Toiset äänestävät, toiset huijaavat

Luis Alberto Reaygada

Ensi heinäkuussa meksikolaiset valitsevat uuden presidentin. Meksikossa äänestäminen on pakollista, mutta sen hyödyllisyydestä ei voi mennä takuuseen, sillä suurinta osaa vaaleista leimaa harvinaisen suuri määrä vilppiä. Vasemmiston ehdokas Andrés Manuel López Obrador on säännöllisesti joutunut perusteellisesti todistetun vaalipetoksen uhriksi.

”Miksi te kuvaatte tätä?”

– Koska äänestyslippuni on tuossa uurnassa ja te avaatte kuoret, vaikka kaikki pitää laskea toiseen kertaan. Te toimitte laittomasti!”

Luis Mandokin vuonna 2007 valmistunut dokumenttielokuva Fraude: México 2006 perustuu yli 3000 tuntiin amatöörivideoita, jotka paljastavat lukuisan määrän vaalivilppitapauksia, jotka värittivät Meksikon presidentinvaaleja vuonna 2006.1 Vaaleissa tehtiin kaikki mahdollinen ennakkosuosikin, keskustavasemmistolaisen demokraattisen vallankumouspuolueen PRD:n ehdokkaan Andrés Manuel López Obradorin (”AMLOn”) voiton torjumiseksi.

AMLOa vastaan hyökättiin alhaisin konstein useiden kuukausien ajan ennen äänestystä. Häneen kohdistuvat iskut tulivat paitsi vastapuolelta, keskustaoikeistolaisesta institutionaalisesta vallankumouspuolueesta PRI:stä ja oikeistolaisesta kansallisesta toimintapuolueesta PAN:sta, myös työnantajien taholta.

Yksi Meksikon työnantajaliitoista, CCE (elinkeinoelämän koordinointineuvosto), rikkoi sumeilematta vaalilakia ja hyökkäsi entistä Méxicon kaupunginjohtajaa vastaan halventavassa televisiokampanjassa, jota kaksi suurta tv-yhtiötä, Televisa ja TV Azteca, levittivät laajasti.

”Jos López Obradorista tulee presidentti, hän kasvattaa Meksikon velkataakkaa entisestään ja syöksee maamme talouskriisiin, devalvaatioon ja työttömyyteen. [– –] Kansalaiset saattavat menettää asuntonsa ja työnsä… Älkää antako ääntänne kriisille.”

Työnantajien keskusliitto Coparmex vilautteli videoissaan bolivaarisen vallankumouksen uhkaa luomalla PRD:n ehdokkaasta Venezuelan presidentti Hugo Chávezia muistuttavan mielikuvan, jota ympäröi ahdistavan väkivaltainen ilmapiiri.

Vaalipäivänä 2. heinäkuuta 2006 41 miljoonaa meksikolaista vaelsi äänestyspaikoille, mutta äänen antaminen ei sujunutkaan niin vaivattomasti kuin olisi pitänyt. Tuhansia ihmisiä oli kadonnut äänestäjälistoilta eivätkä he voineet käyttää äänioikeuttaan.

Kameran edessä eräs pääkaupunkilainen karjuu raivoissaan: ”Tämä on huijausta! Olen ilmoittautunut äänestäjäksi, mutta nimeäni ei löydy listoista enkä pääse äänestämään. IFE [liittovaltion vaalivirasto] maksaa meille hillittömästi, mutta koko touhu on pelkkää farssia! [Felipe] Calderónista tehdään presidentti väkisin! Kaikki on järjestetty etukäteen!”

