Nyt kuukauden kestäneen “erityisoperaation” aikana Medvedev on jo kahdesti nostanut puheissaan esiin sen, kuinka Venäjän ero Euroopan neuvostosta tuo mukanaan paljon hyötyjä. Muun muassa sen, ettei Venäjän virkavallan tarvitse enää ottaa huomioon Еuroopan ihmisoikeussopimuksiin liittyviä velvoitteita, vaan “erityisen raskaisiin rikoksiin syyllistyneet” on mahdollista tuomita kuolemaan.
Ajatus saa tukea niiden virkamiesten joukossa, joilla ei ole enää mitään muuta tarjottavaa kansalle.
Taloudellisen kasvun ja nykyaikaisen elämäntavan sijaan tämän päivän venäläisessä sosiaalipaketissa on jäljellä vain kehotus “lisääntyä” ja vapauttaa itsestään kaikki ne vaistot, joita “meille vieraat arvot” ovat pitkään tukahduttaneet. Juristien mukaan kuolemantuomion kiellon poistaminen ei ole kovin yksinkertaista. Mutta, ensinnäkin, ketä Venäjällä “erikoisoperaation” aikakautena kiinnostaa lailliset muodollisuudet ja toisekseen, aina voi järjestää kuolemantuomion palauttamisesta kansanäänestyksen ja kastaa näin kaikkien kädet vereen. Tällainen kansanäänestys järjestettäisiin tietysti sähköisenä etä-äänestyksenä, jotta ihmiset eivät turhaan kokoontuisi yhteen keskustelemaan maan tapahtumista. Ja, tietysti, ennen kaikkea noudattaaksemme epidemologista terveysohjeistusta.
Dimitri Medvedev tuli Venäjän politiikkaan 14 vuotta sitten esiintyen maltillisen edistyksen puolestapuhujana ja laillisten keinojen vaalijana. Hän antoi auliisti haastatteluita Novaja Gazeta -lehdelle sekä vasta avatulle televisiokanava Doždille*, osoitti kiinnostusta sellaisia uutuuksia kuten blogeja ja iPhoneja kohtaan, sekä tapasi länsimaisten IT-yritysten johtajia, kuten Mark Zuckerbergin, jota pidetään tämän päivän Venäjällä eskstrimistisen Meta-ogranisaation johtajana. Ihmisten mieliin on iskostunut Medvedevin lausahdus noilta ajoilta: “On parempi olla vapaa kuin ei vapaa”. Sama lausuntataiteilija lahjoitti meille myöhemmin toisenkin viisauden: “Kukaan ei koskaan palaa vuoteen 2007”. Tämän lauseen merkityksen ymmärrämme vasta nyt.
Siirtymä iPhone-aikakaudesta kuolemantuomion aikakauteen ei onnistu kaikilta. Mutta tuskin tätä siirtymää voi kokonaan laittaa vain Dimitri Medvedevin henkilökohtaisen erityislaatuisuuden piikkiin. Uusi aika vaatii uusia vastuita ja uusia lojaaliuden osoittamisen muotoja. Ennen tätä päivää menestyksekkään poliittinen uran takaamiseksi riitti, että kehitti Strategia-2020:n, jonka mukaan venäläisten keskipalkan tulisi nousta “vähintään 2 700 dollariin”. Nykyään menestyminen mitataan tankkirivistöissä ja yleisessä aggressiivisuudessa.
Virkamiehet, joilla ei tänä päivänä ole tarjota henkilökohtaista tankkia länsimaisten luksusjahtien korvikkeeksi, ovat alkaneet aseistautua pienin kirvein. He kilpailevat keskenään retorisen julmuuden osoittamisessa. Näyttää siltä, ettei enää ole muuta tapaa tuoda itseään esiin ja erottautua joukosta ylemmän johtajiston silmissä.
Dmitri Peskov puhuu CNN:n haastattelussa ydinaseiden käyttämisestä mikäli , että “Venäjä kohtaa eksistentiaalisen uhan”. Dmitri Rogozin kertoi ajatuksistaan salaperäisestä biologisesta aseesta, jota mukamas kehitetään Ukrainassa ja jonka tarkoitus on Venäjän avaruusjärjestö Roskosmosin mukaan “heikentää kansan immuniteettia ja vähentää venäläisnaisten lisääntymiskykyä”. (Sivuhuomiona mainittakoon, että tuo puhe on lähes suora lainaus Stanley Kubrickin klassikkoelokuvasta Tohtori outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.)
Tuomioistuimet sakottavat ihmisiä iskulauseista “Ei fasismille”. Venäjän valtakunnansyyttäjä Igor Krasnov ilmoitti eroavansa kansainvälisesestä syyttäjäin yhdistyksestä (The International Association of Prosecutors). Kansanedustajat Andrei Lugovoi ja Jaroslav Nilov ehdottivat, että ne, jotka protestoivat Venäjän valloitusta Donbassissa, tulisi lähettää osallistumaan “erityisoperaatioon”.
Jotkut kehittelevät lakia, joka rajoittaisi IT-alan osaajien mahdollisuutta poistua maasta, toiset kerävät listoja “maanpettureista”, joista Putin puheessaan mainitsi ja ehdottavat Smolenskin alueella sijaitsevan Katyńin verilöylyn muistomerkin poistamista.
Moskovan kaupunginvaltuuston edustaja, Venäjän kommunistisen puolueen jäsen Sergei Savostjanov ehdotti Kazakstanin, Moldovan, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron “denatsifikaatiota”.
Mutta kukaan kansanedustajista tai virkamiehistä ei ole vielä keksinyt, kuinka toteuttaa sellainen ”de-erityisoperaatio”, joka poistaisi kansalta tulevaisuuden.
Venäjän kansalaiset tuskin lakkaavat haaveilemasta. Nyt, sellaisen Venäjän rauniolla, jollaisesta presidentti Medvedev aikoinaan haastatteluissaan puhui, voi haaveilla ainoastaan paluusta normaaliin elämään. Sellaiseen elämään, jossa ihmisten kohtalot eivät ole niin kutsutun geopolitiikan panttivankeina. Jossa lapsille annetaan koulutus, ei propagandaa, ja jossa ihmiset, jotka tekevät rehellisesti työtä oman maansa eduksi, eivät joudu tekemään valintaa vankilan ja emigraation välillä mikäli eivät hyväksy valtion politiikkaa.
Siksi venäläiset tulevat jatkossa unelmoimaan paluusta Eurooppaan. Siihen Eurooppaan, jonka kanssa nämä uuden ajan virkamiehet, jotka nyt kilpailevat siitä, kuka parhaiten jakaa lopullisia tuomioita, niin nopeasti katkaisivat kaikki yhteydet. Paluu kotiin, takaisin kuolemantuomion aikakaudesta kohti nykyaikaista maailmaa, tulee olemaan todella vaikea koettelemus maanhiehillemme.
Me palaamme vielä.
* Televisiokanava Dožd liitettiin ulkomaisten media-agenttien listalle ja on päättänyt lopettaa toimintansa.