Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Elena Ferrante saa lukijansa pohtimaan, millaista on kasvaa lapsesta nuoreksi toisen maailmansodan jälkeisessä Napolissa romaanillaan Loistava ystäväni. Täysin selvää vastausta teos ei anna, sillä se on kuvattu lapsikertojan näkökulmasta. Kukaan ei puhu menneestä, mutta kireän ilmapiirin aistii silti. Väkivalta ja kuolema ovat arkipäivää, jota ei kyseenalaisteta. Kirjassa on kaunista, realistista kuvausta, mutta toisinaan kerronta on toteavaa: osa tunteista kuvaillaan tarkasti, toisista ei sanota mitään. Kun isä heittää tyttärensä ulos ikkunasta ja tämän käsi murtuu, ei tunteista puhuta – lukija saa päätellä ne itse.

Ferrante kuvaa luokkayhteiskuntaa, väkivallan aiheuttamia traumoja, sekä naisen ja koulutuksen asemaa ja vähäistä arvostusta. Enemmän kirjassa kuitenkin keskitytään kahden tytön, Lilan ja Elenan, väliseen ystävyyteen, keskinäiseen kilpailuun, kateuteen ja valta-asemaan. Yhteiskunnalliset olot nousevat lähelle pintaa, mutta odotin niiden tulevan selvemmin esiin. Teos on ajatuksia herättävä, vaikkakin välillä hieman sekava, tarina.

Marianne Kannisto