DAGESTANIN TASAVALLAN johtaja Ramazan Abdulatipov on ilmoittanut olevansa valmis luopumaan virastaan ennen virallisen kautensa päättymistä. Ennenaikaisen syrjään siirtymisen virallinen selitys on, että Abdulatipov täyttää tänä vuonna 71 vuotta ja ylittää siten viralle määritellyn yläikärajan. Todelliset syyt Abdulatipovin lähdön taustalla ovat kuitenkin aivan muut, eikä se ole mikään salaisuus. On täysin selvää, ettei Abdulatipov ole selvinnyt velvollisuuksistaan. Hänen nimittämisensä tehtävään oli alun perinkin virhe, joka on tuonut mukanaan monen vuoden ajanjakson täynnä vääriä päätöksiä. Niiden seurauksena Dagestan, yksi Venäjän epävakaimmista alueista, painii alati kasvavien ongelmien kanssa.

Entinen duuman edustaja Ramazan Abdulatipov kommentoi vuonna 2013 Novaja Gazetalle tuoretta valintaansa tasavallan johtoon näin: ”Olen aina tiennyt, että jonain päivänä minusta tulee Dagestanin johtaja. Kansani on odottanut minua.”

Tuolloin 67-vuotias Abdulatipov totesi myös ”saapuneensa vapauttamaan dagestanilaiset 20 vuotta kestäneestä orjuudesta”. Nämä omituiset lausunnot osoittivat heti alussa, että filosofiasta valmistuneen Abdulatipovin tulkinta omasta roolistaan tasavallan johtajana on aivan liian runollinen.

Abdulatipovissa, joka ei ole koskaan asunut Dagestanissa, on pinttynyt nomenklatuuraan kuuluvan henkilön tuoksahdus. Hän on alunperin tieteellisen kommunismin opettaja NKP:n Murmanskin osaston poliittisen agitaation ja propagandan yksiköstä ja toiminut myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kansallisuuksien neuvoston puheenjohtajana. Lisäksi hän on urallaan palvellut lyhyitä aikoja muun muassa seuraavissa tehtävissä: Venäjän kansallisuuksien ministerinä, Saratovin alueen kuvernöörinä, Venäjän Tadžikistanin suurlähettiläänä sekä Moskovan valtiollisen kulttuuri- ja taideyliopiston rehtorina. Nämä tehtävät eivät ole millään lailla auttaneet Abdulatipovia ymmärtämään, mitä hänen pienessä kotimaassaan tapahtuu.

Poissaolostaan johtuen Abdulatipovilla ei luonnollisesti ole ollut omaa klaania, jollaiseen kuuluminen on Dagestanin valtapolitiikan piirissä tärkeää. Niinpä hän on ollut eräänlainen kompromissia edustava hahmo. Nimenomaan tämä neutraa­lius oli pääasiallinen syy hänen nimittämiseensä vuonna 2013. Sen ohella asiassa painoi myös pitkäaikainen ja läheinen ystävyys Vjatšeslav Volodinin kanssa, joka oli tuolloin Venäjän presidentinhallinnon ensimmäinen varajohtaja.

Kannatus alkoi nopeasti sulaa

Alussa Abdulatipovin nimitys otettiin Dagestanissa vastaan innostuneesti. Häneen liitettiin voimakkaita toiveita muutoksesta. Kansalaisten tuki oli vahva, lähes 75 prosenttia väestöstä oli hänen takanaan. Kannatus alkoi kuitenkin nopeasti sulaa hänen tekemiensä päätösten mukana. Toiveet hiipuivat ja viime vuosina kannatusluvut ovat yltäneet hädin tuskin kymmeneen prosenttiin.

Asiaa ei ole auttanut se, että Abdulatipov on antamissaan lukuisissa haastatteluissa keskittynyt lähinnä satuilemaan omien henkilökohtaisten lempilastensa olemattomista saavutuksista. Näitä ovat hänen käynnistämänsä talousuudistusten kokonaisuus sekä hanke klaanivallan ja korruption kitkemiseksi pois tasavallasta. Tuloksissa ei ole kehumista.

Heti valtaan noustuaan Abdulatipov ilmoitti aloittavansa taistelun klaaneja ja niiden valtaklikkejä vastaan. Hän toimi asiassa taitavasti, yhtäällä vehkeillen kulissien takana ja toisaalla käyttäen keskusvaltaa apuna. Ulospäin näytti siltä kuin hän olisi täysin syrjässä kaikesta aiheeseen liittyvästä toiminnasta, ja siksi hän onnistui säilyttämään kasvonsa. Hyvä esimerkki tästä on tilanne, joka liittyi erääseen Dagestanin politiikan avainhenkilöön, Mahatškalan kuvernööri Said Amiroviin. Amirov pidätettiin vuonna 2013. Pidätyksellä oli tarkoitus välittää tietynlainen poliittinen viesti, mutta siitä kehittyikin jotain muuta, nimittäin täydellinen mediashow.

