Modernin toimistotalon parkkipaikan takana häämöttää muodoltaan sirkustelttaa muistuttava rakennus, joka betoniseinät on maalattu värikkäin kuvituksin. Ensikertalaisen saattaa olla vaikea löytää tänne, mutta monelle pietarilaiselle paikka on jo hyvin tuttu. Kaikenikäisiä lapsia ja aikuisia odottaa pääsyä sirkusteltan eteistilaan, jossa on kova tunku. Eteistilat ovat pienet ja ahtaat, mutta ahtaudesta ei valita kukaan, koska narikkajonossa tunnelma on erityisen hyväntuulinen. Pietarilaisessa Upsala-sirkuksessa on alkamassa pian esitys.

Selvennettäköön, että sirkuksen nimi ei viittaa ruotsalaiseen kaupunkiin, vaan se tulee huudahduksesta ”ups”, joka lipsahtaa sirkuskoululaisen suusta, kun tämä kokeilee ensimmäistä kertaa uutta temppua ja epäonnistuu. Tämä sana kuuluu Upsala-sirkuksen arkeen.

Venäläinen sirkus tunnetaan maailmalla usein perinteisenä, vaarallisia temppuja ja kauneutta esittelevänä show’na, jossa kuuluisat akrobatian huiput esittävät huimia numeroita korkealla ilmassa, leijonankesyttäjä tuo lavalle kahdeksan leijonaa ja työntää päänsä leijonan suuhun. (kirjoittaja on todistanut kyseisen tapahtuman Pietarin Fontankan sirkuksessa). Pietarilainen Upsala-sirkus on kuitenkin erinomainen esimerkki päinvastaisesta, nimittäin ”maailman ainoasta huligaanisirkuksesta”, jollaiseksi Upsala-sirkus itseään tituleeraa.

Sirkus tukee syrjäytyneitä nuoria

Upsala on sosiaalinen sirkus, jonka tarkoituksena on tukea syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria, tai sirkuksen omin sanoin tehdä lapsista astetta enemmän todellisia huligaaneja, jollaisena olemisesta voi itse olla ylpeä. Opetus on kaikille sirkuksessa opiskeleville lapsille ilmaista ja yksi Upsalan tärkeimmistä periaatteista on se, että kaikki voivat tehdä sirkusta. Vuodesta 2016 Upsalassa toimii myös sirkusryhmiä Downin oireyhtymää sairastaville lapsille. Down-lapset osallistuvat sirkuksen inklusiivisiin esityksiin siinä missä muutkin lapset.

Upsala sai alkunsa vuonna 2000. Sen perustajat Larisa Afanasjeva ja saksalainen opiskelija Astrid Schorn halusivat perustaa sirkuksen, jonka tarkoituksena on nykysirkuksen kautta tukea Pietarin kaduilla eläviä katulapsia. Ensimmäisiin sirkuslaisiin Astrid ja Larisa tutustuivat suoraan kadulla. Jongleerauspallot ja yksipyöräiset mukanaan he lähtivät tekemään sirkustemppuja metroasemien kupeisiin, puistoihin ja aukioille, niihin paikkoihin Pietarissa, joissa katulapset kerjäsivät, joivat kaljaa ja myivät itseään. He opettivat sirkustemppuja lapsille ja kutsuivat heitä mukaan uuteen sirkusryhmään, Larisan sanoin suunnilleen näin: ”Me tehdään sirkusta, lähtekää mukaan!” Näin syntyi Upsala-sirkuksen ensimmäinen taiteilijaryhmä. Muutama tuon ensimmäisen sirkusryhmän lapsista opiskelee ja opettaa sirkuksessa edelleen.

Monta vuotta Upsala eli todellista kiertolaiselämää. Harjoituksia ja esityksiä järjestettiin milloin missäkin, puistoissa, aukioilla ja ruokaloissa. Vasta vuonna 2012 kiertolaiselämä päättyi, kun Upsala sai sponsoreiden ja lahjoittajien avulla toiminnalleen oman rakennuksen. Oma tila toi sirkukselle ja sen nuorille artisteille uutta uskottavuutta ja taiteellisia ja teknisiä mahdollisuuksia. Kohta kaksikymmenvuotisen taipaleensa aikana sirkuksesta on tullut erottamaton osa Pietarin kulttuurielämää.

