USEIMMAT asiantuntijat arvioi­vat, että elinajanodote tulee nousemaan edelleen useimmissa Euroopan maissa. Nousu on toki hitaampaa kuin viime vuosikymmeninä, mutta Ranskan kansallisen tilastokeskuksen ”ydinskenaarion” mukaan se voi kuitenkin johtaa vuoteen 2070 mennessä siihen, että naisten elinajanodote nousee 93 vuoteen ja miesten 90 vuoteen.1 Ennusteissa on riskinsä, sillä yhteiskunnan ja ympäristön muutosten kaltaisia tuntemattomia tekijöitä on paljon.2 Aiemmin väestötieteilijät ovat erehtyneet aina: he ovat nimittäin ennustaneet toteutunutta vähäisempää nousua. Ennustavatko he nyt sitten liian optimistisesti?

Vielä hiljattain elinajanodote on romahtanut monilla maailman alueilla. Romahdukset ovat yleensä olleet väliaikaisia. Ne ovat johtuneet poliittisista mullistuksista tai uusista sairauksista. Itäisessä ja eteläisessä Afrikassa kävi niin HIV:n ja aidsin ilmaantumisen jälkeen, mutta vastaava päti myös entisen kommunistiblokin miehiin Berliinin muurin murruttua 1989. Miesten elinajanodote nousi Venäjällä takaisin vuoden 1988 tasolle vasta vuonna 2013.3 Vielä paljastavampaa on, että kahtena viime vuotena (2015 ja 2016) elinajan­odote on taipunut Yhdysvalloissa alaspäin neljän vuoden stagnaation jälkeen.4 Ranskassakin havaitaan jo tilanteen heikkenemistä. Vuosina 1980–2010 elinajanodote nousi varsin tasaisesti noin kolme kuukautta vuodessa, mutta sen jälkeen se on kohonnut keskimäärin vain kuukauden vuodessa. Vuodesta 2014 lähtien naisten elinajanodote on pysynyt paikallaan ja miesten elinajanodote kasvaa hyvin hitaasti. Miten käyrä siis tulee kulkemaan eteenpäin?

Elintavat ovat muuttuneet

Jatkuuko kuolleisuuden lasku, ja jos jatkuu, jatkuuko se samassa tahdissa kuin tähän asti? Kahden tärkeimmän kuolinsyyn osalta – syövät sekä sydän- ja verisuonisairaudet – niin voi ajatellakin. Lääketiede edistyy ja sen avulla voidaan parantaa yhä enemmän näistä sairauksista kärsiviä ihmisiä tai ainakin pidentää heidän elämäänsä. Kukaan ei kuitenkaan pysty ennustamaan tulevia edistysaskeleita, kun taas sairaiden määrä kasvaa varmasti.

Entä sairaudet, jotka alkoivat kehittyä 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa – mikä ei ole sattumaa, kun otetaan huomioon, miten jyrkästi elintavat ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä? Ravinnon laatu on heikentynyt, fyysinen liikunta on vähentynyt ja altistuminen kemiallisille saasteille on lisääntynyt. Näiden kolmen tekijän kielteinen vaikutus terveyteen ilmenee yleensä vasta kymmenien vuosien kuluttua, mikä selittää sen, ettei se vielä näy kuolleisuuden lisääntymisenä.

