Kesäkuussa 2014 Yhdysvallat aloitti ilmapommitukset Irakissa ja Syyriassa tuhotakseen Isisin (arabiankieliseltä lyhenteeltään Daesh) julistaman kalifaatin asevoimat. Muutamaa kuukautta myöhemmin se muodosti 74 muun valtion kanssa kansainvälisen liittouman Isisiä vastaan. Omalla tahollaan Venäjä päätti syyskuussa 2015 ryhtyä tukemaan sotilaallisesti Bašar al-Assadin hallintoa, joka oli romahtamaisillaan kansannoususta lähteneen ja nopeasti jihadistiryhmien haltuun ottaman maan johdon ”terroristiseksi” luonnehtiman kapinallisliikkeen edessä  (1). Näiden kahden operaation aikana Irakin ja Syyrian kamaralle on tehty noin 75 000 ”ilmaiskua” (2).

Vaikka on syytä pitää mielessä, että Isisin vastaisen kansainvälisen koalition ja al-Assadin hallinnon kanssa liittoutuneen Venäjän toimien tavoitteet ja konteksti ovat erilaiset, niiden Irakin ja Syyrian siviiliväestölle aiheuttamassa kammottavassa tuhossa ei ole mitään eroa. Mahtavien kansainvälisten armeijoiden pommituksissa on kuollut 20 000–55 000 syyrialaista ja irakilaista siviiliä. Arvio on edelleenkin epävirallinen ja herättää kysymyksen, miten se on ollut mahdollista koota ja miten se jakautuu. Kyseessä on monimuotoinen konflikti, jolle on tyypillistä ulkomaisten joukkojen läsnäolo, aseettomien uhrien laskeminen on erityisen hankalaa, sillä siihen vaikuttavat sekä alueella toimivien sotilastahojen ilmoitukset että kansalaisjärjestöjen keräämät tiedot, jotka myöskään ole yksimielisiä. Tässä artikkelissa käydään läpi sekä kansainvälisen liittouman Isis-operaation että Venäjän Syyrian kapinallisia vastaan suuntaamien sotatoimien aiheuttamien uhrien määrää.

Yhdysvaltojen johtama liittouma antaa kuukausittain raportin ilmasotatoimistaan, mutta siviiliuhrien määrä päivitetään joskus vasta paljon itse tapahtumia myöhemmin. Esimerkiksi heinäkuussa 2021 liittouma ilmoitti tehneensä Irakissa ja Syyriassa elokuusta 2014 lähtien 34 984 ”iskua” – termi, jolla järjestelmällisesti korvataan sana ”pommitukset”. ”Käytössään olevien tietojen perusteella liittouman eri asevoimien sekatyöryhmä arvioi, että tänä aikana liittouman iskut ovat tappaneet tahattomasti ainakin 1 417 siviiliä”, raportissa todetaan.

Vahvistukset tulevat myöhässä

Raporteista löytyy säännönmukaisesti sama perustelu: ”Noudatamme kaikissa iskuissamme äärimmäisen tarkkaa kohdistamismenettelyä, mikä takaa, että aseellisia konflikteja koskevia säädöksiä noudatetaan tarkasti ja sivullisille aiheutuneilta vahingoilta vältytään. Jokainen vahingossa menetetty ihmishenki on traaginen tapahtuma, ja tavoitteenamme on pitää kiinni kaikista mahdollista siviilejä suojaavista varotoimenpiteistä samalla kun jahtaamme häikäilemätöntä vihollistamme.” Tiedonannossaan koalitio täsmentää, että useita kymmeniä ”raportteja” on edelleen selvitettävinä. Tällä viitataan uhreja vaatineista välikohtauksista raportoineisiin ulkopuolisiin lähteisiin, ensisijaisesti kansalaisjärjestöhin, mutta myös paikallisiin tiedotusvälineisiin, somessa (Twitter, Facebook) jaettuihin tietohin tai uhrien lukumääriin, joita työryhmä on ryhtynyt tarkistamaan omasta aloitteestaan.

