Vuonna 1994, kun Huawei oli vielä piskuinen puhelinkeskusten toimittaja, sen perustaja Ren Zhengfei päätti lähteä Kiinan tuolloisen presidentin Jiang Zeminin juttusille. Armeijan palveluksesta suuren yleisön elektroniikkatuotteiden myyjäksi siirtynyt insinööri Ren löi pöytään isänmaakortin: ”Televiestintä on keskeinen osa kansallista turvallisuutta. Jos kansakunnalla ei ole tämän alan omaa tekniikkaa, se voi yhtä hyvin olla vailla omaa armeijaa.”(1)
Huawein johtajan viisaista ohjeista otettiin opiksi Kiinan lisäksi monissa muissakin maissa, myös Yhdysvalloissa. Kohtalon ivaa on, että Yhdysvallat pitää nykyisin juuri Huawein valta-asemaa 5G-tekniikassa uhkana sen omalle kansalliselle turvallisuudelle.
Huawein pääoma on sen työntekijöiden omistuksessa, ja yhtiön erityispiirteisiin kuuluvat lisäksi yritysmaailmassa epätyypillinen kiertävä johtajuus, julkisten hankintojen hyljeksintä – Ren Zhengfein mielestä ne ovat ”rahanahneita” – maolaisten arvojen ihannointi ja Kiinan kansallisen innovaatiovahvuuden korostaminen, jotta maa voidaan vapauttaa ulkomaisten ”imperialististen” yritysten riippuvuudesta.
Yhtymän verkkoja on nykyisin 170 maassa, ja työntekijöitä sillä on yli 194 000. Vuodesta 2009 se on ollut yksi tärkeimmistä 5G-verkon kehittäjistä niin valmistuspuolella kuin kansainvälisissä standardointijärjestöissä. Kesällä 2020 Huawei kaatoi Samsungin valta-aseman: se oli kasvanut suurimmaksi älypuhelimien myyjäksi maailmassa. Sen katsotaan olevan yksi Kiinan merkittävimmistä innovaatioyrityksistä: tytäryhtiö HiSilicon on kehittänyt Kirin-sirun, joka pyörittää markkinoiden pisimmälle vietyjä tekoälysovelluksia.
Menestystarinaa selittää osittain yhtymän horjumaton sitoutuminen tutkimukseen ja kehitykseen. Siihen sijoitetaan yli 10 prosenttia vuosittaisesta liikevoitosta, mikä vuonna 2019 tarkoitti 15 miljardia dollaria. Vuonna 2020 yhtymän t&k-budjetin arvioidaan nousevan 20 miljardiin dollariin, mikä kiidättää sen Applen ja Microsoftin edelle. Suuruusluokasta saa kuvan, kun vertaa Huawein lukuja Saksan koko autosektoriin, jonka panostus tutkimukseen ja kehitykseen vuonna 2018 oli 30 miljardia dollaria.
Kiinassa Huawei edustaa yhteiskunnan lippulaivaa, harvinaista esimerkkiä yrityksestä, joka on noussut standardoitujen perustuotteiden toimittajasta tasaveroiseksi kilpailijaksi Applen ja Samsungin rinnalle. Sen kehitys kertoo Kiinan hallituksen korkeista tavoitteista teknologiateollisuudessa. Kiina joutui pitkään tyytymään ulkomaisten tuotteiden kokoonpanijan osaan, mistä hyvänä esimerkkinä on kaikista Applen tuotteista löytyvä maininta: ”Suunniteltu Kaliforniassa, koottu Kiinassa”. Huawein kehitysnäkymät viittaavat nyt siihen, että uuden aikakauden kansainvälinen slogan tulee olemaan ”Suunniteltu Kiinassa, koottu Vietnamissa”.
Jos muutkin kiinalaiset yritykset kehittyvät Huawein vanavedessä – Yhdysvaltojen johtoasema maailmantaloudessa saattaa järkkyä merkittävästi. Monet Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin lujasti kytkeytyneet maat, kuten Saksa, Japani ja ”Aasian tiikerit”, saivat aikoinaan huikean taloudellisen nousukiidon, mutta se tapahtui enemmän tai vähemmän Yhdysvaltojen kauko-ohjauksessa. 2000-luvun alusta lähtien Yhdysvallat on joutunut katkerana seuraamaan, miten Kiina on kiivennyt huipulle omin voimin ja omia geopoliittisia tavoitteitaan noudattaen samalla kun Yhdysvallat itse on näyttänyt nukahtaneen rattiin.