Ranskalaisten ruokailutavat muuttuivat syvästi 1900-luvun jälkipuoliskolla. He eivät vain syö enemmän vaan eri ravintotyyppien suhde on muuttunut radikaalisti. Vuosien 1960–2001 huomattavin muutos oli jalostettujen tuotteiden käytön lisääntyminen tuoretuotteiden kustannuksella: vihannessäilykkeiden ja valmisteiden kulutus kasvoi 158 prosenttia, lihavalmisteiden 98 prosenttia ja makeisten, leivonnaisten ja sokeroitujen juomien 60 prosenttia samaan aikaan, kun tuoreita vihanneksia syötiin 36 prosenttia vähemmän, tuoreita hedelmiä 21 prosenttia vähemmän ja perinteisiä raakatuotteita 59 prosenttia vähemmän.5 Jalostettujen ja sokeroitujen elintarvikkeiden kasvava osuus vaikuttaa kiistatta kielteisesti. Tämä johtaa hyödyllisten yhdisteiden (vitamiinit, anti­oksidantit) huomattavaan vähenemiseen ja ei-toivottujen ravintoaineiden (suola, sokeri, tyydyttyneet rasvat, säilöntäaineet ja lisäaineet) liialliseen saantiin. Hiljattainen yli 100 000 ihmistä käsitellyt tutkimus osoitti, että pitkälle jalostettujen tuotteiden kulutuksen lisääminen 10 prosentilla merkitsi syöpätautien lisääntymistä 12 prosentilla.6

Lisäksi tiedetään, että liikunnan puute on tärkeä kroonisten sairauksien riskitekijä. Vaikka menneisyyden kanssa ei voi tehdä tarkkoja vertailuja, voidaan todeta, että päivittäinen liikunta, erityisesti liikkuminen paikasta toiseen, on vähentynyt huomattavasti. Selvin esimerkki koskee lapsia ja nuoria. Ranskassa aina 1970-luvulle saakka monet menivät puolilta päivin kotiin syömään lounasta jalan tai pyörällä. Monien kyläkoulujen sulkemisen jälkeen – ja sittemmin myös onnettomuuksien tai kaappausten pelon vuoksi – enemmistö liikkuu nykyisin bussilla tai henkilöautolla tai syö ruokalassa. Vuonna 1982 koululaisista 60 prosenttia kulki ilman moottoriajoneuvoja, kun vuonna 2008 vastaava luku oli enää 36 prosenttia.7 Sitä paitsi kuvaruudun edessä vietetty aika on lisääntynyt voimakkaasti: 18–44-vuotiaiden ikäryhmässä se oli viisi tuntia ja kaksikymmentäkuusi minuuttia päivässä vuosina 2014–2015.8

Roskaruuan ja liikkumattomuuden vaikutuksia ei vielä tunneta

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että ihmiset liikkuvat edelleen paljon vähemmän kuin suositellaan. Esimerkiksi ainoastaan 5 prosenttia teinitytöistä liikkuu edes tyydyttävän verran – vaikka urheilu onkin nuorille ratkaisevaa, jos luiden toivotaan kestävän aikuisena. Useiden tutkimusten mukaan puolet miehistä ja kaksi kolmannesta naisista ei liiku riittävästi, mikä lisää ylipainoisuuden, diabeteksen ja tiettyjen syöpien riskiä. On myös osoitettu, että liikunta vähentää glukoosi-intolerantin väestön diabetesriskiä 58 prosentilla, kun taas lääkehoito vähentää sitä vain 31 prosentilla. Säännöllinen liikunta vähentää myös aivoverisuonisairauksien riskiä 25 prosenttia ja paksusuolisyövän riskiä saman verran.

Tuotannon yleinen teollistuminen kaikilla aloilla merkitsee kemiallisten tuotteiden tunkeutumista arkiympäristöömme: tuholaismyrkkyjä, hiilivetyjä, raskasmetalleja, ftalaatteja, bisfenoli-A:ta ja tuhansia muita tietymättömiä yhdisteitä. Useimpien kasaantumisen vaikutuksia ei edes tiedetä.

”Arvioidaan, että ilman saastumisen aiheuttamat sairaudet ovat aiheuttaneet yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemaa vuonna 2015, siis 16 prosenttia kaikista kuolemista maailmassa”, totesi The Lancet -lehti lokakuussa 2017. Muiden saasteiden seurauksista on toistaiseksi valitettavasti vain vähän tietoja.