Yhdysvaltojen johtaman liittouman esittämä luku 1 417 siviiliuhrista on kiistetty laajalti. New York Timesin (20.12.2021) julkaisemassa selvityksessä, jonka pohjana oli 1 300 Pentagonin raporttia, päädyttiin toteamaan, että ”Yhdysvaltojen ilmasotaa leimaavat tiedustelutietojen vaillinaisuus, ohjusammunnoissa tapahtuva hätiköinti ja niiden epätarkkuus sekä tuhannet siviiliuhrit, joista monet ovat lapsia (3)”. Pentagonin loppuraportit ovat olleet myös tämän artikkelin pohjana, ja niistä käy ilmi, että usein kymmenien siviilien kuolema myönnetään vasta pitkän ajan kuluttua tapahtumien jälkeen, mikä viittaa siihen, että ilmoitettu luku 1 417 uhrista ei jää lopulliseksi.

Liittouma myönsi vasta syyskuussa 2019 ilmapommitusten analysointiin erikoistuneen brittiläisen kansalaisjärjestön Airwarsin julkaisemien tietojen jälkeen, että Al-Šafassa Isisin kranaatinheitinasemaa vastaan huhtikuun 5. päivänä 2017 tehty pommitus vaati ”tahattomasti” kuudentoista siviilin hengen. Samassa raportissa todetaan, että heinäkuun 16. päivänä 2018 ”liittouma teki ilmaiskun Isisin räjähdetehdasta vastaan” Deir ez-Zorissa, mikä ”valitettavasti johti kahden siviilin kuolemaan”. Toukokuussa 2019 julkaistusta raportista paljastuu, että kolme vuotta aiemmin, huhtikuun 9. päivänä 2016, Mosulissa sijaitsevaan viestintäkeskukseen tehdyssä lennokki-iskussa kuoli ”vahingossa ja iskun läheisyydestä johtuen” viisi siviiliä eikä yksi, kuten aiemmin väitettiin.

Koalitio on vakuuttanut, että se pitää kiinni läpinäkyvyydestä ja on valmis ”tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa, jotka esittävät toisenlaisia väitteitä tai toimittavat uutta uskottavaa tietoa”. Useiden kansalaisjärjestöjen antamat luvut siviiliuhreista ovat kuitenkin koalitiota suurempia. Esimerkiksi Syrian Network for Human Rights (SNHR), joka on Syyrian hallintoa vastustavien syyrialaisten perustama ja YK:n akkreditoima järjestö, on arvioinut tähän mennessä Syyrian sodan siviiliuhrien määräksi 3 047. Lontoossa toimivan Syrian Observatory for Human Rights -järjestön (SOHR) lähteiden mukaan kuuden vuoden aikana iskujen uhreina on saanut surmansa 3 847 siviiliä, heistä yli 1 000 lapsia.

Kansalaisjärjestö Airwars – jota rahoittavat Joseph Rowntree Charitable Trust -hyväntekeväisyysrahasto ja George Sorosin perustama Open Society -säätiö – on julkaissut huomattavasti suurempia lukumääriä. Järjestö luokittelee tapaukset niiden uskottavuuden mukaan ja tiedot katsotaan luotettaviksi, jos niillä on ”kaksi uskottavaa lähdettä”. Airwars arvioi, että liittouman pommitukset ovat tappaneet Irakissa ja Syyriassa 8 317–13 190 siviiliä. Lapsiuhrien määräksi on laskettu 1 765–2 363. Airwars on ilmoittanut pystyneensä selvittämään 3 715 henkilön henkilöllisyyden. Uhrien nimet ja silminnäkijöiden kertomukset sekä tietolähteet on julkaistu järjestön verkkosivustolla. Jos mukaan lasketaan tapaukset, joita ei ole voitu vahvistaa todisteilla tai silminnäkijäkertomuksella, Airwarsin esittämä uhriluku kasvaa entisestään ja sijoittuu välille 19 284–29 643, missä korkein luku on kaksikymmentä kertaa suurempi kuin mitä kansainvälinen koalitio on virallisesti myöntänyt.

Airwarsin ”tapaus 1396” (4) on esimerkki järjestön dokumentoimasta ja julkaisemasta tapauksesta, jonka tiedot liittouma luokitteli toukokuussa 2019 ”epäuskottaviksi”. Raportti koskee Raqqaan elokuun 20. päivänä 2017 kohdistunutta pommitusta. Suurimman Isisin hallussa olleista Syyrian kaupungeista  takaisin valtaamiseksi käydyt taistelut olivat kestäneet kolme viikkoa. Liittouma tuki ilmahyökkäyksillään Syyrian demokraattisia joukkoja (SDF, kansainväliseen koalitioon liittynyt arabien ja kurdien liittouma), jonka maavoimat taistelivat jihadisteja vastaan. Venäjä ja Syyrian hallinto eivät osallistuneet taisteluihin. Kymmeneltä aamulla Facebookissa ja Twitterissä alettiin julkaista lukuisia hälytysviestejä pommituksista al-Badoun kaupunginosassa. Internet-profiileissa, joista useimmat olivat syyrialaisia, jotka esittelivät itsensä aktivisteiksi tai toimittajiksi, liikkui tietoja 40–50 kuolleesta. Viideltä iltapäivällä paikallinen media Euphrate Post alkoi julkaista kuvia maan tasalle romahtaneesta rakennuskompleksista, jonka pinta-ala oli useita satoja neliömetrejä. Tuntia myöhemmin Syrian Observatory for Human Rights ilmoitti alustavaksi uhriluvuksi 23. YouTubessa julkaistiin tarkistamaton video, jossa näkyi maassa makaavia kuolleita lapsia sekä talojen raunioita, jotka näyttivät tuhoutuneen voimakkaassa räjähdyksessä. Kaikki lähteet syyttivät tästä kansainvälistä liittoumaa.

Vaikka Googlen satelliittikuvat päivää ennen tuhoa ja päivää sen jälkeen osoittavat rakennusryhmän todellakin tuhoutuneen, liittouma ei ole koskaan myöntänyt olleensa vastuussa tapahtumasta. Toukokuussa 2019 julkistamassaan siviiliuhreja koskevassa raportissaan se antaa lakonisen kommentin al-Badoun pommituksesta: ”Kaikkien käytettävissä olevien iskua koskevien tietojen tarkastelun jälkeen olemme todenneet, että on enemmän epätodennäköistä kuin todennäköistä, että siviilejä olisi joutunut liittouman iskun uhreiksi.” Koalition tiedottaja on vahvistanut, että Airwarsin ”tapaus 1396” -nimellä dokumentoima al-Badoun välikohtaus on juuri se, minkä koalition raportti torjuu. Virallisesti kansainvälinen liittouma ei siis suorittanut pommituksia aamulla elokuun 20. päivänä 2017 kyseisen kaupunginosan läheisyydessä. Airwarsin johtaja Chris Woods selittää, että vaikka ”koalitio torjuu jonkin tapahtuman ’epäuskottavana’, sitä ei tule vielä pitää todisteena”. Hänen mukaansa ”surullisenkuuluisat Baghuzin tapahtumat, joita New York Timesin tutkimuksessa pidetään Yhdysvaltojen tekemänä sotarikoksena (5), on julkisesti kahdesti hylätty ’epäuskottavina’, vaikka amerikkalaiset arvioijat ovat yksityisesti todenneet, että hyökkäyksessä kuoli ainakin neljä ja mahdollisesti jopa seitsemänkymmentä siviiliä.”

Woods pitää säännöllisesti yhteyttä liittouman edustajiin ja yrittää saada nämä tarkistamaan kymmenien vanhempien tapausten faktat. Hän on ”edelleen vakuuttunut siitä, että liittouma on vastuussa pommi-iskusta, koska se oli ainoa, joka tuolloin suoritti sotatoimia Raqqassa”. Miten tästä voi saada varmuuden? Woods muistuttaa, että Airwars on tehnyt yhteisen selvityksen Amnesty Internationalin kanssa Raqqan pommituksista (6). Hänen mukaansa ”Isisillä oli Raqqassa erittäin rajallinen tulivoima ja Syyrian demokraattiset joukot eivät saaneet käyttää siellä raskaita aseita. Julkisesti saatavilla olevien todistusaineiston perusteella on vahvoja viitteitä siitä, että kuolemantapaukset olivat liittouman ilma- tai tykistöiskun aiheuttamia, aivan kuten Raqqan tuhokin.”

Amnesty International ja Airwars arvioivat, että kansainväliseen koalitioon kuuluneiden Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan pelkästään kesä-lokakuussa 2017 tekemät ilma- ja tykistöiskut vaativat kaupungissa 1 600 siviiliuhria. Amnesty International on hankkinut tietoja lukuisista tapauksista, joissa kymmeniä perheitä sai surmansa Raqqan vapautusjoukkojen pommitusten ja Isisin tulituksen ristitulessa. Amnestyn raportissa kerrotaan, miten elokuussa 2017 kolmekymmentäyhdeksän saman suvun jäsentä sekä kymmenen heidän naapuriaan saivat surmansa kansainvälisen liittouman yhden ainoan kuukauden aikana tekemissä neljässä eri iskussa. Heinäkuun 18. päivänä 2017, ”kun Badranin suku oli siirtymässä taisteluja pakoon toiseen kaupunginosaan [—], yhdeksän suvun miespuolista jäsentä sai surmansa kahdessa erillisessä liittouman iskussa. He olivat juuri onnistuneet siirtämään naiset ja lapset toiseen paikkaan ja olivat menossa heidän luokseen. Kuukautta myöhemmin suvun loput jäsenet yrittivät paeta, mutta Isisin aseistetut taistelijat ampuivat heitä ja tappoivat haavoittuneita hoitaneen lääkärin. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata sinne, mistä olivat tulleet. [Tämän jälkeen] liittouman joukot pommittivat elokuun 20. päivänä samanaikaisesti kahta suvun jäsenten asuttamaa vierekkäistä taloa. Näissä ilmaiskuissa kuoli kolmekymmentä Badranin suvun jäsentä, pääasiassa naisia ja lapsia (7)”.

Ranska vaikenee

Myös Irakiissa Isisin tukikohdaksi muodostuneen Mosulin kaupungin vapauttaminen johti lukuisiin siviiliuhreihin vuonna 2017. Kaupungin vapauttamiseen osallistuneiden Combined Joint Task Force -joukkojen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Rupert Jones, on kuvaillut taistelua ”luultavasti ankarimmaksi kaupunkitaisteluksi sitten toisen maailmansodan”. Associated Pressin tutkimuksen mukaan Irakin ja liittouman joukot olivat vastuussa ainakin 9 000 siviilin kuolemasta. Syynä olivat kranaatinheitintulitus sekä ilma- ja tykistöiskut operaation yhteydessä (9). Kansainvälisen liittouman vuonna 2017 antaman ilmoituksen mukaan taisteluissa kuoli vain 326 siviiliä. Airwarsin mukaan Mosulin taistelut aiheuttivat kuitenkin ”enemmän uhreja siviilien kuin terroristien parissa”.

Ranska on yksi niistä monista liittouman jäsenistä, jotka eivät ole julkisesti käsitelleet kysymystä siviiliuhreista (10). Yhdysvaltojen ja Britannian jälkeen se on kolmanneksi eniten ilmapommituksia tehnyt maa – ja jos tykistötuli lasketaan mukaan, Ranska on sotatoimien aktiivisuudessa kakkossijalla. Taistelujen riehuessa kiivaimmillaan elokuun 2014 ja kesäkuun 2017 välisenä aikana sen tilille tuli 1 500 sotatoimea. ”Ranskalaiset, kuten belgialaiset, tanskalaiset ja britit, eivät halua keskustella siviiliuhreista, koska se on häpeällistä”, Woods toteaa. ”Ranskalaiset upseerit ovat valmiit myöntämään aiheuttaneensa siviiliuhreja, mutta missä ja milloin, sitä ei suostuta kertomaan. Koalition rakenne on sellainen, että vain iskujen tekijät voivat maksaa korvauksia [uhrien omaisille].”

Henkiin jääneillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia tulla kuulluksi, sillä liittouma kieltäytyy keskustelemasta suoraan heidän tai uhrien omaisten kanssa. Le Monde diplomatique -lehden kysyessä liittoutumalta asiasta se ilmoitti suosittelevansa uhrien sukulaisille, että nämä ”esittäisivät vaatimuksensa oman maansa hallitukselle”. Toisin sanoen kansainvälisen liittouman pommituksissa kuolleiden irakilaisten tai syyrialaisten siviilien omaisia kehotetaan lähettämään korvausvaatimuksensa Bagdadiin tai Damaskokseen.

Toisin kuin kansainvälinen liittouma, Venäjä puolestaan ei ole virallisesti tunnustanut yhtäkään siviilien kuolemaa Syyriassa kuuden vuoden sotatoimien aikana. Syrian Network for Human Rights -järjestön mukaan Venäjän syyskuun 2015 ja kesäkuun 2021 välisenä aikana tekemissä pommituksissa sai surmansa 6 867 siviiliä. Syrian Observatory for Human Rights -järjestön heinäkuun 30. päivänä 2021 julkistama uhrien määrä on vielä korkeampi: ”Seitsemänkymmentä kuukautta kestäneiden sotatoimien aikana Syyrian alueella toimivat Venäjän joukot ovat tappaneet 20 825 ihmistä, joista 8 667 oli siviilejä ja 2 099 lapsia.” Airwars ilmoittaa pitävänsä hallussaan todisteita siitä, että kesään 2021 mennessä Venäjän armeijan noin 39 000 pommituksen vaatima siviiliuhrien määrä oli 4 096–6 085. Airwars epäilee, että kaiken kaikkiaan 23 062 ihmistä on kuollut ”Venäjän alueella suorittamissa sotatoimissa (11)”.

Koska länsimaiset tiedotusvälineet eivät pääse Syyriaan, ne joutuvat käyttämään lähteenään vain Syrian Observatory for Human Rights ja Syrian Network of Human Rights -järjestöjen päivittäin ilmoittamia kuolonuhrien määriä. Syyrian hallinto ja Venäjä syyttävät molempia järjestöjä kapinallisten puolelle asettumisesta (12). Läntisten kansalaisjärjestöjen, kuten Amnesty Internationalin, Human Rights Watchin ja Airwarsin raportteja siteerataan satunnaisemmin. Muitakin lähteitä on olemassa, mutta niiden tietoja on usein vaikea todentaa. Facebook- ja Twitter-tilit, paikalliset mediat ja Syyrian vastustajien ylläpitämät blogit suoltavat verkkoon kuvia ja videoita siviileistä, pommien repimistä miehistä, naisista ja lapsista, tuntemattomille uhreille laadituista muistokirjoituksista ja murtuneista omaisista, jotka etsivät perheenjäseniään kytevistä raunioista.

Viestintäsotaa on käyty jo vuodesta 2011 lähtien. Syyrian virallinen uutistoimisto Sana julkaisee säännöllisesti raportteja hallinnon monien vihollisten toimista: niissä Syyrian demokraattisia joukkoja (SDF) syytetään siviileihin kohdistuneista ohjusiskuista, eri jihadistiryhmiä ja Vapaan Syyrian armeijaa (FSA) joukkomurhista. Syyrian hallinto puolestaan saa kehuja väestölle jaettavasta avusta, edistymisestä taistelussa säännönmukaisesti ”terroristiseksi” luonnehdittua kapinaa vastaan, maan talouden elpymisestä, länsimaisten poliitikkojen vierailuista pääkaupunkiin ja diplomaattisuhteiden palauttamisesta ulkomaiden, erityisesti arabimaiden kanssa (13). Missään ei mainita siviiliuhreja, joihin ovat syyllisiä tykistötulitus, helikoptereista pudotetut tynnyripommit tai venäläisten lentokoneiden (Suhoi Su-17, Mig-21 ja L-39 Albatros) ampumat ohjukset.

Kun ranskalaiset tiedotusvälineet kysyivät al-Assadilta tammikuussa 2018 Syyrian hallinnon joukkojen tappamista siviileistä, hän vastasi: ”Kaikki sodat aiheuttavat tuhoa, kaikki sodat aiheuttavat kuolemaa. [—] Kysymys on siitä, miten siviilit voidaan vapauttaa terroristeista näillä alueilla. [—] Heidät on vapautettava, ja joskus se on hinta, joka on maksettava, mutta lopulta ihmiset vapautetaan terroristeista (14).” Vajaa kolme kuukautta sotatoimien aloittamisen jälkeen kenraali Viktor Bondarev kommentoi venäläisellä Rossija 24 -televisiokanavalla Amnesty Internationalin syytöksiä ihmisoikeusloukkauksista ja paljasti samalla Venäjän asenteen: ”Meidän asevoimamme eivät ole koskaan iskeneet siviilikohteisiin. Venäläiset lentäjät eivät ole koskaan ampuneet ohi eivätkä ole koskaan iskeneet koulujen, sairaaloiden tai moskeijoiden kaltaisiin paikkoihin (15).” Vuonna 2019 YK ilmaisi äärimmäisen huolensa siitä, että Idlibin maakunnassa kaksi kuukautta kestäneen konfliktin aikana ainakin 37 koulua ja 26 sairaalaa oli vaurioitunut tai tuhoutunut pommitusten takia. ”Hyökkäykset siviilejä ja siviili-infrastruktuuria vastaan on lopetettava, ja ne on lopetettava välittömästi”, vaati tuolloin Syyrian kriisin YK:n aluekoordinaattori Panos Moumtzis (16). Samana vuonna eräs Idlibissä toimiva syyrialainen toimittaja kertoi – nimettömyyttä edellytettyen – Le Monde diplomatiquelle: ”Venäläiset pommittavat järjestelmällisesti paikkoja, joissa liikkuu runsaasti väkeä. He käyttävät kaikenlaisia aseita, fosforipommeja, sähkömagneettisen pulssin tuottavia e-pommeja ja sirpalepommeja sekä kokeilevat uusia aseita. [al-Assadin] hallinto soveltaa poltetun maan politiikkaa, järjestelmällistä tuhoamista, jossa tuhotaan kaikki, pakotetaan kaikki pakenemaan ja tyhjennetään kaupungit ja kylät.”

Väite, jonka mukaan Venäjän väliintulo ei ole aiheuttanut siviiliuhreja, epäilyttää venäläisen Izvestija-lehden riippumatonta sotilasasiantuntijaa Anton Lavrovia: ”Tämä on tietenkin erittäin epätodennäköistä: Venäjän ja Nato-maiden suurin ero on se, että Venäjän aseteknologia on pääosin ohjaamatonta ja aiheuttaa paljon enemmän oheisvahinkoja kuin ”älykkäät” aseet. Vuodesta 2015 lähtien Venäjän ilmavoimien taktiikkaa on kuitenkin vähitellen kehitetty iskujen tarkkuuden lisäämiseksi ja siviilivahinkojen vähentämiseksi.” Irkutskissa asuva puolustusasiantuntija Juri Ljamin puolestaan tuomitsee Venäjää ja Syyrian hallitusta vastaan suunnatun mediakampanjan: ”Virheet tai eroavaisuudet [uhrilukujen] arvioinnissa ovat mahdollisia, etenkin kun käytetään ohjaamattomia ammuksia, mutta jos kyseisiin kohteisiin tehdyt iskut olisivat olleet tarkoituksellisia, siviiliuhrien määrä olisi ollut huomattavasti korkeampi ja jopa Syyrian opposition esittämiä lukujakin korkeampi.”