Kun poliisin erikoisyksikön helikopteri laskeutui kesken tavallisen arkipäivän Mahatškalan kaupungin keskusaukiolle, kuvanauha päätyi välittömästi kaikkien suurten venäläisten tv-kanavien pääuutisiin. Dagestanin virallinen päämies oli samaan aikaan Groznyissa seuraamassa jalkapallo-ottelua ja kommentoi sieltä käsin tapahtumia hämmentyneen oloisesti.

Seuraavaksi mediahuomio siirtyi Avarskin klaaniin kuuluvaan Sagid Murtazalijeviin, valtion eläkerahaston entiseen johtajaan. Tämän vaikutusvaltaisen poliitikon ja hänen Kizljarskin alueen johtajana työskennelleen vävynsä Andrei Vinogradovin asuntoihin tehtiin kotietsintä. Poliisi toteutti tehtävän pyörremyrskyn vimmalla. Kampanjan lopputuloksena Said Amirov todettiin syylliseksi useisiin rikoksiin, ja hän sai elinkautisen vankeustuomion. Andrei Vinogradovin oikeuskäsittely on vielä kesken. Häntä syytetään terrorismin rahoittamisesta. Sagid Murtazalijevia vastaan on nostettu vastaavanlainen syyte. Hän piileskelee tällä hetkellä Dubaissa kansainvälisen etsintäkuulutuksen vuoksi. Myös muutamat muut merkittävät poliitikot, kuten Hasavjurtovskin alueen kuvernööri Saigidpaša Umahanov sekä Derbentin kuvernööri Imam Jaralijev, joutuivat eroamaan viroistaan tapahtumien vuoksi.

Vaikutusvaltaiset etniset klaanit, jotka ovat hallinneet Dagestania jo 1990-luvulta asti, ovat siis Abdulatipovin vuoksi menettäneet tärkeissä asemissa olleita jäseniään. Tässä piilee kuitenkin paradoksi: näiden kovapintaisten, mutta samaan aikaan viisaiden ja kaukonäköisten poliitikkojen tilalle he saivat Abdulatipovskin klaanin. Klaani, jota kutsutaan myös Tljaratinskin klaaniksi Abdulatipovin syntymäpaikan mukaan, on heikko, mutta sillä on hyvin kunnianhimoisia tavoitteita. Abdulatipov alkoi heti valintansa jälkeen nimittää omia sukulaisiaan ja läheisiä maanmiehiään tärkeisiin virkoihin. Näistä nimityksistä on seurannut muutamia tukalia tilanteita. Tuore esimerkki on ­Magomed Omarov, tasavallan hallitustalon suojeluyksikön päällikkö, josta tuli kesällä rakennusministeri Ibragim ­Kazibekovin sieppausta koskevan tutkinnan pääepäilty.

Katastrofaalinen taloustilanne

Mitä taas tulee tasavallan talouteen, Abdulatipov ei ole osannut koota tarpeeksi kyvykästä asiantuntijoiden ryhmää hoitamaan maan kassaa. Viimeisen vuoden aikana kaasun hankinnasta johtuvat velat ovat nousseet katastrofaalisiin lukemiin. Abdulatipovin aloite uuden jakeluverkostoa hallinnoivan yhtiön luomiseksi kariutui täysin.

Abdulatipovin taitamattomuus näkyy myös hänen tavassaan hoitaa suhteita venäläisiin oligarkkeihin. Syntyjään dagestanilaisten liikemiesten Zijaudin Magomedovin ja Suleiman Kerimovin kanssa pelaaminen johti lopulta siihen, että Mahatškalan sataman kautta toimitettavat öljykuljetukset loppuivat käytännössä lähes kokonaan. Satama on Venäjän Kaspianmeren alueen suurin satama, johon on täysin sula väylä talvisin. Toimitusten määrä putosi katastrofaalisen alhaiselle tasolle. Siitä huolimatta Abdulatipov ja kumppanit ilmoittivat itsevarmasti, että heillä on uusi suunnitelma hankkia vielä miljoonia tonneja lisää öljyä toistaiseksi koskemattomilta alueilta Kaspianmeren rannikon tuntumasta.

Maatalouden tilanne on samanlainen. Esimerkki viime vuodelta: Abdulatipovin mukaan tasavallan lampaanlihan tuotantomäärä oli vuoden aikana lähes 60 000 kg. Tehdäänpä pieni laskelma. Lampaan keskipaino on noin 20 kg. Jotta tuotettaisiin 60 000 kg lammasta, pitäisi teurastaa noin 3 miljoonaa eläintä. Se on enemmän kuin puolet koko Dagestanin lammaskarjasta (5,3 miljoonaa päätä). Lukemassa on siis pakko olla jotain mätää.

Viime kesänä tasavallan pääkaupungissa Mahatškalassa sattui ikävä onnettomuus. Runsaat sateet johtivat tulviin kaupungin alueella ja viemärit menivät tukkoon. Sitten kävi ilmi, ettei jätteitä kerätty kuukausittain kuten olisi pitänyt. Nämä yhdessä aiheuttivat sen, että juomaveteen pääsi epäpuhtauksia. Seurauksena oli laaja vatsatautiepidemia. Novajan lähteiden mukaan kaupungin jätehuollosta vastasi yritys, joka yhdistetään epävirallisesti Abdulatipovin poikaan. Ilmeisesti siitä syystä vastuu tapahtuneesta vieritettiin toisaalle. Kaupungin vedenjakeluverkostosta vastaavan yksikön päällikön rangaistus oli kotiaresti, joka ei kestänyt kauaa. Hän muuten sai myöhemmin viran Mahatškalan hallinnosta.

Dagestanin paras johtaja?

Tämän vuoden maaliskuussa Dagestanissa järjestettiin jälleen kerran massiivinen ja julma kulkukoirien teloitusoperaatio. Novajan tietojen mukaan järkyttävien ampumisten aktiivisimpia osanottajia olivat kaupungin hallinnossa työskentelevät nuorehkot henkilöt. Myöhemmin kävi ilmi, että kodittomien eläinten auttamiseen varatut miljoonat olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Kukaan ei joutunut vastuuseen rahojen katoamisesta.

Myös Dagestanin edelliset vaalit olivat erittäin skandaalinkäryiset. Uskomattoman röyhkeällä tavalla väärennettyjen äänten määrä oli niin massiivinen, että itse Ella Pamfilova, keskusvaalilautakunnan johtaja, matkusti tutkimaan asiaa. ”Mikäli vaalit sujuvat tällä tavoin kuin nyt Dagestanissa, [– –] tasavallan johto joutuu siitä vastuuseen”, kommentoi Pamfilova ankarasti. Abdulatipovia asia ei kuitenkaan tuntunut huolestuttavan lainkaan.

Täytyy myöntää, että Abdulatipovilla on myös ansioita. Hän on ollut varsin ahkera luovassa työssä. Neljässä vuodessa hän on julkaissut itsestään useammankin kirjan ja hänen käsikirjoituksiinsa pohjautuvia näytelmiä on esitetty monissa Mahatškalan teattereissa. Pyydettäessä häntä puhumaan vaihteeksi politiikasta ja kuvailemaan omaa hallintotapaansa hän vastasi toimittajalle olevansa ”paras johtaja, joka Dagestanilla on koskaan ollut”.

”Minun virkani on olla Abdulatipov!” hän totesi ykskantaan.

Abdulatipovin kauden päättymiseen on vielä vuosi aikaa. Lain mukaan tasavallan parlamentti, toisin sanoen kansalliskokous, valitsee Dagestanin johtajan. Kolmen suurimman puolueen eli Yhtenäisen Venäjän, Oikeudenmukaisen Venäjän ja Venäjän Federaation kommunistisen puolueen KPRF:n on nimitettävä omat ehdokkaansa ja esiteltävä heidät virallisesti. Sen jälkeen kandidaattien pitää saada presidentti Putinin hyväksyntä. Koko tähän prosessiin kuluu käytännössä vuosi.

Muutama ehdokas on jo ilmoittautunut. Näihin täysin ennalta-arvattaviin nimiin kuuluvat tietysti Magomedsalam Magomedov (Dagestanin entinen johtaja, jolla on tällä hetkellä virka presidentinhallinnossa) sekä entinen varapääministeri Aleksandr Khloponin.

Vaaleista on vielä vaikea sanoa mitään, mutta yksi asia on kuitenkin täysin selvä. Dagestan on tähän päivään asti ollut kaikista Kaukasian alueen tasavalloista ongelmaisin ja epävakain. Sillä on monia vaikeita ongelmia, jotka odottavat ratkaisua. On tärkeää pitää mielessä, että ne ovat kyllä ratkaistavissa. Dagestanissa on paljon taloudellista potentiaalia ja väestöön liittyvää pääomaa. Alueen saattaminen kuntoon vaatii Moskovalta erityistä huomiota. Panostus olisi kannattava, sillä se maksaisi varmasti itsensä moninkertaisesti takaisin.