Muutamaa viikkoa ennen vaaleja eräät toimittajat paljastivat, että IFE oli tehnyt sopimuksen äänestystietokannan hallinnasta hallitusta lähellä olevan yksityisen yrityksen kanssa (vuosina 2002 ja 2005 tehtyjen sopimusten arvo oli lähes 150 miljoonaa dollaria). Yrityksen omistaja oli Calderónin lanko. Yrityksen moniselitteinen asema vaalien järjestämisessä ja ääntenlaskennassa tuli selväksi viimeistään äänestyspäivän iltana kello 23, kun yrityksen johtaja Luis Carlos Ugalde ilmoitti, että kahden suosituimman ehdokkaan – Calderónin ja López Obradorin – välinen ero oli niin pieni, ettei voittajan nimeä vielä voitu ilmoittaa. Tämä palautti monen meksikolaisen mieleen ikävät muistot vuoden 1988 presidentinvaaleista, joissa vasemmiston vaaliliiton voitto meni sivu suun ”tietojenkäsittelyjärjestelmässä ilmenneen häiriön” vuoksi, mikä siirsi tulosten julkistamista viikon verran eli juuri sopivasti tulosten väärentämiseksi.

Vuonna 2006 tuloksia odotettiin useita päiviä, minä aikana PRI:n ja PAN:n edustajat ehtivät toteuttaa vaalivilpin: maan 130 000 äänestyspaikan toimittamista pöytäkirjoista yli puolessa havaittiin myöhemmin virheitä.2 Televisiossa eräs PRD:n edustaja kertoi yhden esimerkin: ”Nuevo Leónin osavaltiossa, 11. vaalipiirissä, äänestyspaikassa numero 397 annettiin pöytäkirjan mukaan 961 ääntä. [– –] Kaikki näyttää normaalilta, paitsi että lain mukaan äänestyspaikkaa kohti voi olla enintään 760 äänestyslippua. Lisäksi näistä äänistä [Calderón] on saanut yksinään 786 ääntä. Tulos on selvästi laiton ja silti se on kirjattu lopullisiin tuloksiin.”

Kentällä PRD:n edustajat eivät saaneet ääntään kuuluviin, kun vastapuoli suhteellisen enemmistön turvin hylkäsi syytteet ääntenlaskennassa ja tarkistuslaskennassa ilmenneistä väärinkäytöksistä, joihin kuului muun muassa avattuja vaalikuoria, väärin perustein hylättyjä äänestyslippuja, pöytäkirjoja, joiden mukaan osallistumisprosentti nousi yli 300 prosenttiin sekä ylipursuavia vaaliuurnia. Monissa paikan päällä kuvatuissa yksityisissä videoissa näkyy absurdeja tilanteita.

Esimerkiksi eräs Veracruzin 12. vaalipiirin vaalitarkkailija kertoo: ”Toteamme, että nämä äänestysliput eivät ole peräisin äänestyspäivältä, koska niissä ei ole minkäänlaista taitosta, mikä tarkoittaa, ettei niitä ole voitu työntää vaaliuurnaan.”

”Puolitoista miljoonaa äänestyslippua ilmestyi tyhjästä tai vaihtoehtoisesti katosi”, kertoo Luis Mochán Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta.

”Meidän strategiamme oli kannustaa äänestäjiä vaaliuurnille, mutta teimme sen virheen, ettemme varautuneet äänestystulosten suojelemiseen”, myönsi AMLO myöhemmin.

IFE virallisti hänen häviönsä neljä päivää kestäneen kireän odotuksen jälkeen. Calderón julistettiin voittajaksi: hän sai 35,89 prosenttia äänistä ja ero toiseksi tulleeseen ehdokkaaseen oli vain 0,58 prosenttiyksikköä.

Vaalien jälkeen PRD-puolueen kannattajat tukkivat mielenosoituksillaan pääkaupungin keskustan kuukausiksi. Enimmillään kaksi miljoonaa mielenosoittajaa keränneissä protesteissa vaadittiin äänten uudelleenlaskentaa ”äänestyslippu ja äänestyspaikka kerrallaan.”

Vetoomus esitettiin vaalituomioistuimelle, mutta se ei suostunut uudelleenlaskentaan. ”On totta, että tietyissä vaalipiireissä on ilmennyt äänestysmateriaalin säilytyspaikkojen sinettien murtamista ja vaaliuurnien avaamista, mutta se ei välttämättä tarkoita, että [äänestyslippuja] olisi käsitelty sopimattomalla tavalla. [– –] Mikään havainto ei anna aihetta päätellä, että vaaleissa olisi toimittu virheellisesti”, ilmoitetaan tuomioistuimen 5. syyskuuta 2006 annetussa päätöksessä. Calderónin valinta vahvistettiin syyskuun alussa.

