Uskonto kuin tieteiskirjasta

Guinnessin maailmanennätysten kirja kertoo, että eniten yksittäisiä nimekkeitä julkaisseen kirjailijan saldo on häkellyttävät 1 084 teosta. Suuri osa tuotannosta on kauhua tai tieteisfiktiota, vaikka kirjoituksia onkin lähestulkoon kaikista kuviteltavissa olevista tyylilajeista. Joukossa on myös tietokirjallisuudeksi luokiteltuja teoksia. Mies tosin tunnetaan parhaiten jostain aivan muusta kuin hengästyttävästä kirjallisesta urastaan. 

Skientologiakirkko on kuuluisa pääasiassa sen julkkisjäsenten – kuten Tom Cruisen ja John Travoltan – ansiosta, mutta myös siihen liittyvistä hämäristä tapauksista ja kohuista. Kirkon perustaja Lafayette Ron Hubbard syntyi Nebraskassa vuonna 1911. Hänen isänsä oli armeijan palveluksessa, ja perhe asui tämän työn vuoksi pitkiä aikoja Aasiassa ja Tyynenmeren alueella. Hubbard aloitti rakennustekniikan opinnot Washingtonissa vuonna 1930, mutta suoriutui surkeasti, riitautui opiskelijatovereidensa kanssa ja jätti koulun kesken jo toisena lukuvuonna. Pulpetin kuluttamisen sijaan hän alkoi tienata elantoaan tuohon aikaan kovin suositun pulp fictionin kirjoittamisella. 

Pulp fiction oli nimitys suuren yleisön suosimille halvoille lehdille, joita painettiin selluloosamassasta (pulp) tehdylle paperille 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Tarinoiden kirjo vaihteli romantiikasta ja kauhusta lännentarinoihin ja dekkareista avaruusseikkailuihin, kannet olivat räväköitä, täynnä väriä ja suureellisia adjektiiveja. Lehdet olivat valtavan suosittuja Yhdysvalloissa etenkin 1920–40-lukujen välisenä aikana. Hubbard kirjoitti niihin satamäärin erilaisia kauhu- ja scifinovelleja vuosina 1934–1940. 

Tarinoita pitikin kynäillä, mikäli mieli pitää leivän pöydässä – palkkio oli nimittäin vain sentti sanalta. Hubbardin novellit keräsivät kehuja Ray Bradburyn ja Isaac Asimovin kaltaisilta suurnimiltä. Kiistatta lahjakas hämmästyttävien maailmojen luoja käynnisti samoihin aikoihin myös romaanikirjailijan uransa. Esikoisteos, New York Times -lehdenkin suotuisasti arvioima lännenromaani Buckskin Brigades, julkaistiin vuonna 1937. 

Pikkuhiljaa muilla mantereilla jo riehuva sota ulotti lonkeronsa myös Pohjois-Amerikkaan. Vuonna 1941 Hubbard liittyi isänsä jalanjäljissä merivoimiin, mutta lähinnä sekoili sukellusveneen komennossa olemattomien vihollisten perässä ja makasi ison osan palveluksensa loppuajasta sotilassairaalassa potemassa milloin mitäkin vaivaa ja kulkutautia välttääkseen rangaistukset sekoilusta – tai palvelukseen joutumisen ylipäätään. 

Toinen maailmansota kohteli kaltoin myös pulp fictionia. Genren suosio lakastui osin siihen käytetyn paperin huonon saatavuuden myötä. Sen sijaan lähes koko maailmaa rusikoinut järisyttävä sota nosti muihin maailmoihin tähyävän scifi-kirjallisuuden suureen suosioon, ja sen kirjoittamista Hubbard jatkoi edelleen.