Kukaan ei voi ennustaa täsmällisesti, miten riskitekijöiden voimistuminen vaikuttaa. Tiedetään kuitenkin, että ensimmäinen roskaruualle, liikkumattomuudelle ja kemikaalicocktaileille lapsuudesta lähtien altistunut sukupolvi syntyi 1980-luvulla. Se on edelleen liian nuori kroonisten sairauksien riepoteltavaksi. Jos ennustaa, että se elää reilusti 70 vuotta vanhemmaksi, ottaa uskaliaan riskin, ellei lääketiede sitten edisty loistokkaasti ja suuntaudu radikaalisti uudelleen ennaltaehkäisyyn.

Diabetes heikentää elinajanodotetta, ja se lisääntyi 5,4 prosenttia vuodessa ajanjaksolla 2006–2009 ja 2,8 prosenttia vuodessa ajanjaksolla 2012–2015. Ranskassa on 3,3 miljoonaa hoidossa olevaa diabeetikkoa ja arviolta 700 000 diabeetikkoa, jotka eivät tiedä sairastavansa tautia. Vaikka miesten tupakointi on vähenemässä, sairaalaan keuhkoahtaumataudin vuoksi joutuneiden määrä kasvoi miesten osalta 88,4 prosenttia ja naisten osalta 30,5 prosenttia vuosina 2000–2012.9

Ennustaminen on vaikeaa

Eräät sairaudet olivat vielä viisikymmentä vuotta sitten tuntemattomia tai harvinaisia. Alzheimerin tauti vaivaa nykyisin yli miljoonaa ranskalaista ja Parkinsonin tauti noin 150 000:ta. Tiedetään, että jälkimmäisellä on yhteytensä ympäristöön, erityisesti tuholaismyrkyille altistumiseen. Ranskassa suuri yleisö ei tuntenut ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa eli ”limusairautta” ennen kuin mediassa paljastettiin, että urheilutoimittaja Pierre Ménès oli sairastunut siihen. Sairaus ei oirehdi erityisesti ja nykytiedon valossa se on parantumaton: sen oletetaan vaivaavan 20–30 prosenttia Euroopan väestöstä ja 27–34 prosenttia Yhdysvaltojen väestöstä.10 Sairaus merkitsee maksan liiallista rasvoittumista: sairaille kehittyy eräänlainen rasvamaksa pääasiassa tyypin 2 diabeteksen, ylipainon ja kohonneen verenpaineen vuoksi. Eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa pääteltiin, että jos nauttii useamman kuin yhden tölkillisen virvoitusjuomaa päivässä, sairastumisriski kasvaa 50–60 prosenttia.11

Terveiden (tai vammattomien) elinajanodote ei ole kasvanut enää noin kymmeneen vuoteen. Se on 64,1 vuotta naisilla ja 62,7 vuotta miehillä. Vietämme yhä suuremman osan elämästämme – naiset kaksikymmentäyksi vuotta ja miehet seitsemäntoista – vähintään yhdestä vaivasta kärsien. Huomattakoon, että myös pitkäaikaissairaiden määrä kasvaa tasaisesti: vuonna 2008 heitä oli Ranskassa ­8,3 miljoonaa ja vuonna 2015 10,4 miljoonaa.

Tilanne on sama kaikissa teollisuusmaissa, erityisesti muissa Euroopan maissa, joissa elinajanodote kehittyy keskimäärin samoin kuin Ranskassa. Elinajanodote vaihtelee kuitenkin suuresti yhteiskuntaluokan ja koulutustason mukaan. Ranskassa rikkaimpaan viiteen prosenttiin kuuluvat miehet voivat odottaa elävänsä kolmetoista vuotta pidempään kuin huono-osaisimpaan viiteen prosenttiin kuuluvat.12 Myös ylemmän korkeakoulututkinnon hankkineet elävät seitsemän vuotta pidempään kuin kouluttamattomat. Eroihin on monta syytä: vähäisempi altistuminen myrkyllisille kemikaaleille ja parempi lääkärinhoito – jälkimmäinen merkitsee, että ylipainoa on vähemmän, tiettyjä sairauksia, erityisesti diabetesta, on vähemmän ja krooniset sairaudet hoidetaan paremmin. Elin­­aj­anodotteen eroa huono-osaisten ja varakkaiden asuinalueiden välillä on tutkittu hyvin Skotlannin Glasgow’ssa, missä erot ovatkin huomattavia: kuusitoista vuotta miehillä ja yksitoista naisilla.13

Mitä lähivuosien tilanteesta pitäisi päätellä? Olisi varomatonta esittää ennusteita lukuina, mutta julkisissa puheissa ja virallisissa tilastoissa näkyvästä optimismista kannattaa keskustella. Sitä kannattaa jopa hillitä voimakkaasti: osa kuluttajista alkaa tiedostaa asian. Hiljattaiset indikaattorit vahvistavat monia perussuuntauksia, joiden perusteella on syytä ajatella, että elinajan­odotteen nousu pysähtyy pian ja elinajanodote alkaa jopa laskea, ellemme muuta elintapojamme äkkiä ja jyrkästi. Jos tahdomme elää pidempään täysikykyisinä, meidän on tehtävä ennen kaikkea kaksi muutosta: liikuntaa on lisättävä eikä ravinnossa saa olla tuholaismyrkkyjä, jalosteita tai haitallisia lisäaineita.

Claude Aubert on maatalous-insinööri ja luomuviljelyn asiantuntija.

1 ”Projections de population à l’horizon 2070. Deux fois plus de personnes de 75 ans ou plus qu’en 2013”. Insee Première, nro 1619, Institut national de la statistique et des études économiques (Insee), Pariisi, marraskuu 2016. Ellei toisin mainita, kaikki tämän artikkelin tilastotiedot ovat Inseen.

2 Kirjassa Espérance de vie, la fin des illusions (Terre vivante, 2006) ennustin hieman ennenaikaisesti, että elinajanodotteen nousu pysähtyisi ja alkaisi sitten laskea vuodesta 2013 lähtien. Ajoitukseni osui onneksi pieleen.

3 Ks. Philippe Descamps, ”La Russie en voie de dépeuplement”, LMD 6/2011.

4 Ks. Maxime Robin, ”Overdoses sur ordonnance”, LMD 2/2018.

5 ”La consommation alimentaire depuis quarante ans. De plus en plus de produits élaborés”. Insee Première, nro 846, toukokuu 2002.

6 Työryhmä, ”Consumption of ultra-processed foods and cancer risk: results from NutriNet-Santé prospective cohort”, British Medical Journal, Lontoo, 14.2.2018.

7 Corinne Praznoczy, Céline Lambert ja Charlotte Pascal, ”État des lieux de l’activité physique et de la sédentarité en France. Édition 2017”. Observatoire national de l›activité physique et de la sédentarité, Pariisi, helmikuu 2017. Muut luvut ovat samasta dokumentista.

8 ”INCA 3. Évolution des havbitudes et modes de consommation, de nouveaiux enjeux en matière de sécurité sanitaire et de nutrition”. Agence nationale de sécurité sanitaire, de l’alimentation, de l’environnement et du travail, Maisons-Alfort, 2017.

9 Michel Vernay, Christophe Bonaldi ja Isabelle Grémy, ”Les maladies chroniques: tendances récentes, enjeux et perspectives d’évolution”, Santé publique, vol. 27, liite no. 1, Laxou, tammi-helmikuu 2015.

10 ”Stéatose hépatique non alcoolique et stéato-hépatite non alcoolque”, World Gastroenterology Organisation, Milwaukee, kesäkuu 2012.

11 Työryhmä, ”Sugar-sweetened beverages, diet soda, and fatty liver disease in the Framingham heart study cohorts”, