Myös mehiläiset saavat terveyshaittoja glyfosaatista, joka on yksi Roundupin aktiivisista aineista. Se estää kasvin kasvun. Roundup on yksi maailman käytetyimpiä torjunta-aineita. Euroopassa glyfosaatti on sallittu vuoteen 2022 asti. Kuva: Alvesgaspar

Torjunta-aineiden sairastuttamien maanviljelijöiden taistelujen tie Ranskassa

NATALIE SAUER

Ympäristönsuojelijat ja ympäristö­terveyden asiantuntijat torjuvat argumentit, joiden mukaan torjunta-aineisiin liittyvät riskit olisivat vähäiset sen takia, että niiden käyttö on valvottua.

Viiniköynnöksille suihkutetaan torjunta-ainetta.
Kuva: Karl Bauer.

ELOKUUN 10. PÄIVÄ 2018 yhdysvaltalainen tuomioistuin teki päätöksen, joka merkitsi terminaalivaiheen syöpää sairastaneen puutarhatyöntekijän voittoa oikeusjutussa maatalouskemikaaleja valmistavaa Monsantoa vastaan. Tuomion perusteena oli, että yhtiö ei ollut varoittanut maailman yleisimmän rikkaruohomyrkyn Roundupin vaaroista. Päätöksen mukaan Monsanton oli maksettava San Franciscon esikaupungissa työskennelleelle Dewayne Johnsonille korvauk­sia peräti 289 miljoonan dollarin (250 miljoonan euron) edestä. Valituksen jälkeen korvaukset laskettiin 78,5 miljoonaan dollariin.

Euroopassa Roundupin pääasiallinen vaikuttava aine, glyfosaatti, on sallittu vielä ainakin vuoteen 2022 asti. Vaikka maanviljelyksessä käytettävien kemiallisten aineiden vaarat tunnetaan yhä paremmin, niitä koskeva lainsäädäntö ja niiden aiheuttamien tuhojen tunnustaminen ovat varsinkin maanviljelijöille edelleen kiven takana.

Ranska on Euroopan unionin toiseksi suurin kasvinsuojeluaineiden ostaja Itävallan jälkeen. Kuitenkin vain alle tuhat ranskalaista maataloustuottajaa on saanut korvauksia maatalouden sosiaalivakuutuksesta (MSA) viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana.

”Se on vain jäävuoren huippu”, myöntää maatalousministeriön työperäisten sairauksien ja työturvallisuusasioiden vastaava Anne Marie Soubielle.

Hallitukselle tammikuussa 2018 luovutettu raportti on hälyttävä: ”Nykyisin tunnustettujen uhrien määrä on selvästi vähäisempi kuin mahdollisten uhrien määrä.”1

Raportin laatineet ylitarkastajat nojautuvat kansainvälisiin tutkimuksiin ja toteavat, että ”maatalouden parissa työskentelevän väestön riski altistua kemiallisten aineiden vaikutukselle koskee nykyisin noin sataa tuhatta ihmistä. Mahdollisten uhrien määrä, joiden kohdalla taudin ja altistuksen välisen syy-yhteyden todennäköisyys on erittäin merkittävä, arvioidaan noin kymmeneksi tuhanneksi, ja heistä kaksi kolmasosaa sairastaa Parkinsonin tautia ja yksi kolmasosa pahanlaatuisia veritauteja.”2

Korvauksia torjunta-aineiden aiheuttamasta taudista

Ranskassa maataloustuotta­jien pakollinen sosiaalivakuutusjärjestelmä on viime vuosina edistynyt työperäisten sairauk­sien tunnustamisessa. Vuonna 2006 harvinaiseen leuke­mian muotoon sairastunut ­Dominique Marchal oli käsitellyt työssään bentseenipohjaisia tuotteita. Hän on ensimmäinen maanviljelijä, joka on saanut korvauksia torjunta-aineiden aiheuttamasta ammattitaudista.

Maataloustuottajien sosiaalivakuutuslaitos MSA lisäsi Parkinsonin taudin työperäisten sairauksien rekisteriinsä vuonna 2012. Kolme vuotta myöhemmin sinne ilmestyi vuorostaan non-Hodgkinin-lymfooma. Edistystä tapahtuu, mutta ei riittävästi. Marie-Lys Bibeyran, yksi torjunta-aineiden vaikutuksista tiedottavan Collectif Info Médoc Pesticides -yhdistyksen perustajajäsenistä, on taistellut pitkään veljensä sairastaman maksasyövän työperäisyyden tunnustamiseksi. Viininviljelijänä työskennellyt veli menehtyi sairauteensa 47-vuotiaana.

Bibeyran muistuttaa, että vuonna 2018 maksasyöpää sairastavat viljelijät joutuivat edelleen ”kärsimään kaksinkertaista tuomiota, sekä itse tautia että siitä vaikenemista”.

Viranomaisraportti korostaa nykyisen korvausjärjestelmän ”mekanismien rajallisuutta”, jonka masentavin osa on odotettavissa olevan rahallisen korvauksen heikkous. Monien uhrien asianajajana toimiva François Lafforgue kertoo, että Ranskassa kasvinsuojeluaineiden sairastuttamille ihmisille myönnetyistä korvauksista valitetaan järjestelmällisesti oikeuteen.3

”Olemme voittaneet oikeu­denkäynnit 95 prosentissa tapauk­sia, mikä osoittaa, että MSA ei ota huomioon todettuja seurauksia”, Lafforgue muistuttaa.

Raskaat oikeusjutut

Oikeusjutun käynnistäminen merkitsee sukeltamista kafkamaiseen labyrinttiin. Jos kantaja on sairastunut muuhun kuin Parkinsonin tautiin tai non-­Hodgkinin-lymfoomaan, hänen on anottava MSA:sta riippumattomalta alueviranomaiselta tautinsa tunnustamista työperäiseksi ja todistettava saaneensa altistuksen aineille, joiden hän arvioi olevan sairautensa syy. Sitä varten hänen on löydettävä kirjallista todistusaineistoa, kuten kyseessä olevien tuotteiden tilausluetteloita, laskuja ja tuotepakkauksia.

Kanteen nostaminen on erityisen työlästä varsinkin palkansaajille, koska he joutuvat joskus vaatimaan altistuksen todistusaineistoa työnantajiltaan, jotka ovat haluttomia vastaamaan pyyntöön. Kun aineisto on vihdoin koossa, kantaja joutuu seuraavaksi todistamaan syy-yhteyden sairautensa ja tuotteiden sisältämien aineiden välillä, mikä ei ole yksinkertaista, sillä aineita voi olla useita.

”Syy-yhteyden todistaminen on vaikeaa jälkikäteen, kun altistuksesta voi olla 20–30 vuotta ja tuolloin vaarat eivät vielä olleet tiedossa”, selittää maatalousministeriön Anne Marie Soubielle.

Isona esteenä on myös lääketieteellisen todistusaineiston hankkiminen, sillä lääkäreillä ei ole asiaan riittävää koulutusta, kuten sosiologi ja Ranskan kansallisen terveyden ja lääketieteellisen tutkimuskeskuksen Insermin tutkimusjohtaja ­Annie Thébaud-Mony selittää. Kun sairastunut hakee lääkärintodistusta tautinsa työperäisyydestä, haastattelussa painottuvat aivan liian usein ihmisen henkilökohtaiset elämäntavat, kuten tupakointi, alkoholin käyttö tai ylipaino, ympäristötekijöiden sijaan.

”Lääkäreillä ei ole koulutusta, jonka ansiosta he osaisivat ottaa huomioon kokonaisia ihmisryhmiä koskevia tekijöitä, joiden jäljet johtaisivat teollisuuden toimintalogiikkaan”, Thébaud-­Mony huomauttaa.

Uhrien omat yhdistykset kertovat, miten jotkut lääkärit painostavat potilaitaan enemmän tai vähemmän voimallisesti. Joskus uhreille muistutetaan huolehtivaisesti, että ”edessä on pitkä tie”, tai sitten heidän tavoitteensa torjutaan kylmästi ilmoittaen, että ”ette te tule mitään sieltä saamaan” tai että ”ei se kannata”.4

Maataloustuottajien sosiaalivakuutuslaitos MSA muistuttaa, että se suhtautuu Euroopassa myönteisimmin torjunta-aineiden aiheuttamiin sairauksiin. MSA:n vakuutuslääkäri ja valtakunnallinen tekninen valvoja Marc Rondeau huomauttaa, että esimerkiksi Saksassa korvauksen hakijan on todistettava, että kyseinen tuote on suoraan syyllinen tautiin, kun taas Ranskassa hyväksytään ”automaattisesti” korvaushakemukset, jos kyseessä on Parkinsonin tauti tai non-Hodgkinin-lymfooma ja jos viimeisin altistus on tapahtunut edeltävän vuoden aikana.

MSA:ta on syytetty siitä, ettei se aja torjunta-aineiden uhrien asiaa, mutta laitoksen edustaja puolustautuu korostamalla, että sen johtokunta valitaan 24 000 ammattilaisjäsenen joukosta, joihin kuuluu muun muassa maataloustuottajia ja maatalousteollisuuden työntekijöitä.

Kovan kritiikin alla Ranskan teollisuusyritysten kasvinsuojeluliitto UIPP korostaa nykyisen sääntelyjärjestelmän luotettavuutta ja aukottomuutta.

”Olisi huolestuttavaa, jos markkinoille pääsyn kriteerit olisivat sellaisia, että tuotteet saattaisivat sairastuttaa ihmisiä”, huomauttaa liiton johtaja Eugénia Pommaret.

”Ansesin [Ranskan elintarvike-, ympäristö- ja työturvallisuuslaitoksen] markkinalupa­menettely on yksi maailman tiukimpia ja kaiken lisäksi se edellyttää tuotteen tarkastuksen uudelleen kymmenen vuoden välein.”

Eugénia Pommaret korostaa myös, että työturvallisuutta on parannettu. Nykyisin työhaalarit on valmistettu vettä hylkiväksi käsitellystä puuvillakankaasta, niiden mallit ovat mukavampia yllä ja kuosit tyylikkäämpiä. Näin ihmisiä kannustetaan käyttämään niitä. Jokainen maata­loustuottaja, joka altistuu työssään kasvinsuojeluaineille, joutuu nykyisin käymään kolmen päivän pakollisen koulutuksen, jossa opetetaan aineiden käyttöön liittyviä hyviä käytäntöjä.

Voidaanko siis vielä puhua uhreista, jos kerran kaikki mahdollinen on tehty maataloustuottajien työturvallisuuden hyväksi, kuten maatalousteollisuuden liiton edustaja väittää?

”Kysymys on sen verran arka, että en lähde kommentoimaan sitä”, Eugénia Pommaret toteaa.

”Ymmärrän kyllä, että nämä ihmiset voivat tuntea itsensä uhreiksi.”

Ympäristönsuojelijat ja ympäristöterveyden asiantuntijat torjuvat argumentit, joiden mukaan torjunta-aineisiin liittyvät riskit olisivat vähäiset sen takia, että niiden käyttö on valvottua. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston menettelytavat ja sen asiantuntijoiden eturistiriidat ovat olleet kovan kritiikin kohteena. Vuonna 2014 julkaistussa kansalaisjärjestöjen raportissa korostettiin, että 52 prosenttia asiantuntijoista, joiden tehtävänä oli selvittää elintarvikkeista löytyvien kasvinsuojeluaineyhdistelmien vaikutuksia, oli jollakin tavalla ”sidoksissa alan teollisuuteen”.5

Ranskassa Générations futures -yhdistys syyttää Ansesia porsaanrei’istä sen lupamenettelyssä. Anses esimerkiksi tutkii tuotteet yksittäin eikä ota huomioon ”cocktail-vaikutusta”, eli ympäristön muiden kemiallisten aineiden kanssa syntyvää yhteisvaikutusta, eikä myöskään aineiden pitkäaikaisvaikutuksia.

Bordeaux’n yliopiston työperäisiin sairauksiin erikoistunut ergonomian professori Alain Garrigou huomauttaa, että työhaalari ei koskaan pysty täysin suojelemaan käyttäjäänsä torjunta-ainealtistukselta. Parhaimmillaan se vähentää altistusta mutta pahimmillaan saattaa jopa lisätä sitä. Garrigou on osoittanut tutkimuksissaan, että haalaria käyttävillä ammattilaisilla altistusriski saattaa olla jopa kolminkertainen verrattuna niihin, jotka eivät pidä haalaria.6 Tietyt aineet saattavat kulkeutua suoraan kankaan läpi, jolloin työhaalarista tulee kantajalleen myrkyllinen kuori.

Tutkimusjohtaja Thébaud-­Monylle maatalousteollisuuden korostamat turvalliset työvälineet ovat vain peitelty tapa panna maataloustuottajat kantamaan vastuu, joka kuuluisi teollisuudelle.

”Asbesti on siitä hyvä esimerkki: valmistajat ja osittain myös maataloustuottajien järjestöt ovat keskittyneet korostamaan työntekijöiden yksityistä vastuuta ja väittävät, etteivät nämä ole osanneet käyttää tuotteita oikein.”

On yllättävää, että Ranskan maataloustuottajien valtakunnallinen keskusjärjestö FNSEA, jonka pitäisi puolustaa jäsentensä etuja, on yksi sääntelyn voimakkaimmista vastustajista ja kemiallisten torjunta-aineiden puolustajien etulinjassa. Ennen tuloaan johtajaksi Ranskan teollisuusyritysten kasvinsuojeluliittoon vuonna 2013 Eugénia Pommaret toimi lähes 20 vuotta FNSEA:n ympäristövastaavana.

”FNSEA ei voi järjestää yhtäkään kokousta ilman, että mukana on joku yksityinen yritys”, huomauttaa kasvinsuojeluaineiden uhrien etua ajavan Phyto-­Victimes-yhdistyksen puheenjohtaja Paul François.

Hän oli vuonna 2012 ensimmäinen maanviljelijä koko maailmassa, joka voitti oikeudenkäynnin Monsantoa vastaan Lasso-nimisen rikkaruohomyrkyn aiheuttamassa myrkytystapauksessa. FNSEA:lla on edustus uhrien etujärjestöjen, lääkäreiden ja virkamiesten rinnalla Ranskan maatalouden työperäisten tautien komiteassa Cosmapissa, jonka tehtävänä on käsitellä ehdotuksia työperäisiksi sairauksiksi. FNSEA äänesti vuonna 2012 Parkinsonin tautia vastaan ja vuonna 2015 se pidättäytyi äänestämästä, kun käsittelyssä oli non-Hodgkinin-lymfooma.

Poliittisella kentällä ongelma alkaa saada konkreettisia muotoja. Vuoden 2018 lokakuussa hyväksyttyyn uuteen elintarvike- ja maatalouslakiin on ehdotettu muutosta, jonka perusteella Ranskaan perustettaisiin erityinen korvausrahasto kasvinsuojeluaineiden uhreille. Muutosesityksessä ehdotetaan, että rahasto olisi vastaava kuin asbestin uhreilla ja sen varat kerättäisiin jo olemassa olevasta torjunta-aineiden ”saastuttaja maksaa -periaatetta noudattavasta myyntiverosta. Korvauksia maksettaisiin myös ihmisille, joiden altistus on ollut lyhytaikaista, kuten lapsille, joiden synnynnäiset epämuodostumat voivat olla seurausta vanhempien saamasta altistuksesta. Lisäksi MSA:han perustettaisiin riippumaton selvityslautakunta, jolla olisi valtuudet tutkia altistuksen ja eri sairauksien yhteyksiä, ja yrityksillä olisi velvollisuus tarvittaessa luovuttaa lautakunnalle yrityssalaisuutena pidettäviä tuotekoostumustietoja.

Paul François’n mukaan rahaston perustaminen olisi uhrien kannalta ”historiallinen” menestys. Ranskan kansalliskokouksen hylättyä ehdotuksen glyfosaatin kieltämisestä kesällä 2018 uhrien odottama asioiden eteneminen näytti kuitenkin siirtyvän hamaan tulevaisuuteen. Vaikka senaatti 2. heinäkuuta 2018 äänesti yksimielisesti rahaston perustamisen puolesta, hallitus on lykännyt hankkeen käsittelyn vuoteen 2020 ja esittänyt perusteeksi sen, että käytössä olevien tuotteiden vaarallisuudesta ei ole olemassa niin paljon tietoa, että rahastolle olisi riittävät perusteet.

Inserm-tutkimuslaitoksen jo vuonna 2013 julkaisemassa laajassa selvityksessä7 kuitenkin osoitettiin, että torjunta-aineille altistumisen ja neurodegeneratiivisten sairauksien, lisääntymishäiriöiden ja tiettyjen syöpien kuten eturauhassyövän, verisyöpien ja imusolmukkeisiin, pernaan ja luuytimeen vaikuttavien lymfoomien välillä on yhteys. Myös korvaushakemusten määrä kasvaa jatkuvasti: vuonna 2007 hakemuksia tehtiin 26 kappaletta, vuonna 2016 hakemuksia tuli 113 ja vuosien 2007–2016 kokonaismäärä oli 678.

1 Pierre Deprost et al., ”La création d’un fonds d’aide aux victimes de produits phytopharmaceutiques”, Ranskan rahoitustarkastusvirasto, sosiaalitarkastusvirasto sekä maaseudun, maatalouden ja elintarvikkeiden virasto, Pariisi, tammikuu 2018.

2 Kaikki verisolujen syövät, kuten non-Hodgkinin-lymfooma.

3 Patrick Herman, ”Pratiques criminelles dans l’agroalimentaire”, LMD 9/2017.

4 Pierre Deprost et al., ”La création d’un fonds d’aide aux victimes de produits phytopharmaceutiques”, op.cit.

5 A poisonous injection: How industry tries to water down the risk assessment of pesticide mixtures in everyday food”, Pesticide Action Network Europe, Bryssel, tammikuu 2014.

6 Alain Garrigou et.al., ”Ergonomics contribution to chemical risks prevention: An ergotoxicological investigation of the effectiveness of coverall against plant pest risk in viticulture”, Applied Ergonomics, vol. 42, n°2, Amsterdam, tammikuu 2011.

7 ”Pesticides. Effets sur la santé”, Insermin laaja asiantuntijaselvitys, Pariisi, kesäkuu 2013.

LMD 12/2018

Suom. Kirsi Kinnunen

Kiinnostava juttu, eikö vain?

Le Monde diplomatique:
reportaaseja ja analyyseja kaikkialta maailmasta.
Tilaa Diplo printtinä ja diginä täältä!

Uusi vihreä vallankumous
Venäjän vuosi 2018 – mielialojen kehitys tilastojen valossa