Huliganismilla tärkeä rooli

Upsala-sirkuksen luoma metodi perustuu sosiaalipedagogiikan ja nykysirkuksen yhteyteen. Tässä yhtälössä termillä huligaani on tärkeä rooli. Upsalan johtajan ja perustajajäsenen, Larisa Afanasjevan mukaan huligaanius ei ole törkeyttä tai itsekkyyttä, vaan päin vastoin sisäistä vapautta, riskinottoa, vastuuta ja uskallusta olla oma itsensä. Vapaus on erittäin tärkeä osa huligaaniutta, ja jos sirkuksen oppilaasta tulee isona vaikka mellakkapoliisi, on sirkus Larisan mukaan pahasti epäonnistunut.

Larisa kertoo oppilailleen esimerkkejä maailman siisteimmistä huligaaneista, joita ovat esimerkiksi Charlie Chaplin, Ozzy Osbourne ja ne lasten suosikkiräppärit, jotka eivät pettäneet itseään, vaan sanovat maailmalle ”olkaa mitä mieltä tahansa, minä teen mitä itse haluan”.

Huligaani yhdistetään joskus liian herkästi rikolliseen, ja Larisa pitää tärkeänä erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Huligaanit eivät ole rikollisia, vaan todellisella huligaanilla on humaanit arvot, joiden puolesta hän seisoo, vaikka valtavirta Venäjällä olisikin muuta mieltä. Näitä arvoja Upsala-sirkus pitää tärkeinä ja opettaa oppilailleen, tuleville sirkushuligaaneille.

Joskus ennen harjoituksia Larisa käy oppilaidensa kanssa läpi heitä mietityttäviä päivän polttavia aiheita, esimerkiksi kun uutistulva tuntuu lapsissa herättävän pelkoa jotain tiettyä kansanryhmää kohtaan. Näissä tilanteissa huligaanin täytyy nähdä asia laajemmin. Erään kerran Upsala muun muassa aloitti erityisen vaihto-ohjelman tšetšeenisirkuskoulun kanssa sen jälkeen, kun uutiset terrori-iskuista mustamaalasivat tšetšeenistä pelottavia ja aggressiivisia. Aidon kontaktin kautta stereotypioilta putoaa pohja ja jäljelle jää yhdessä tekeminen ja keskittyminen todellisena huligaanina olemiseen.

Sirkuksen taiteilijat ovat hyvin erilaisista taustoista tulevia lapsia, jotka ovat tottuneet kuulemaan itsestään puhuttavan ”ongelmatapauksena”. Upsalassa he eivät ole ongelmia, vaan aidosti ihailtuja sirkustähtiä. Onkin tärkeä huomata, että yleisö ostaa lippuja sirkuksen esityksiin siksi, koska haluaa nähdä hyvää nykysirkusta, eikä tukeakseen ”ongelmalapsia”.

Erityistä Upsalassa on juurikin se, miten se onnistuu yhdistämään yhtäältä sosiaalisen aspektin ja toisaalta aidosti taiteellisen arvon. Vaikka Upsala ei ole varsinaisesti ammattisirkus ja sirkuksen toiminnan yhteisöllinen aspekti on sen tekijöille tärkeämpää kuin pelkkä ammattilaisten valmennus, ei taiteellisesta tasosta sirkuksen esityksissä tingitä. Ne ovat huikeita kokonaisuuksia, joissa nuorten taiteilijoiden ja erityislapsien esiintymistä tukee vahva ohjaus, valot ja musiikki.

Upsala-sirkuksen esityksistä huokuu yhdessä tekemisen ilo ja tasavertaisuus. Valtavia näyttäviä lavasteita, kekseliäitä, taidokkaita ja humoristisia temppuja. Ja ennen kaikkea se, että Upsalan esityksissä aivan yhtä upeita numeroita esittävät huojuvan tornin päällä temppuileva käsilläseisoja ja yhdellä jalalla hapuilevasti tasapainoileva nuori sirkustähti. Lopputulos on vaikuttava kokonaisuus, jossa yhdistyy teatteri, nykysirkus ja tanssi.

Upsala-sirkuksessa on esityksiä vain muutaman kerran kuussa ja jos aikoo niitä katsomaan, kannattaa ostaa liput hyvissä ajoin, sillä moni esityksistä myydään loppuun. Eikä ihme, sillä esitysten tunnelma on todella hyvin ainutlaatuinen ja kaunis.