Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia 

Silloin tällöin tulee vastaan kirja, joka on suorastaan typerryttävän hyvä, ja Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on ehdottomasti juuri sitä. Lucia Berlin asettaa novellikokoelmassaan sanaa sanan perään niin, että lopputuloksena kirja lakkaa olemasta pelkkiä taidokkaasti sommiteltuja lauseita ja alkaa elää ja hengittää; muuttuu lukijalle ihmiseksi.

Berlinin tarinat heijastelevat hänen omia elämänkokemuksiaan. Monenkirjavat tapahtumapaikat Chilen kaatopaikoilta teksasilaiseen luostarikouluun kutkuttavat mielikuvitusta, samoin kuin teoksen hahmot, jotka ovat yhtä aikaa tunnistettavia ja absurdin riemastuttavia. Vaikka Berlinin aiheet ovat osin synkkiä – erityisen elävänä jäi mieleen kuvaus perheenäidin viinantuskaisesta aamusta – hänen tapansa käsitellä niitä on inhimillisen lempeä ja elinvoimainen. Lohdullisuus kumpuaa vaivattomasta huumorista, joka on läsnä kaikissa tarinoissa.

Elinaikanaan Berlin tunnettiin vain pienissä piireissä, mutta tämä 2015 julkaistu postuumi kokoelma nosti hänet kansainvälisen lukijakunnan tietoisuuteen ja suureen suosioon. Suomeksi Berlinin tarinoista on saatu nauttia tästä syksystä lähtien Kristiina Drewsin erinomaisena käännöksenä.

Emilia Miettinen