5G:stä käytävässä keskustelussa panokset eivät suinkaan rajoitu siihen, pääseekö Kiina hallitsemaan uuden puhelinstandardin kehitystä. 5G-tekniikka sallii entistä nopeammat yhteydet entistä useampien laitteiden välillä. Laitteet puolestaan muodostavat verkostoja, joissa on loppukäyttäjään liittyvät tietoja.
5G:hen liittyvä aggressiivinen markkinointi on kuitenkin saanut monet sen teollisen soveltamisen tiellä olevat esteet unohtumaan. Suurimmalla osalla käyttäjiä 5G:n vaikutukset tulevat rajoittumaan lähinnä latausnopeuden kasvuun ja ehkä myös pitkään rummutetun esineiden Internetin käynnistymiseen.
Verkottuneiden leivänpaahtimien armeija
Jos verkkojen ja laitteiden myyntiä halutaan kasvattaa, se vaatii luonnollisesti jätti-investointeja, ja markkinoiden valtauksesta käydäänkin ankaraa kamppailua. Huawei ja 5G ovat vain jäävuoren huippu, sillä taustalla vaikuttaa paljon laajempi Kiinan ja Yhdysvaltojen taloudellinen ja geopoliittinen vastakkainasettelu, jossa kiinalaiset yrittävät päästä niskan päälle. Yhdysvallat on 5G:n suhteen aivan suunniltaan, mikä johtuu siitä, että sillä ei ole lähettää etulinjoihin varmaa voittajaa. Euroopassa tilanteeseen suhtaudutaan tyynemmin, koska siellä toimii kaksi valmistajaa, Nokia ja Ericsson.
Yhdysvaltojen kiinalaisen huipputekniikan vastaisen kampanjan tähtäimessä on useita yrityksiä ja sovelluksia: 5G-kentällä erittäin aktiivinen laitteiden ja verkkoratkaisujen toimittaja ZTE, videosovellus TikTok, pikaviestipalvelu WeChat ja monia muita vähemmän tunnettuja firmoja. Huawei on kuitenkin maalitaulun keskiössä, koska siinä kiteytyy Yhdysvaltojen johdon silmissä kiinalaisten häikäilemättömyys, josta ovat osoituksena Kiinan rikokset muun muassa Hongkongissa, uiguurien autonomisella alueella Xinjiangissa ja Etelä-Kiinan merellä. (2) Yhdysvallat onkin ollut kärkkäästi tuomitsemassa Kiinan toimintaa ja ryhtynyt toimiin sitä vastaan. Lisänimiin mieltynyt presidentti Donald Trump jopa kutsui Huaweita ”Vakoojaksi” (”the Spyway”).
Trumpin näkökulmasta Huawei iskee vyön alle rikkomalla immateriaalioikeuksia vastaan, tyrannisoimalla kumppaneitaan ja käyttämällä hyväkseen valtion hölläkätisesti jakamaa tukea polkeakseen hintojaan ja murskatakseen kilpailijansa. Puhelinverkkojen rakentajana se pakottaa kehittyvät maat tiukkaan riippuvuussuhteeseen ja osallistuu tällä tavalla Kiinan ”velkaantumisdiplomatiaan”, jota maa toteuttaa esimerkiksi uuden silkkitiehankkeensa kautta.
Vielä vakavampana Yhdysvallat pitää sitä, että Huawein väitetään varustavan laitteensa takaovella, jonka kautta Kiinan hallinto voi päästä vakoilemaan käyttäjiä. Jos uskoo Huaweita vastaan esitettyjä kiihkeimpiä ja mielikuvituksellisimpia väitteitä, yhtiö pystyy kohtapuoliin nostamaan 5G-verkkoon kytketyt jääkaapit ja leivänpaahtimet sotaan omistajiaan vastaan.