Venäjän puolustusministeriö ei vastannut Le Monde diplomatiquen haastattelupyyntöön. Kaksi vuotta sitten Venäjän Ranskan suurlähetystö järjesti tapaamisen Maxim Grigorjevin kanssa, joka on Moskovassa perustetun ja YK:n akkreditoiman, voittoa tavoittelemattomana kansalaisjärjestönä esiintyvän The Foundation for the Study of Democracy -järjestön johtaja. Järjestö on julkaissut kirjan – jossa ei näy sen julkaisuvuotta – jossa Venäjän pommitusten ja Syyrian hallituksen armeijan uhreja auttavia Syyrian siviilipuolustuksen Valkoisia kypäriä syytetään elinkaupasta (17). Grigorjev sanoo käyneensä vuodesta 2013 lähtien useaan kertaan sekä Syyrian hallituksen valvomilla että kapinallisalueilla. Hän kyseenalaistaa useimpien syyrialaisten tarkkailijoiden antamat tiedot sisällissodan kuolonuhreista ja sanoo niitä väärennetyiksi: ”He ovat poliittisia aktivisteja: he ovat lännen käskyläisiä ja heille maksetaan tällaisten tietojen levittämisestä. Syrian Observatory for Human Rights hankkii tietonsa ties mistä eikä se koskaan paljasta lähteitään. Koko järjestö koostuu kahdesta Lontoon esikaupungissa asuvasta henkilöstä, jotka toimittavat tietoja muun muassa Agence France-Presselle.”

Syrian Network for Human Rightsin puheenjohtaja Fadel Abdul Ghany vastaa ironisesti lukujen vääristelysyytöksiin: ”Jos julkaisemme jotakin Venäjän etuihin sopivaa, syytöksien esittäjät käyttävät tietojamme, mutta kun syytämme Venäjää sotarikoksista, he väittävät sitä lännen ja islamistien propagandaksi. Esittämämme luvut eivät ole arvioita, vaan perustuvat vuodesta 2011 lähtien noudattamaamme erittäin huolelliseen metodologiaan. Keräämme tietoja ja lukuja päivittäin ja pystymme tarvittaessa toimittamaan Venäjän asevoimien tappamien ihmisten nimet.”

Syrian Observatory for Human Rights, joka ei vastannut Le Monde diplomatiquen haastattelupyyntöön, on myös ollut Syyrian hallinnon ja Venäjän viranomaisten kritiikin kohteena. Sitä syytetään siitä, että sen antamissa tiedoissa ei ole tunnistettavia lähteitä. ”Lähteiden nimettömyys on turhauttavaa”, Airwarsin johtaja Woods myöntää. ”Tämä johtuu kuitenkin siitä, että järjestöjen jäsenet ovat jatkuvasti murhayritysten kohteina. Syyrian maaperällä työskentely on todella vaarallista. Jos he olisivat jommallakummalla puolella, he eivät yrittäisi dokumentoida kaikkien osapuolten aiheuttamia siviiliuhreja”, hän muistuttaa.

Syrian Observatory for Human Rights on ilmoittanut, että sen selvitysten mukaan niistä 594 000 kuolonuhrista, jotka  maaliskuun 15. päivänä 2011 alkanut Syyrian vallankumous oli maaliskuun 14. päivään 2021 mennessä vaatinut, hallituksen joukkojen tappamia siviilejä oli 88 856, syyrialaisten kapinallisryhmittymien tappamia 8 110, Isisin jihadistien tappamia 6 418, kurdien tappamia 1 474 ja Israelin armeijan tappamia 12 (18). Puolueettomuuttaan korostava Syrian Network for Human Rights ilmoitti kesäkuussa 2021, että Syyrian hallinto ja hallintoa kannattavat ryhmät, joihin kuuluu iranilaisia puolisotilaallisia joukkoja, ovat tappaneet 200 209 siviiliä, Isis 5 043, oppositioryhmät 4 164 ja kurdijoukot 1 284 (19). Erot arvioissa selittyvät todistusaineiston ja silminnäkijäkertomusten saatavuuden vaihteluilla, joiden perusteella voidaan vahvistaa yksi tai useampi kuolemantapaus ja korjata lukumääriä niiden mukaisesti.

Konfliktissa, jossa useat osapuolet taistelevat ristikkäin ja jonka luonne on äärimmäisen väkivaltainen, tieto kulkee huonosti ja siviiliuhreja koskevat todisteet voivat kadota tai ne voidaan salata. Koska puolueetonta ja tehokasta kattavaa laskentajärjestelmää ei ole, lukumääristä käytävä taistelu tulee jakamaan tarkkailijat, propagandistit ja sotaa käyvät osapuolet. Objektiivisten tilastojen laatiminen jää tutkijoiden ja historioitsijoiden tehtäväksi.

***

Turkki ei ole yhtään parempi

Yhdysvaltojen johtaman kansainvälisen liittouman ja Venäjän tukeman Bašar al-Assadin hallinnon lisäksi naapurimaat Iran, Turkki ja Israel pommittavat säännöllisesti osia Irakin ja Syyrian alueista. Turkki hyökkäsi 24.8.2016 – 23.2.2017 al-Babin takaisinvaltaamiseen päättyneessä Eufratin kilpi -operaatiossa Isisiä ja Syyrian demokraattisia joukkoja vastaan. Syrian Observatory for Human Rightsin mukaan operaation tehdyissä ilmahyökkäyksissä ja tykistötulituksessa sai surmansa 497 siviiliä, joista 122 oli alaikäisiä (1). Turkki hyökkäsi vuoden 2018 alussa myös Afrinin erillisalueeseen, jossa kohteena olivat erityisesti Kurdistanin työväenpuoluetta (PKK) lähellä olevan, Isisin kaltaisiksi ”terroristeiksi” luokittelemansa Demokraattisen unionipuolueen (PYD) kurditaistelijoiden hallinnassa olevat alueet. Kansalaisjärjestö Airwars arvion mukaan Turkin Syyriassa ja Irakissa tekemien pommitusten siviiliuhrien yhteismäärä on 411–749. Suurin osa uhreista keskittyy Turkin raja-alueelle, Aleppon pohjoispuolelle.

Huhtikuussa 2018 julkaisemassaan raportissa Human Rights Organization in Syria syyttää Turkkia kurdiväestöön kohdistuvista ”etnisistä puhdistuksista”. Siinä kerrotaan nimien kera 106 siviiliuhrista sekä julkaistaan valokuvia loukkaantuneista tai tapetuista siviileistä (2). Pahimpiin tapauksiin kansalaisjärjestö lukee maaliskuun 16. päivänä 2018 tehdyn hyökkäyksen, jossa ”Turkin miehitysarmeijan tykistötuli kohdistui siviilisaattueeseen Mahmudiyan kaupunginosassa Afrinin keskustassa. 38 siviiliä sai surmansa ja 47 haavoittui, pääasiassa lapsia, naisia ja vanhuksia.”

Amnesty Internationalin keräämien silminnäkijäkertomusten mukaan tammikuun 2018 alussa myös kaukana taisteluista sijaitsevien Jenderessin, Rajon ja Maabatlin kylien väestö joutui useiden Turkin tekemien pommitusten kohteeksi (3). Lokakuussa 2019 kansalaisjärjestö toisti syytöksensä Turkkia ja sen tukemia Syyrian aseistautuneita ryhmiä kohtaan. Järjestö totesi Koillis-Syyrian taisteluita käsittelevässä raportissaan, että ”Turkin asevoimat ja Turkin tukema syyrialaisten aseryhmien liittouma ovat Koillis-Syyriaan kohdistuneessa hyökkäyksessä osoittaneet kauhistuttavaa piittaamattomuutta siviilien henkeä kohtaan ja syyllistyneet vakaviin rikkomuksiin ja sotarikoksiin, kuten pikateloituksiin ja laittomiin hyökkäyksiin, joissa siviilejä on kuollut ja haavoittunut” (4). Turkki torjuu joka kerta tällaiset syytökset ja väittää systemaattisesti, että ainoastaan kurdijoukot ovat vastuussa siviiliuhreista.

1 www.syriahr.com

2 ”Report on serious human rights violations committed by Turkish forces and armed groups during the occupation of Afrin and its villages from 20 January 2018 to the end of March 2018”, Human Rights Organization in Syria, Berliini, huhtikuu 2018, www.hro-maf.org (arabiaksi).

3 ”Afrin: l’autre drame syrien”, Amnesty International, 28. helmikuuta 2018, www.amnesty.fr.

4 ”Syrie. Preuves accablantes de crimes de guerre et d’autres violations commises par les forces turques et des groupes armés qui leur sont affiliés”, Amnesty International, 18. lokakuuta 2019, www.amnesty.fr.