Kuusi vuotta myöhemmin oikeistolainen PAN-puolue tiesi, että sillä olisi heikot mahdollisuudet voittaa vaalit – äänestäjät olivat erittäin pettyneitä sen kahteen kuusivuotiskauteen vallan kahvassa. Edistysliikkeen johtaja AMLO lähti jälleen ehdokkaaksi PRI:n Enrique Peña Nietoa vastaan.

Vuoden 2012 tiedotussota

EPN-lyhenteellä tunnettu 46-vuotias Enrique Peña Nieto oli ehdokkaista nuorin ja hän lähti vaalitaistoon moitteeton hymy kasvoillaan, hiusrasva kiiltäen ja käsipuolessa tuore vaimo – viehättävä entinen telenovela-tähti. Peña Nieton tavoitteena oli päästä eroon korruptioetuliitteestä, joka liitettiin hänen vanhaan PRI-trikoloripuolueeseensa. Peña Nieto saattoi luottaa suurten mediayhtiöiden myötämielisyyteen, kun AMLO sitä vastoin joutui vastaamaan taas uuteen television mustamaalauskampanjaan, jossa hänet esitettiin demokratian vastustajana. Taitavasti leikatuissa dokumenttipätkissä hänet saatiin sanomaan, että hän olisi valmis ottamaan vallan vaikka asein.

Vuonna 2012 tiedotussotaa ei käyty enää pelkästään perinteisissä medioissa vaan myös verkossa.

”Mitä korkeammalle Obrador nousee mielipidetutkimuksissa, sitä matalammalle valuutan arvo laskee”, väitettiin yhdessä väärennetyssä Twitter-tilissä, joita oli jopa kolmekymmentätuhatta – niitä käyttelivät ehdokas EPN:n viestintätoimitsijat.3

PRI ei kuitenkaan hylännyt vanhoja kunnon menetelmiä, joihin kuuluivat vaalipetokset ja äänten ostaminen. Puolue käytti esimerkiksi hyväkseen Meksikon väestön valtavaa köyhyyttä ja järjesti mittavan äänten osto-operaation, joka myöhemmin sai nimen ”Sorianagate” erään kauppaketjun nimen mukaan.4 Vaaleja edeltävinä kuukausina tietyissä PRI:n johtamissa osavaltioissa kavallettiin sosiaaliohjelmiin tarkoitettuja julkisia varoja ja niillä ostettiin ruokapaketteja Soriana-ketjun jättimarketeista köyhimmille ihmisille jaettavaksi. Tällä tavoin PRI kohensi mielikuvaa itsestään väestön parissa veronmaksajien kustannuksella. Operaation kulut nousivat 440 miljoonaan dollariin.5

Tämän lisäksi kuluttajille tarjottiin Soriana-ketjun maksukortteja vastineeksi lupauksesta äänestää PRI:tä tai niitä jopa vaihdettiin äänestäjäkortteihin. 20–40 dollarin maksukortti luvattiin aktivoida vaaleja seuraavana päivänä, jos EPN voittaa.

”Minulle tarjottiin maksukorttia sunnuntaiaamuna ennen kuin kävin äänestämässä ja ehdoksi annettiin, että äänestäisin PRI:tä”, kertoi eräs meksikolainen TeleSUR-kanavan uutisissa 4. heinäkuuta 2012. Sosiaalisessa mediassa ja ulkomaisissa tiedotuskanavissa kerrottiin laajasti vastaavista tilanteista. Muut presidenttiehdokkaat syyttivät PRI:tä ”valtavasta ääntenosto-operaatiosta”.6

Sorianagate edusti vain jäävuoren huippua ja sen takaa löytyi laitonta vaalirahoitusta, jota saatiin paitsi rahoitusyhtiö Monexilta ja brasilialaiselta rakennusalan jätiltä Odebrechtilta, myös yrityksiltä, joilla on suorat yhteydet huumekartelleihin.7 PRI:n vaalirahoitus nousi yli 340 miljoonaan dollariin, mikä ylitti kymmenkertaisesti lain salliman enimmäismäärän. PRI:n Hollywood-glamourin sävyttämä vaalikampanja ei jättänyt kilpailijoille minkäänlaisia mahdollisuuksia. Sunnuntai-iltana 1. heinäkuuta 2012 Peña Nieton nimi ilmestyi tulosten kärkeen. Äänestyspäivä oli ollut levoton ja eri kansalaisjärjestöt ilmoittivat yli tuhannesta väärinkäytöksestä, joihin kuului vaaliuurnien varastamista, vaalitoimitsijoiden eristämistä ja ampumistapauksia. IFE:n johtaja Leonardo Valdés Zurita ilmoitti siitä huolimatta saman päivän iltana televisiolähetyksessä, että Meksikon ”äänestyspäivä oli ollut todella poikkeuksellinen, sillä se oli sujunut esimerkillisen osallistumisen ja rauhanomaisuuden merkeissä.”

IFE odotti peräti viisi päivää ennen kuin se julkisti viralliset äänestystulokset, joissa Peña Nieton voitto vahvistettiin. Hänen todettiin saaneen 38 prosenttia äänistä ja tuloksen vahvistivat myös Amerikan valtioiden järjestön OAS:n valtuuttamat tarkkailijat. Kuuden prosenttiyksikön erolla hävinneen López Obradorin mukaan useampia miljoonia ääniä oli ostettu ja hän syytti siitä ”järjestäytynyttä vaalirikollisuutta.”8 AMLOn puolueen tekemät kanteet kuitenkin hylättiin jälleen kerran. Vaalituomioistuin ei katsonut, että havaitut virheellisyydet uhkaisivat muuttaa äänestyksen lopputuloksen. Elokuun lopussa tuomioistuin vahvisti vaalitoimitusten lainmukaisuuden ja PRI:n voiton. Käyttäen tekosyynä arkistoinnin kalleutta IFE antoi kuitenkin tuhota vuosien 2006 ja 2012 äänestysliput.

Kesäkuussa 2017 Peña Nieton serkku Alfredo del Mazo Maza voitti Méxicon osavaltion kuvernöörinvaalit ja löi vaaleihin suosikkina lähteneen vastaehdokkaan, joka oli López Obradorin puolueen paikallisjohtaja Delfina Gómez Álvarez. PRI-puoluetta syytettiin tässäkin vaalissa petoksesta, jossa olisi käytetty vuosilta 2006 ja 2012 tuttuja metodeja.9 AMLO on kaikesta huolimatta ilmoittanut lähtevänsä jälleen ehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaaleissa.

1 Lainaukset ovat kyseisestä elokuvasta, ellei toisin mainita.

2 John M. Ackermanin toimittama Más allá del acceso a la información. Transparencia, rendición de cuentas y Estado de derecho, Siglo XXI, México, 2008.

3 Jordan Robertson, Michael Riley ja Andrew Willis, ”How to hack an election”, Bloomberg Businessweek, New York, 31. toukokuuta 2016.

4 Viittaa Watergate-skandaaliin, joka johti Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixonin eroon vuonna 1974.

5 ”Estados compraron $ miles de millones a Soriana en despensas”, 6. heinäkuuta 2012, aristeguinoticias.com

6 ”Repudian en 16 estados la ’compra masiva de votos’ a favor del PRI”, La Jornada, México, 8. heinäkuuta 201.

7 ”Cártel de Juárez, proveedor del PRI y financiador en la campaña de Peña Nieto (reportaje especial) ”, 16. maaliskuuta 2016, aristeguinoticias.com

8 Luis Prados, ”López Obrador acusa al PRI de comprar cinco millones de votos”, El País, Madrid, 9. heinäkuuta 2012.

9 Pedro Miguel, ”Fraude”, La Jornada, 6. kesäkuuta 2017.

LMD 11/2017

Suom. Kirsi Kinnunen

Mahdottoman demokratian maa
Historiallinen bouillabaisse

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *