiri Jevgeni Dvoskin

Heti venäläisen kevään jälkeen Krimiä kohtasi finanssikatastrofi. Ukrainan käskystä kaikki ukrainalaiset pankit vetäytyivät pois niemimaalta. Ensimmäinen venäläinen pankki, joka aloitti toimintansa uudessa provinssissa oli kooltaan varsin vaatimaton Genbank. Krimin markkinoille päästyään Genbank alkoi kasvaa vauhdilla. Nyt se on Krimin pankeista toiseksi suurin, heti valtion omistaman RNKB:n jälkeen. Genbankia johtaa mies nimeltä Jevgeni Dvoskin. Dvoskinin taustaa voi luonnehtia ainakin sanalla monipuolinen. Hänen sukunsa muistetaan sarjasta törkeitä rikoksia, jotka liittyivät yrityksiin naamioida rikollisia tuloja laillisiksi. Venäjän lisäksi Dvoskinit harjoittivat rahanpesua ainakin Yhdysvalloissa. Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption tutkinnan keskuksen OCCRP:n mukaan Dvoskin kertoi kuulusteluissa työstään näin: ”Ammattini ydin on pyrkiä turvaamaan asiakkaiden tuloja ja varmistaa heidän varojensa säilyminen ennallaan myös niissä tilanteissa, joissa rahaa siirretään eri pankkien välillä minun rahoitusalan konsulttina antamieni ohjeiden mukaan.” Dvoskinin nimi on liitetty myös muutamaan muuhun pankkiin, kuten Falkoniin ja Migrokseen sekä Siperian kehityspankki Sibirskiin. Kaikki edellä mainitut menettivät toimilupansa vuosina 2006–2007. Syynä olivat yhteensä yli 3 miljardin ruplan väärinkäytökset. Dvoskin on ilmoittanut, että kaikki väitteet asian tiimoilta ovat ”korruptoituneiden turvallisuuspalvelujen ex-työntekijöiden keksimiä”. Hänellä ei sanojensa mukaan ole todellisuudessa mitään kytköksiä näihin pankkeihin.

Pankkibisnesten ohella Dvoskin on ehtinyt ryvettyä myös kiinteistöskandaaleissa. Kertšiläinen Illarion Gapitsonov väittää Dvoskinin apureineen anastaneen häneltä uuden Kertšissä sijaitsevan viisikerroksisen asuintalon omistuksen. Vuonna 2015 sattui toinen kaappaus, Jaltinski Hladokombinat -nimisen yrityksen valtaus. Dvoskinin epäillään olleen tapausten takana ja käärineen taloudellisen hyödyn taskuunsa. Dvoskin itse kuittaa kaikki väitteet panetteluna. Tällä hetkellä Dvoskinin asiat voisivat olla paremminkin. Elokuussa 2017 Genbankille nimittäin nimitettiin taloussotkujen takia uusi väliaikainen hallitus. Vanhojen hallituksen jäsenten oli väistyttävä ja se koski myös puheenjohtajaa – eli Dvoskinin vaimoa Tatjana Dvoskinaa. Herra Dvoskin selitteli tiedotusvälineissä hallituksen uusimisen johtuvan ”Genbankin nopeasta kasvusta”, vaikka samaan aikaan pankin taseesta puuttui 15 miljardia ruplaa.

Laiska lainsäätäjä Jevgeni Kabanov

Toinen tärkeä talouden veturi Krimillä valtion kassan kuppaamisen ohella on rakennusala. Rannikolle riittää halukkaita asujia ja paikoin hinnat lähenevät jo Moskovan tasoa. Jos varsinaisen rakentamisen hoitaa Konstantinov, niin Interstroi-yhtiön omistajaa Jevgeni Kabanovia taas voi kutsua kiinteistöjen suunnittelu- ja ylläpitopalvelujen ykkösnimeksi. Monet Interstroin kohteet ovat paikallisten keskuudessa epäsuosittuja. Mainittakoon esimerkiksi Jaltan rantapuisto, jota vastaan on pidetty useita mielenosoituksia. Toinen tunteita herättävä hanke, jossa Interstroi on mukana, on aivan meren rantaan suunniteltu Admiralskaja Laguna huoneistohotelli. Kyseinen hotelli on hotelli vain nimeltään, sillä asunnot on tarkoitus myydä kovaan hintaan. Rekisteröimällä kiinteistökokonaisuus hotelliksi saavutetaan kuitenkin etuja: rakentamisen verokustannukset minimoidaan ja voidaan rakentaa asuntoja aivan veden tuntumaan, mikä on muuten kiellettyä. Aktiivisen liiketoimintansa ohella Jevgeni Kabanov toimii lainsäätäjänä. Hän on Krimin alueparlamentin täysivaltainen edustaja. Neljän edustusvuotensa aikana hän ei tosin ole tuonut vielä yhtä ainutta lakiehdotusta parlamentin käsiteltäväksi. Jäämme odottelemaan.