Ranska unelmoi vallasta Aasiassa

ROMAIN MIELCAREK

Intian Rafale-lentokonekaupoissa turvauduttiin pääministerin lähipiiriin kuuluvaan välikäteen, ja se aiheutti skandaalin. Ranskassa sama välikäsi rahoitti elokuvan, jonka päätähtenä on entisen presidentin François Hollanden naisystävä, mutta asia ei tunnu kiinnostavan ketään. Aseiden, erityisesti taistelulentokoneiden, myyminen on edelleen Ranskan tärkein keino edistää geopoliittisia pyrkimyksiään. Sen osoittaa viime kesänä Aasiassa tehty operaatiokin.

Ranskan taistelukone Dassault Rafale M.
Ranskan merivoimien hävittäjä Forbin (D620) Arabianmerellä. Ranska esittäytyy Aasiassa sotilasvallaksi, sillä on pysyvästi 7000 sotilasta aina Tahitilta Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin.

”VIIMEKSI OLIMME täällä pudottamassa pommeja.”

Muuan ilmavoimien upseeri innostui romanttissävyiseen muisteluun, kun kolme Rafale-konetta laskeutui ”historiallisesti” Hanoihin 26. elokuuta – ne olivat ensimmäiset ranskalaiset taistelulentokoneet Vietnamin pohjoisosassa sitten vuoden 1954.

Aivan lentokentän vieressä sijaitsevassa lentotukikohdassa kymmenkunta ranskalaista tapaa kollegojaan. Rakennukset ovat samaa vanhaa siirtomaatyyliä kuin vanhanaikaiset lakatut huonekalutkin. Vietnamin ilmavoimien rykmentin 921 komentaja esittelee adjutanttinsa: kaksi operaatiojohtajaa ja poliittinen komissaari, jonka Vietnamin armeijan tulkki esitteleekin sellaiseksi. Ranskalaiskenraali Patrick Charaix puolestaan esittelee oman seurueensa. Nuoret perinteisesti pukeutuneet naiset tarjoilevat teetä tiukan, jopa hieman väkinäisen protokollan mukaan.

Ho Tši Minhin, Vietnamin kommunistipuolueen ja Vietnamin demokraattisen tasavallan isän muotokuvan alla vietnamilaiskenraali kertoo ilmavoimiensa voitoista. Hän jättää väliin ranskalaisia vastaan käydyn Indokiinan sodan (1946–1954) mutta kertoo intohimoisesti, miten hänen edeltäjänsä keräsivät lukuisia ilmavoittoja Vietnamin sodan (1955–1975) aikana tuhoamalla ”kymmeniä amerikkalaiskoneita”.

Vastineeksi muuan Rafale-lentäjä jakaa tarinan toisesta maailmansodasta: pommituslennolla Pariisissa erään saksalaisten ilmapuolustuksen uhriksi joutuneen pommikoneen miehistö päätti olla hyppäämättä laskuvarjolla, sillä se pelkäsi, että kone törmäisi asuinrakennuksiin, ja uhrautui ohjaamalla koneen Seineen. Vietnamin poliittinen komissaari tervehtii elettä nyökkäämällä.

Rafale-koneita Aasian taivaalle

Tällaiset tapaamiset löivät leimansa Pegasos-operaatioon (ilmavoimien laitteiden laajamittaiseen esittelemiseen Kaakkois-Aasiassa), jonka Ranskan ilmavoimat tekivät 19. elokuuta – ­4. syyskuuta 2018 käytyään ensin Australiassa. Jokaisessa vierailumaassa (Indonesia, Malesia, Vietnam, Singapore ja Intia) mukana oli kolme Rafalea, logistiikkaa varten A400M ja A310 sekä viimeisellä etapilla polttoainetankkausta varten C-135. Niiden oli tarkoitus osoittaa, mitä Ranska oli valmis panemaan liikkeelle kumppaniensa hyväksi. Näitä lentokoneita lentäneet ja huoltaneet satakaksikymmentä sotilasta saivat tutustua näihin maihin ja niiden armeijoihin: useimmilla heistä ei vielä ollut ollut mahdollisuutta tavata aasialaisia lentäjiä ja joukkueita.

Yhdessä vaiheessa harkittiin myös Etelä-Koreaa ja Japania, mutta budjettisyistä niistä täytyi luopua. Retki on jo osoittautunut poikkeuksellisen kalliiksi: se maksoi 3,4 miljoonaa euroa, jotka kenraali Charaix’n mukaan täytyy säästää muualta. Myös Filippiinit jätettiin sivuun, sillä presidentti Rodrigo Duterten seurassa ei katsottu aiheelliseksi näyttäytyä.

Kun protokolla oli käyty läpi, tuli kiire puhua vakavista asioista: yhteistyöstä, diplomatiasta ja asehankinnoista. Välillä erimielisyydet haittasivat dialogia.

Esimerkiksi Vietnamissa kenraali Charaix kertoili ensin menneisyyden sodista mutta tahtoi sitten mainita myös tuoreemmat yhteenotot: ”Voimme jakaa kanssanne kokemukset, joita olemme saaneet viime vuosien operaatioista Sahelissa, Syyriassa ja Irakissa.”

Vietnamilaisupseeri vastasi: ”Me emme tahdo valloittaa muita. Mutta miksipä emme kuuntelisi kokemuksia rauhanturvaoperaatioista?”

Ilmavoimien kenraali, joka määräsi Pegasos-operaation aloitettavaksi, on jo jättänyt vakinaisen palveluksen, mutta kaikkien reservin kenraalien tavoin hänet voidaan mobilisoida pääesikunnan tarpeen mukaan. Tällä armeijan nuorella eläkeläisellä on kultainen CV: hän on strategisten ilmavoimien entinen päällikkö – hän siis oli vastuussa ydinpelotteesta – ja Ranskan voimakkaan geopoliittisen sitoutumisen symboli. Hän on taitava pr-asioissa ja liikkuu siviilien seurassa kuin kala vedessä, joten hän esiintyykin säännöllisesti television asian­tuntijana.

Kampanja oli ilmavoimille uusi aluevaltaus. Kulttuurisesti ja strategisesti Aasia on Ranskan armeijassa ollut perinteisesti merivoimien aluetta. Ilmavoimat tuntevat paremmin Afrikan ja Lähi-idän.

Jakartassa ja Kuala Lumpurissa paikallisten ilmavoimien johtohenkilöt pääsivät lentä­mään Rafaleilla (Dassault).1 Indonesiassa, Malesiassa ja Vietnamissa siviili- ja armeijajohdon delegaatioille esiteltiin A400M-konetta, jota ohjasivat heidän omat lentäjänsä. Nämä koneet ovat harvinaisia Aasian taivaalla ja ne ovatkin herättäneet uteliaisuutta. Paikallislehtien lööpit nähdessään eräs A400M:n valmistajan Airbusin johtaja sanoi: ”Tärkeää on se, että meistä puhutaan.” Kaupalliset päämäärät eivät ole koskaan kovin kaukana diplomaattisista pyrkimyksistä.

Operaation aikana lentäjät ovat toistelleet, että Ranska on suurvalta myös Aasiassa. Presidentti Emmanuel Macron muistutti geopoliittisista pyrkimyk­sistä voimakkaasti Noumeassa ­5. toukokuuta 2018: ”On olemassa Pariisin, New Delhin ja Canberran akseli, mutta tämä akseli ulottuu Papeetesta Nouméaan. Ja kaikkien alueidemme halki juuri se sallii meidän rakentaa Intian valtameren alueen puolueettomuutta geopolitiikan tasolla: juuri se Afrikan sarvesta Amerikkoihin saakka sallii meidän muodostaa liittolaistemme kanssa suuren tasapainon ja varmistaa liikkumisen vapauden merellä ja ilmassa ja vielä tasapainon, joka tässä maailmankolkassa on korvaamatonta.”

Puolustusministeri Florence Parly korosti samaa asiaa 3. kesäkuuta puhuessaan puolustuskysymyksistä kansainvälisessä Shangri-La Dialogue -konferenssissa, joka järjestetään Singaporessa joka vuosi.

”Minusta on hienoa olla täällä, sillä tämä alue on koti myös meille. On hyvä muistuttaa, että Ranskalla on yhdeksän miljoonaa neliökilometriä yksinomaista talousvyöhykettä Intian valtameren alueella. Merentakaisilla alueillamme asuu puolitoista miljoonaa ihmistä, heidän lisäkseen on 200 000 Ranskasta muuttanutta, pysyviä sotilastukikohtia ja elintärkeitä taloudellisia intressejä.”

Luetellessaan ydinaseiden leviämistä, kansainvälisen merilain rikkomuksia ja terrorismia koskevia riskejä hän kertoi, mikä on Ranskalle ensisijaista: yhteistyö.

Levoton vilkuilu Kiinan suuntaan

Pegasos-operaatio pyrkii olemaan konkreettinen esimerkki Ranskan yhteistyöhalukkuudesta. Jokaisessa tapaamisessa ja jokaisessa lehdistötilaisuudessa kenraali Charaix perustelee mukanaan tuomansa koneet näin: Jos tarvitsette, voin tuoda Ranskasta kolme Rafalea ja yhden A4000M:n kymmenessä tunnissa.”

Rafale-koneiden läsnäolo ei ole sattumaa: perinteisesti Ranska tarjoaa tukea luonnonkatastrofeissa, mutta se vihjaa myös sotilaallisen liittoutumisen mahdollisuuteen. Ketä vastaan puolustaudutaan? Indonesialaisia ja malesialaisia vastassa on ennen kaikkea jihadismi, mutta useimmat alueen sotilashenkilöt vilkuilevat huolestuneesti Kiinan suuntaan.

”Kiina rakentaa hegemoniaansa tässä maailmankolkassa askel askeleelta. Tarkoitukseni ei ole pelotella vaan katsoa todellisuutta: se on tehty mahdollisuuksista. Kiinan täytyy olla kumppani tällä alueella ja laajemminkin”, muistutti presidentti Macron Nouméassa ennen kuin varoitti: ”Jos emme organisoidu, tuo hegemonia pian vähentää vapauksiamme ja mahdollisuuksiamme ja joudumme kärsimään.”

Aasiassa Ranska esittäytyy myös sotilasvallaksi, jolla puolustusministerin mukaan on mantereella pysyvästi seitsemäntuhatta sotilasta aina Tahitilta Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Ilmavoimille operaatio oli mahdollisuus kertoa, millaisia keinoja sillä on käytössään: Réunionilla, Nouméassa ja Tahitilla on kuljetuskoneita ja helikoptereita, joista voi olla apua katastrofin sattuessa. Koska luonnonmullistukset ovat yhä yleisempiä, rannikkomailla on suuri tarve koulutukseen ja logistiseen tukeen.

Vakuuttaakseen kumppaninsa siitä, että Ranskan kanssa kannattaa solmia etuoikeutettu suhde, Ranskan asevoimat tarjoavat kaikenlaista apua. Singapore hyötyi tällaisesta sopimuksesta yhtenä ensimmäisistä. Jo kahdenkymmenen vuoden ajan kaupunkivaltion 150. eskadroona on asunut Cazaux’n ilmatukikohdassa Ranskan Girondessa: vuodesta 1998 lähtien 180 sen lentäjää on koulutettu tässä tukikohdassa, jossa elää ja työskentelee myös 130 heidän maanmiestään, jotka muodostavat päällystön ranskalaisten opettajien kanssa.

Kuala Lumpurissa logistiikkaan erikoistunut ilmavoimien korkeampi upseeri on vuodesta 2015 lähtien toiminut pääesikunnan neuvonantajana ja kertonut, miten neljää kiiltävän uutta A400M-konetta käytetään. Ranskassa indonesialaiset oppivat ohjaamaan pommituslentoja maasta.

Näyttäytyminen, tapaaminen ja jopa muutaman lasin juominen tai hyvälle aterialle kokoontuminen antavat suhteille kestävän perustan, kun Kaakkois-Aasian nousevien maiden joukossa taistellaan vaikutusvallasta. Indonesialaisia sotilashenkilöitä on kutsuttu osallistumaan Ranskan ilmavoimien harjoituksiin Uudessa-Kaledoniassa. On korostettu, miten haastavia ja tarkkuutta vaativia Sahelissa ja Irakissa tehdyt operaatiot olivat, ja aina korostetaan ranskalaisten aseiden arvoa.

Tarkoituksena on juurruttaa mieliin, että Ranska voi olla ensiluokkainen kumppani. Harjoittelemalla ranskalaisten lentäjien kanssa ja lähettämällä upseerit Manner-Ranskan sotilaskouluihin opitaan sotimaan niin kuin ranskalaiset: heidän protokolliensa mukaisesti, heidän menetelmillään, heidän arvojensa pohjalta ja ihannetilanteessa vielä heidän varusteillaankin.

Kiinanmeren jännitteet tuntuvat olevan kaikkien mielessä. Lentäessään Malesian ja Vietnamin välissä ilmavoimat ehdottivat, että koneet lähestyisivät ilmatilaa, jota Kiina vaatii naapureiltaan. Ranskalaiset suunnittelivat lentoa, joka muistuttaisi kiinalaisia heidän vakaumuksestaan liikkua vapaasti. Élysée-palatsissa päätös oli ilmassa viime hetkeen saakka. Ranskan valtionpäämiehelle esitettiin useita vaihtoehtoja. Aggressiivisimmassa niistä koko joukko, myös Rafalet, olisi lentänyt kiistellyssä ilmatilassa täysin avoimesti; sovinnollisimmassa ehdotuksessa olisi noudatettu siviilikoneiden reittejä matkan päässä kriisialueelta. Lopulta päädyttiinkin sovinnollisimpaan vaihtoehtoon. Kenraali Charaix’n mukaan Ranskan Pekingin-lähettiläs kannatti lihasten pullistelua, mutta vihastuneet kiinalaisdiplomaatit valittivat ulkoministerille ja neuvoivat Ranskaa, ettei sen pitäisi esittää ”anglosaksien täydennysmiestä”.

Muutamaa päivää aiemmin yhdysvaltalaiset olivat tehneet uskaliaamman manööverin. Ilmassa tapahtuvaan kädenvääntöön tottuneina he jopa ottivat CNN:n journalistien ryhmän P-8A Poseidon -tiedustelukoneeseen. Reportterit pystyivät levittämään kuvia kiinalaisten rakentamista taloryhmistä ja ennen kaikkea kuvaamaan, miten kiinalainen hävittäjä lensi tiedustelukoneen kiinni. Kiinalaiskone vaati, että yhdysvaltalaislentäjä lähtisi alueelta heti kaikkien ”väärinkäsitysten” välttämiseksi.

US Navyn vastaus oli tiukka: ”Olemme Amerikan merivoimien kone, joka harjoittaa laillista sotilastoimintaa kaikkien valtioiden rajojen ulkopuolella, kansainvälisten lakien takaamien oikeuksien mukaisesti.”

Kiistanalaisen ilmatilan naapurimaita ovat Vietnam, Indonesia ja Malesia, ja niille Kiina on yhtä aikaa sekä kohtuuttoman voimakas vastustaja että korvaamaton taloudellinen kumppani. Ne etsivätkin liittolaisia saadakseen lisää painoarvoa diplomaattisissa neuvotteluissa. Ranskan kansalliset merivoimat ovat olleet perillä tilanteesta pitkän aikaa, ja sotilaslaivat kohtaavat alueella tämän tästä.

Lentotukialus Charles-de-­Gaulle poikkesi Singaporeen jo vuonna 2002 alle vuosi ydinsukellusveneen jälkeen. Sittemmin useimmat alueen suuret meritukikohdat ovat tottuneet ranskalaisalusten vierailuihin sekä Pegasoksen vierailumaissa että Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Jeanne d’Arc -operaatio, jossa koulutetaan merisotakoulun upseereja, kävi keväällä 2018 Australiassa, Indonesiassa, Singaporessa, Malesiassa ja Vietnamissa ennen kuin se Shangri-La Dialoguen aattona teki operaation lähellä Spratlysaaria, joilla on tärkeä osa kitkassa Pekingin kanssa. Mukana oli eurooppalaisia tarkkailijoita: viisi Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) edustajaa, jotka tulivat tarkkailemaan Kiinan merivoimien toimia. He olivat hyvin varovaisia tehtävässään ja päätelmissään. Tuleville Ranskan merivoimien komentajille tämä antoi mahdollisuuden nähdä kiinalaiskollegojen manööverit luonnossa, sillä nämä tulivat pian valvomaan heidän toimintaansa.

Tavaran tuonnin lisääntymistä toivotaan

Kun odotettavissa on keskimäärin 6,5 prosentin vuosikasvu, ”nouseva Aasia” (Kaakkois-­Aasia, Intia, Kiina) on kaupallisesti Ranskalle hyvin houkutteleva.2 Monet vierailumaista kuuluvatkin niihin, jotka herättävät sijoittajissa eniten toiveita: Intian bruttokansantuotteen (bkt) pitäisi nousta taas 7,5 prosenttia vuonna 2019, vielä enemmän kuin Vietnamin (6,6 %), Malesian (5,4 %) ja Indonesian (5,1 %). Ranskalaiset luottavat siihen, että panostus tuottaa ajan oloon, vaikka toistaiseksi heidän kauppataseensa näiden maiden, erityisesti Vietnamin ja Intian, kanssa on enimmäkseen alijäämäinen.

Investoinnit kuitenkin lisääntyvät, sillä kaikki toivovat olevansa hyvissä asemissa, kun nämä maat alkavat tuoda enemmän tavaraa: Intiassa toimii jo tuhatkunta ranskalaisyritystä. Ranska antaa sitä paitsi julkista kehitystukea Vietnamille ja on Japanin jälkeen maan toiseksi merkittävin tukija. Ranskan kehitysyhteistyövirasto (AFD) tukee myös Indonesiaa energia-, liikenne- ja merisektoreilla. Kaikkien näiden maiden talous saattaa eräänä päivänä olla yhtä terve kuin Singaporen. Ranskan ylijäämäinen kauppatase sen kanssa oli vuonna 2016 kolmanneksi suurin, kun vienti ylitti tuonnin yli 4 miljardilla eurolla. Saavutus on yhden alan ansiota: siviililentokoneiden. Vuonna 2016 Singaporeen ostettiin kymmenkunta Airbus A350 -konetta 1,4 miljardilla eurolla.

Taloudellinen potentiaali houkuttelee mutta luo myös jännitteitä. Kaikki huomio kiinnittyy yhteen strategiseen akseliin: Singaporen, Malesian ja Indonesian välissä sijaitsevasta Malakansalmesta kulkee nykyisin yli 80 000 laivaa vuodessa, kun niitä vuonna 2000 oli hädin tuskin 50 000. Liikenteen sujuvuus alkaa vaarantua, kun määrä saavuttaa 100 000 alusta vuodessa. 2000-luvun alun jälkeen merirosvojen hyökkäykset ovat tehneet tästä alueesta maailman meriliikenteelle vähintään yhtä tärkeän kuin Suezin tai Panaman kanava. Jos puhutaan vain Ranskan ilmavoimien vierailumaista operaation ajalta, niin seitsemän alueen kymmenestä suurimmasta kauppasatamasta sijaitsee Singaporessa, Malesiassa, Vietnamissa ja Indonesiassa.

Ranskan ilmailu-, ohjus- ja avaruusteollisuusyhdistys ­(GIFAS) luettelee vuosiraportissaan nousevat taloudet, jotka altistuvat kasvaville turvallisuusriskeille.

Näitä maita kartoitetaan: pienille ja keskisuurille yrityksille järjestetään seminaareja, suhteita paikallispäättäjiin tai paikallislehdistöön pidetään yllä.

Ajanjaksolla 2008–2017 monet Pegasos-operaatiossa vierailluista maista kuuluivat Ranskan suurimpiin aseostajiin kaikki sektorit mukaan luettuna (ilma, avaruus, meri, maa ja tietotekniikka)3: Singapore kahdeksantena, Malesia yhdentenätoista ja Indonesia viidentenätoista. Toisena oleva Saudi-Arabiakaan ei pysty kankeamaan Intiaa ykköspaikalta, sillä Intian kanssa on kymmenessä vuodessa solmittu 12 miljardin dollarin arvosta sopimuksia. Eikä tähän ole edes laskettu Rafale-koneita, joita ei vielä ole maksettu.

LMD 12/2018

Suom. Tapani Kilpeläinen

Kiinnostava juttu, eikö vain?

Le Monde diplomatique:
reportaaseja ja analyyseja kaikkialta maailmasta.
Tilaa Diplo printtinä ja diginä täältä!

Elliott Abrams: 30 vuotta uuskonservatiivien provokaattorina
Lentäjiä vai tykkikauppiaita?