Kriitikot viittaavat usein Kiinassa vuonna 2017 voimaan tulleeseen tiedustelulakiin, joka edellyttää, että yritykset (ja kansalaiset) toimittavat viranomaisille heiltä mahdollisesti vaadittavia tietoja. Toisena huolenaiheena on siviili- ja sotilasalan kiihtyvä fuusioituminen, joka tähtää tekniikan alojen ja armeijan välisten suhteiden sujuvoittamiseen – johon malli on otettu Yhdysvalloista. (3) Huawei puolestaan on kiistänyt vakoiluväitteet ja korostanut, että Kiinan hallitus ei tällä tavalla riskeeraisi kansainvälistä uskottavuuttaan.
Kuten tavallista, Trumpin hallinnon todisteet näille väitteille eivät vakuuttaneet, jos niitä edes oli. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt Trumpia saamasta Huawein vastaiselle ristiretkelleen lukuisia kumppaneita. Mukaan liittyivät Britannia, Ranska, Italia ja monet Itä-Euroopan maat, joita Yhdysvallat ”kannusti” sulkemaan Huawein ulos 5G-hankkeistaan. Kannustaminen on lievä ilmaus, sen verran rankkaa taloudellista ja diplomaattista painostusta Yhdysvaltojen ulkoministeriö on harjoittanut suurlähetystöjensä kautta kaikissa maanosissa.
Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin Michael Pompeon ankaran lobbauksen vuoksi Chilen hallitus joutui sulkemaan Huawein pois Tyynenmeren poikki kulkevasta merenalaisesta kaapelihankkeestaan. Intiassa, johon Huawei on panostanut voimakkaasti, pääministeri Narendra Modi käyttää yritystä käsikassarana Kiinaa vastaan maiden välisten rajaselkkausten takia. Huawein tulevaisuus Intiassa riippuu nyt maiden välisestä diplomatiasta, vaikka Huaweita ei ole vielä virallisesti ”karkotettu” Intiasta, jonka kerrotaan harkitsevan kotimaisen Reliance Industries -yhtiön valitsemista 5G-verkon rakentamiseen kiinalaisyhtiön sijaan.
Pienestä Brexit-kankeudesta huolimatta Britannia näytti iskuvoimansa vuoden 2020 heinäkuussa, kun maan mobiilipuhelinyhtiöt saivat kuulla, että ne joutuvat poistamaan verkoistaan kaikki Huawein valmistamat osat vuoteen 2027 mennessä. Päätös oli yllättävä, sillä Britanniaa on pidetty kiinalaisyhtiön koko Eurooppa-strategian tukipylväänä, ja Huawein Euroopan pääkonttori on toiminut nimenomaan Lontoossa.
Kiinalaisyhtiö on lisäksi tehnyt yhteistyötä brittitiedustelun kanssa vuodesta 2010 lähtien, jolloin ne perustivat yhdessä kyberturvallisuuskeskuksen, jonka tehtävänä on etsiä ja korjata Huawein verkkojen turvallisuusaukkoja. Hyvät suhteet eivät kuitenkaan painaneet paljon, kun toisessa vaakakupissa olivat Yhdysvaltojen uhkailut ja konservatiivipuolueen esittämä kritiikki, jonka takana on puolueen sisälle uusimman trendin mukaisesti muodostunut Kiinalle vihamielinen parlamenttiryhmä.
Euroopan unioni ei ole onnistunut muotoilemaan yhteistä 5G-politiikkaa, koska kysymystä on pohdittu kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, missä kullakin jäsenvaltiolla on oma päätösvaltansa. Jos keskustelu olisi sen sijaan sijoitettu teollisuuspolitiikan ja kansainvälisten suhteiden asialistalle, olisi voitu muodostaa Nokian ja Ericssonin jalanjäljissä kulkeva yksi ja yhtenäinen eurooppalainen 5G-jättiyhtiö. Runsaan julkisen tuen voimin se olisi voinut pyrkiä tutkimuksessa ja kehityksessä Huawein tasolle. Asiat tuskin tulevat etenemään tähän suuntaan, vaikka EU:n komissio onkin Ranskan ja Saksan painostuksesta osoittanut viime aikoina jonkin tasoista halukkuutta luopua kilpailun ensisijaisuudesta maantieteellis-taloudellisten näkökulmien hyväksi.
Saksa on ainoa Euroopan suurista maista, joka ei ole vielä julkistanut 5G-suunnitelmiaan, mutta niitä odotettiin siltä 2021 mennessä. Saksan poliittinen kenttä on jakautunut, ja jopa liittokansleri Angela Merkelin puolue on asian suhteen hajallaan. Yhdysvaltojen Berliinissä toimivat diplomaatit jaksavat muistuttaa Saksaa joka käänteessä siitä, mitä myötämielisyys Huaweita kohtaan saattaisi tulla sille maksamaan.
Velkaantumisdiplomatiaa
Vaikka Shenzhenissä päämajaansa pitävä Huawei on presidentti Trumpin laatiman tarinan mukaan kiinalaismallisen ”kommunistisen rikostoveruuden” inkarnaatio, ilmiötä nimeltä Huawei on syytä tarkastella muistakin näkökulmista.
Yhden vakuuttavimmista tulkinnoista on antanut ekonomisti Yun Wen. (4) Siinä yhtymän nykyinen pääjohtaja Ren paljastuu mahtipontisuutensa, kansallismielisyytensä ja viljelemiensä maolaisten aforismien takaa taitavaksi geopoliittiseksi peluriksi. Renin johtamana Huawei on laajentanut toimintaansa Kiinan maaseudulle ja tiettyihin kehittyviin maihin, joissa taloudelliset hyödyt vaikuttivat varsin heikolta.
Vaikeat kohteet ovat tarjonneet yhtymälle sillanpääaseman, josta se on päässyt valloittamaan lupaavampia markkinoita. Sitä mukaa kun Kiina on ulottanut lonkeroitaan Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, Huawei ja ZTE ovat luovineet vanavedessä. Rakentaessaan verkostojaan näihin maihin ne ovat hyötyneet epäsuorasti lainoista, joita Kiinan hallinto on myöntänyt alueelle suurten infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi.
Yun Wenin mukaan Kiinan velkaantumisdiplomatia ei ole Huawein tapauksessa tuottanut pelkästään turmiota. Yhtymän kehittyvistä maista saamat tulot ovat suhteellisen vaatimattomat muihin markkinoihin verrattuna. Huawei on levittäytynyt näihin maihin osittain Maolle tärkeän ”kolmanteen maailmaan kohdistuvan internationalismin” aatteen mukaisesti ja kouluttanut samalla merkittävän määrän paikallisia insinöörejä ja teknikkoja.
Yhdysvallat on aina, jo reilusti ennen Bidenin, Trumpin ja Barack Obaman presidenttikausia, ollut Huaweille korkean riskin kohde. Vuonna 2003 kiinalaisyhtymä joutui vastaamaan tuolloin merkittävimmän yhdysvaltalaisen kilpailijansa Ciscon patenttirikkomussyytökseen. Ensimmäistä takaiskua seurasi joukko muita.
Huaweilta on kielletty kaikki osakkuuksien tai valvontamahdollisuuksien hankinta amerikkalaisyrityksissä, ja se saattaa jopa menettää mahdollisuuden palvella omia asiakkaitaan Yhdysvalloissa tai lanseerata sen markkinoille uusia tuotteita. Alusta lähtien sama syytös on toistunut kertosäkeen tavoin: Huawei toimii läheisessä yhteistyössä Kiinan armeijan kanssa.
Vuonna 2011 Wall Street Journalin paljastusjutussa väitettiin, että Huawei on käynyt kauppaa Iranin kanssa Yhdysvaltojen Iranin vastaisista pakotteista välittämättä. Tämä heikensi Huawein asemaa Yhdysvalloissa entisestään. Vuonna 2013 Huawei ilmoitti vetäytyvänsä Yhdysvaltojen alueelta, ja sen edustus maassa rajoittuu nykyisin pelkästään lobbareiden armeijaan.
Nyt on syytä kysyä, miksi Yhdysvaltojen Huawein vastainen kauppasota on kiihtynyt vasta äskettäin, kun sen ensimmäiset laukaukset ammuttiin jo seitsemäntoista vuotta sitten. Vuoden 2018 loppupuolella Yhdysvaltojen hallitus määräsi Huawein talousjohtajan, Ren Zhengfein tyttären Meng Wanzhoun pidätettäväksi tämän ollessa käymässä Kanadassa. Sen jälkeen Yhdysvallat on aloittanut ankaran jahdin yhtymää vastaan ja julkistanut yhä tiukempia pakotteita sitä vastaan.
Presidentti Trump kehotti valtion eläkerahastoa olemaan investoimatta kiinalaisiin yrityksiin. Liittovaltion alihankkijat joutuvat todistamaan, ettei niillä ole mitään kaupallisia siteitä Huaweihin, ja pörssissä noteerattavien kiinalaisyhtiöiden on julkistettava kaikki yhteytensä Kiinan hallintoon. Yhdysvaltojen hyökkäykselle on monta toisiinsa liittyvää taloudellista ja geopoliittista selitystä.
Yun Wan muistuttaa, että Edward Snowdenin vuonna 2013 tekemät paljastukset Kansallisen turvallisuusviraston NSA:n toiminnasta antavat mielenkiintoisen geopoliittisen johtolangan. NSA tunkeutui vuonna 2010 Shotgiant-operaatiossaan Huawein palvelimiin. Päämääriä oli kaksi: ensinnäkin löytää jälkiä yhtiön oletetuista yhteyksistä Kiinan armeijaan, mutta todennäköisesti operaatio veti tässä kohtaa vesiperän, koska aiheesta ei ole vuotanut julkisuuteen ainuttakaan asiakirjaa – sekä etsiä Huawein laitteista turvallisuusaukkoja, joiden kautta Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu pääsisi vakoilemaan tiettyjä yrityksen asiakasvaltioita kuten Irania ja Pakistania.
Snowdenin julkaisemissa asiakirjoissa NSA ei peittele aikomuksiaan: ”Suurin osa kohteistamme käyttää viestintäänsä Huawein valmistamia laitteita. Me haluamme tuntea ne läpikotaisin, jotta voimme käyttää niitä hyväksemme ja päästä seuraamaan niiden kautta kulkevia viestejä.”
Helmikuussa 2019 kiertävän johtajuusjärjestelmän omaksuneen Huawein tuolloinen hallituksen puheenjohtaja Guo Ping kommentoi asiaa maalaisjärjellä: ”[Huawei] on piikki Yhdysvaltojen lihassa, koska se estää sitä vakoilemasta ketä sitä huvittaa.”
Jos Huawei voittaa 5G-kisan, Yhdysvaltojen ylivoimainen johto tiedustelukilvassa tulee saamaan kovan kolauksen jo pelkästään siksi, että kiinalaisyhtiöllä on todennäköisesti vähemmän halukkuutta ryhtyä epäviralliseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen virastojen kuin sen eurooppalaisten kilpailijoiden kanssa.
Erityisen kiinnostavaa on miettiä 5G:n vaatimien konkreettisten infrastruktuurien lisäksi siihen liittyviä immateriaalioikeuksia. Ensimmäiseksi on muistettava, että 5G on oma standardinsa. Kaikki sitä käyttävät verkot ja laitteet joutuvat noudattamaan 5G:n teknisiä ominaisuuksia, mikä edellyttää väistämättä patentoitujen tekniikoiden käyttöä. Nykyisiä langatonta verkkoa käyttäviä, suorittimilla ja kosketusnäytöllä varustettuja älypuhelimia suojaa varovaisenkin arvion mukaan 250 000 patenttia (luku on vuodelta 2015). Vuodelta 2013 peräisin olevan arvion mukaan niistä 130 000 on ”essentiaalipatentteja” eli standardin mukaisen (kuten esimerkiksi 5G-verkkoa käyttävän) tuotteen valmistamisessa välttämättömiä patentteja.
Mobiilitekniikassa essentiaalipatenttien haltijoiden lukumäärä ja maantieteellinen jakautuminen ovat kehittyneet Aasian maiden hyväksi Yhdysvaltojen ja Euroopan kustannuksella. (5) Ja patentit tarkoittavat lisenssimaksuja.
Yhdysvaltojen Qualcomm, joka oli 2G-verkon ja monien muiden merkittävien standardien suuri voittaja, saa kaksi kolmannesta liikevaihdostaan Kiinasta ja suurimmaksi osaksi Huaweilta. Kiinalaisyhtiö on vuoden 2001 jälkeen maksanut yli kuusi miljardia dollaria lisenssimaksuja, joista 80 prosenttia on mennyt amerikkalaisyrityksille. Epäsuhta on viimein saanut Kiinan hallituksen reagoimaan, ja se määräsi vuonna 2015 Qualcommille 975 miljoonan dollarin sakot hallitsevan aseman väärinkäytöstä. Kolme vuotta myöhemmin Kiina onnistui torppaamaan Qualcommin suunnitelmat hollantilaisen NXP:n ostamisesta – perustelu oli, että yrityshankinta kaventaisi entisestään kiinalaisyritysten liikkumavaraa. (6)
”Me olemme sodassa”
Nykyisin Huawei yksi suurimmista 5G:hen liittyvien essentiaalipatenttien haltijoista – mikä ei kuitenkaan estä sitä kritisoimasta voimakkaasti kansainvälistä immateriaalioikeusjärjestelmää. Guo Ping on vaatinut ”kansainvälisen herraseuran” sääntöjen uudistamista tasapuolisemmiksi ja kaikkia hyödyttäviksi ja verrannut lisenssimaksuja ”metsärosvojen keräämiksi kauttakulkutulleiksi”.
Toisaalta yhtymän omistamien patenttien ”välttämättömyys” on kiistanalaista. Eräässä analyysissa älypuhelinta verrattiin lentokoneeseen, jossa Nokian ja Ericssonin patentit suojaisivat moottoria ja navigointilaitteita, kun taas Huawein patentit tarjoaisivat suojan lähinnä matkustajatilan istuimille ja ruokakärryille. Oli miten oli, patenttiensa avulla Huawei on päässyt riippuvuuspälkähästä.
Kiinalle patenttien käyttöoikeuksien myyjäksi pyrkiminen on ollut taloudellisesti järkevämpää kuin niiden ostajana toimiminen. Sillä tavalla maa on onnistunut täyttämään valtavan kuilun, joka ammotti sen ja Yhdysvaltojen välillä käyttöoikeuksien nettomyyntituloissa.
Vuonna 1998 yhdysvaltalaisyritysten lupamaksutulot olivat 26,8 kertaa suuremmat kuin niiden kiinalaisilla kilpailijoilla, mutta vuonna 2019 kerroin oli enää vain 1,7. (6) Tästä on seurannut loogisesti, että Kiinalla alkaa olla melkoinen painoarvo myös kansainvälisissä standardointiorganisaatioissa. (7) Kiina toimii kansainvälisen sähköalan standardointijärjestön IEC:n ja Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n johdossa, ja se oli vuoteen 2018 asti ensimmäistä kertaa kolmivuotiskauden kansainvälisen standardointijärjestön ISO:n johtajana.
YK:ssa Kiina on toiminut erittäin aktiivisesti kasvojentunnistukseen liittyvän tekniikan standardien määrittelemisessä. ISO:ssa se on taas ollut erityisen kiinnostunut kaupunkiverkoista, jotka ovat Alibaba-yhtymän kärkituotteita, mikä puolestaan suuresti huolestuttaa Japania. (8) Kiinan kunnianhimoisen China Standards 2035 -ohjelman, joka lanseerattiin näyttävästi vuonna 2020, tarkoituksena on parantaa tekniikkayritysten ja valtion virastojen yhteistyötä Kiinan etuja hyödyttävien kansainvälisten standardien kehittämiseksi.
Joidenkin arvioiden mukaan Yhdysvaltojen nykyisessä Kiinan vastaisessa taistossa on samanlaisia piirteitä kuin 1980-luvulla käydyssä kampanjassa, jossa Yhdysvallat yritti kesyttää japanilaiset teollisuusjätit. Vuonna 1986 erinäinen joukko Ronald Reaganin hallinnon jäseniä ja teollisuusjohtajia oli kaatua suorilta jaloilta, kun he kuulivat Fujitsun aikovan ostaa Yhdysvaltojen legendaarisen puolijohdevalmistajan Fairchild Semiconductorin.
Yleisestä tunnelmasta kertoo hyvin erään alan johtajan lausuma: ”Me olemme sodassa Japania vastaan – sodassa, jossa ei käytetä aseita eikä luoteja, vaan taloussodassa, jossa panoksina ovat tekniikka, tuottavuus ja laatu.” (Los Angeles Times, 30.11.1987) Joitakin vuosia aiemmin Valkoisen talon läpiajamat kauppapakotteet olivat onnistuneet estämään toisen japanilaisjättiläisen Toshiban myymästä tietokoneitaan Yhdysvaltojen markkinoilla.
”Me olemme sodassa” -iskulause ei ole juurikaan siitä muuttunut. Yhdysvaltojen ja Japanin välinen kauppakonflikti päättyi rauhanomaisesti – hinnan siitä maksoi Japanin talouskasvu. Monet kiinalaiset ovat tahtoneet uskoa, että nyt kävisi samoin ja saataisiin aikaan pysyvä ratkaisu muutaman myönnytyksen hinnalla. Tämä vaihtoehto vaikuttaa kuitenkin yhä epätodennäköisemmältä.
Trumpin hallinto jakautui asiassa kolmeen leiriin. Ensimmäiseen kuului presidentti itse. Kaikesta päätellen Trumpin hyökkäykset Huaweita ja sen kumppaneita vastaan liittyvät laajempaan strategiaan, jonka tavoitteena on varmistaa kaupallinen etulyöntiasema suhteessa Kiinaan. Jos tavoitteena olisi todellakin estää pelkästään Kiinan ylivalta 5G-verkon kehityksessä, Kiinan valtionyhtiö ZTE olisi Huaweita paljon oivallisempi nyrkkeilypallo. ZTE on kuitenkin tähän asti selvinnyt vähillä vaurioilla: miljardin dollarin sakoilla.
Toista leiriä, eli niin sanottuja ”haukkoja”, johti presidentin neuvonantaja Peter Navarro ja Trumpin hallinnon kauppaedustaja Robert Lighthizer. Heidän näkemyksensä mukaan Kiinan pitäminen aisoissa on Yhdysvalloille elintärkeää, ja he olisivat valmiita iskemään Huawein kimppuun entistäkin raivokkaammin. Tämä leiri ehdotti pakotteiden asettamista yhä suuremmalle määrällä kiinalaisyrityksiä.
Kolmas leiri on sotilaallis-teollinen ryhmä, joka on esiintynyt tässä yhteydessä ”kyyhkysinä”. Siihen on ollut syytäkin, sillä Kiina on kannattava markkina. Huawei yksin osti vuonna 2019 peräti 19 miljardin dollarin edestä amerikkalaisvalmisteista elektroniikkaa. Tämä leiri katsoo, että jos Yhdysvallat estää omia yrityksiään käymästä kauppaa Kiinan kanssa, hyödyn siitä saavat niiden ulkomaiset kilpailijat.
Elokuun 2020 alussa ulkoministeri Pompeo ilmoitti Yhdysvaltojen vahvistavan Clean Network -ohjelmaansa, jonka tavoitteena on puhdistaa internet Kiinan kommunistisen puolueen ”turmiolliselta vaikutukselta”. Muutamaa päivää myöhemmin Yhdysvallat tiukensi edelleen rajoituksiaan Huaweita kohtaan kieltämällä yrityksiä myymästä sille osia, joiden valmistuksessa on käytetty millään tavalla yhdysvaltalaiseksi katsottavaa teknologiaa. Tämä tulee aiheuttamaan yhtiölle aikamoista päänvaivaa tuotteidensa valmistuksessa, sillä huolimatta sen omasta innovaatiotyöstä sekä investoinneista tutkimukseen ja kehitykseen Huawei ei pysty valmistamaan itse tiettyjä komponentteja eikä hankkimaan niitä Kiinasta. Niihin kuuluvat muun muassa huippumodernit tekoälytoiminnoissa välttämättömät Kirin-sirut, jotka on suunniteltu Kiinassa, mutta jotka valmistetaan ulkomailla.
Kiina on kisannut Piilaakson kanssa jo viitisentoista vuotta, ja tietyissä tekniikoissa, kuten kasvojentunnistuksessa, se on selvästi etulyöntiasemassa. Kiinan tähänastinen valtti on kuitenkin ensisijaisesti ollut sen kyky kerätä valtavia määriä tietoja, joita syötetään koneoppimisalgoritmeille niiden harjoittamiseksi.
Tietojen keräämisessä on käytetty paitsi kiinalaisia digijättejä myös halpaa opiskelijatyövoimaa. Toimintamalli on kuitenkin kehitetty sen varaan, että Taiwanissa tai Yhdysvalloissa valmistettujen huippusuorituskykyisten laitteiden ja komponenttien toimitukset jatkuvat keskeytymättöminä. Nyt toimitusketjujen katkeaminen uhkaa vaarantaa Kiinan koko tekoälytoimialan. (9)
Käynnistämällä kauppasodan Huaweita vastaan Yhdysvallat pyrkii ehkä paitsi ehkäisemään yhtiön 5G-voittokulkua, myös estämään sitä hankkimasta omia puolijohteitaan HiSilicon-tytäryhtiönsä kautta.
Yhdysvaltain hyökkäys on ajoitettu sopivasti myös teollisuuspolitiikan näkökulmasta. Maa on päättänyt varata rahoituksen avoimeen arkkitehtuuriin perustuvien verkkojen rakentamiseen, minkä tavoitteena on lopulta korvata Huawein ja sen kilpailijoiden rakentamat verkot. Samaan aikaan kongressissa keskusteltiin Chips for America Act -laista, jolla myönnettäisiin tukea yhdysvaltalaisille puolijohdevalmistajille. Jaettavan tuen määrä on kasvanut 10 miljardiin dollariin.
Yhdysvallat näyttää ymmärtäneen, että geopoliittisten jännitteiden aika ei ole sopiva hetki heikentää sen omia digialan tähtiyrityksiään. Kalifornian Piilaakson yritykset ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen, ja Trumpin hyökkäyksessä TikTok-sovellusta vastaan oli tiettävästi vaikuttanut Facebookin omistaja itse.
Kiinan reaktiot ovat olleet vähemmän aggressiivisia. Toukokuussa 2020, Trumpin hallinnon ilmoitettua uusista Huaweita ja sen toimittajia koskevista rajoituksista, Kiinan presidentti Xi Jinping julkisti 1 400 miljardin dollarin suuruisen ohjelman, jonka tavoitteena on nostaa Kiina useiden välttämättömien tekniikoiden johtajaksi vuoteen 2025 mennessä. Kiinassa on tällä hetkellä kaksi muoti-ilmaisua: ”amerikkalaisuuden purku”, joka koskee sekä toimitusketjua että teknisiä infrastruktuureja, sekä ”dual circulation”, jolla tarkoitetaan toimintojen keskittämistä kotimarkkinoille ja vientikelpoisen huipputekniikan kehittämistä samanaikaisesti.
Keskustelut TikTokin Yhdysvaltojen toimintojen myynnistä ovat hyvässä vauhdissa, ja samaan aikaan Kiina on pidentänyt listaa tekniikoista, joiden viennin se aikoo ottaa haltuunsa. Listalle on lisätty muun muassa sisältöjä suosittelevat algoritmit, äänentunnistus ja monet muut tekoälysovellukset. Yhdysvaltojen Clean Network -ohjelman vastineeksi Kiina on julkistanut vastikään oman kansainvälisen puhdas verkko -suunnitelmansa, Global Data Security Initiativen, jonka on määrä torjua Yhdysvaltojen valvonta- ja vakoilutoimintoja.
Tähän asti Huawei on pitänyt pintansa. Talousjohtaja Mengin pidätyksen jälkeen yhtiö alkoi täyttää varastojaan pakotelinjan koventumista silmällä pitäen ja sen varasto-omavaraisuuden kesto on nyt 10 kuukaudesta kahteen vuoteen. Ikävä kyllä sinä aikana osa laitekomponenteista ehtii jo vanhentua. Takataskussaan Kiinalla on nippu 5G-verkon rakentamissopimuksia, ja koska pian sen laitteilla ei enää pääse Androidin päivityksiin, se on päättänyt kehittää oman käyttöjärjestelmänsä Harmony OS:n.
Olipa Huawein kohtalo lähitulevaisuudessa mikä tahansa, paitsi Kiinassa myös Venäjällä ja monissa muissa maissa viesti on mennyt perille sataprosenttisesti: tekninen riippumattomuus on täysi välttämättömyys. Kiina ymmärsi tämän jo kauan ennen presidentti Trumpin kauppasodan julistusta, mutta hyökkäys vahvisti asian kiireellisyyden.
Paradoksaalisesti Yhdysvallat on siis pakottanut Kiinan toteuttamaan yhden johtaja Renin monista maksiimeista: ”Ilman [teknistä] riippumattomuutta ei ole kansallista itsenäisyyttä.”
Voi olla, että Yhdysvaltain kampanja Huaweita vastaan johtaakin siihen, että Kiinasta tulee teknisesti entistä kehittyneempi ja riippumattomampi valtio, joka on eliminoinut kaikki amerikkalaiset komponenttitoimittajat omista toimitusketjuistaan.