Minä suosittelen 5/2022

Kirjasuositukset tarjoilevat Aracelis Correa ja Téri Zambrano, joiden sosiaalisessa mediassa perustama POC-lukupiiri nostaa esiin POC eli people of color -kirjailijoiden teoksia ja tavoittelee parempaa representaatiota ja vertaistukea POC-yhteisölle.

Kuva: POC-lukupiiri

Akwaeke Emezin esikoisromaani Makeaa vettä (Kosmos 2021) nousi heti yhdeksi lempikirjoistamme, kun luimme sen alkuvuodesta. Se herätti paljon tunteita ja lähetti kylmiä väreitä koko kehoon. Makeaa vettä kertoo nigerialaisen tytön, Adan, kasvutarinan.

Adan elämään kuuluu paljon tavallisia asioita: rakkautta, seksiä, muutoksia, masennusta ja ystävyyttä. Mutta se mikä tekee hänen tarinasta erityisen kiinnostavan, on jumalat, jotka asettuvat Adan mielessä sijaitsevaan marmorihuoneeseen ja kertovat tarinan omista näkökulmistaan. 

Teoksessa käsitellään rankkoja asioita: mielenterveysongelmia, itsetuhoisuutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Kieli on kuitenkin todella kaunista ja ilmavaa. Teoksessa käsitellään mielenkiintoisesti oman identiteetin etsimistä sekä oman kehon, mielen ja seksuaalisuuden ymmärtämistä. Tarina ammentaa igbomytologiasta ja rakentuu uskottavasti.

Aito huijaus: kymmenen novellia nyky-Intiasta (Aporia 2016) on ihana novellikokoelma, johon on koottu tarinat kymmeneltä intialaiselta nykykirjailijalta. Jokainen novelli on omanlaisensa. Kokoelmasta löytyy tarinoita petoksista, vampyyreista, rakkaudesta ja runoudesta. Teos on koottu taitavasti ja siitä on saatu toimiva kokonaisuus. Ensimmäiset novellit ovat kevyitä ja draamapitoisia, keskellä on huomattavasti pidempiä ja aiheiltaan raskaampia novelleja. Loppukevennyksenä tarjoillaan pakahduttavan lempeää ja nokkelaa elämänfilosofiaa.

Teoksen alussa on saatesanat, joissa avataan 2000-luvun Intian englanninkielistä kirjallisuutta sekä viimeisten vuosikymmenten muutoksia etenkin novellien saralla. Teoksen kirjailijat myös esitellään lyhyesti.

Sister outsider (Kosmos 2022) on kokoelma esseitä ja puheita Audre Lordelta, yhdysvaltalaiselta mustalta lesbolta äidiltä, soturilta ja runoilijalta. Teoksessa on paljon asiaa naisten vihasta ja rasismista. Esseissä on ihanasti fokus mustien yhteisössä – silti sivuuttamatta ongelmia jotka tulee valkoisilta. Lorde selittää yleistajuisesti, miten mustia on käännetty toisiaan vastaan tässä rasistisessa yhteiskunnassa ja muistuttaa, että mustien tulisi sukupuolestaan riippumatta tulla yhteen. 

Kokoelman loppuun sijoitetut esseet käsittelevät naisten kaipuuta toistensa luokse, ja esseissä kuvaillaan kauniina mahdollista yhteisöllisyyttä naisten kesken. Myös äitiys liittyy tähän, ja kirjailija kuvaa tunteitaan, toiveitaan ja pelkojaan niin itse äitinsä lapsena kuin myös omien mustien lastensa äitinä.

Liu Cixin Kolmen kappaleen probleema on valloittava tieteisromaani. Kirja kertoo kahden erillisen päähenkilön tarinan omina aikakausinaan, mutta kietoo heidän kohtalonsa kiinnostavilla tavoilla yhteen. Teoksessa on hyvä ja kiinnostava idea, ja juoni tuntui pitkälle ennalta-arvaamattomalta.

Romaani alkaa Ye Wenjien elämästä Punaisella rannikolla, jossa hän työskentelee salaisissa tehtävissä valtion palveluksessa. Myöhemmin seuraamme maailmaa nanotutkija Wang Miaon näkökulmasta, jonka näkökentään ilmestyy eräänä iltapäivänä lähtölaskenta. Pyrkiessään selvittämään lähtölaskennan taustoja Wang Miao kuulee kummallisista itsemurhista, oudon merkityksellisestä nettipelistä sekä epäilyttävästä tiedeyhteisöstä.

Mariana Enríquezin novellikokoelma Mitä liekit meiltä veivät (WSOY 2021) ammentaa tarinoita Argentiinan yhteiskunnasta ja yhdistää niihin kauhuelementtejä. Novellit ovat katkelmia erilaisten ihmisten elämistä. Hahmot kohtaavat karmivia asioita: kummitustalon, naapuriin kahlitun lapsen ja epäilyttäviä murhia. Novellien loput jäävät usein auki, joka tekee niistä vähän vähemmän pelottavia. Tarinat laittavat kuitenkin oman mielikuvituksen vauhdikkaasti liikkeelle.

Novelleissa esiintyy paljon poliittisia aiheita, joita ei välttämättä lukiessa tunnista jos Argentiinan politiikka ja historia eivät ole tuttuja. Teoksessa on myös paljon pohjoisargentiinalaista taikauskoa ja siinä käydään läpi etenkin naisten ja lasten asemaa yhteiskunnassa. Suomentajan jälkisanoissa Sari Selander avaa novellien taustoja ja yhteyksiä Argentiinan tilanteeseen.

Lisää kirjavinkkejä Instagramissa @poc_lukupiiri tai poc-lukupiiri.fi