Mutta hän lähti auraamaan myös uusia uria. Sodan jälkeen Hubbard vietti aikaa okkultistien johtohahmona tunnetun Alesteir Crowleyn ja tämän seuraajan raketti-insinööri Jack Parsonsin kanssa ja sukelsi pseudotieteisiin. Hubbard alkoi kirjoittaa yhä enemmän ihmismielen saloista, mikä johti huomionarvoisen tietokirjan julkaisuun vuonna 1950. Dianetiikka – Nykyajan tiede mielen terveydestä alkoi vähintäänkin mahtipontisesti julistamalla, että “dianetiikan luominen on ihmiskunnalle tulenteon oppimiseen verrattava virstanpylväs ja joka merkittävyydessään ylittää pyörän ja kaarirakenteen keksimisen.”

Dianetiikan periaatteiden mukaisesti ihmismieli voidaan tietyin prosessein vapauttaa alitajuiseen mieleen kiinnittyneiden muistijälkien eli engrammien taakasta. Hubbardin mukaan engrammit voivat aiheuttaa henkisten oireiden lisäksi myös fyysisiä sairauksia, kuten syöpää ja kasvaimia. Engramminsa täysin puhdistanut ja taakasta vapautunut ihminen pääsee ihmisyytensä ja suorituskykynsä korkeimmalle tasolle ja voi toteuttaa ihmisen perustavanlaatuista tarkoitusta – selviytymistä – optimaalisella tavalla.

Dianetiikka möi kuin häkä, tosin vain aluksi. Hubbard menetti teoksensa oikeudet konkurssin yhteydessä vuonna 1952, mutta selviytyjänä porskutti eteenpäin. Uudeksi liiketoimintamalliksi syntyi vuonna 1954 skientologia, dianetiikan periaatteille rakentuva “käytäntöön sovellettu uskonnollinen filosofia”, jolle annettiin uskonnon status nimenomaan verotuksellisista ja käytännöllisistä syistä. Yhdysvalloissa uskonnolliset organisaatiot voivat nimittäin saada verovapauden, lisäksi skientologiakirkon oppeja ei voinut syyttää pseudolääketieteestä. Olihan kyse uskonnosta. 

Itse uskomusjärjestelmä, joka paljastetaan kokonaisuudessaan vain korkeimman tason skientologeille, on suoraan scifi-kirjailijan kynästä. 26 tähden ja 76 planeetan muodostaman Galaktisen konfederaation hallitsija Xenu yritti välttää vallankaappauksen ja samalla ratkaista liikakansoitusongelman huijaamalla miljardittain olentoja verotarkastuksiin, mutta juotti heidät känniin ja kuljetti Teegeeakiin (eli meidän planeetallemme), dumppasi tulivuoreen ja räjäytti sen vetypommeilla. Uhrien sielut eli thetalaiset kerättiin katsomaan propagandafilmejä, ja sielu täynnä väärää dataa he kiinnittyivät Maan asukkaisiin ja aiheuttavat ongelmia vielä nykyisinkin. 

Ihmiskunnan onneksi skientologit voivat auttaa ihmisiä vapautumaan näistä kiusankappaleista. Hoitoprosessia ja engrammien puhdistusta kutsutaan auditoinniksi, ja sen yhteydessä hoidettava henkilö jakaa kaikki kipeimmät ja noloimmatkin muistonsa. Usein nämä tiedot arkistoidaan. Kahdeksanvaiheisen prosessin myötä voi nousta korkeimman tason operoivaksi thetaniksi. Sen lisäksi, että auditointi tuotti skientologialiikkeelle ihmisten salaisuuksien taltioijana merkittävästi vaikutusvaltaa, se oli myös mukava tulonlähde. Kunkin tason läpikäynti maksaa tuhansia dollareita, joten sanomattakin on selvää, että Hubbardin liiketoimi löi leiville aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi pulp fictionin kynäily hintaan sentti per sana. 

Kuten Hubbard sanoi: “Scifiä kirjoittamalla ei rikastu. Jos haluaa rikastua, pitää luoda uskonto.”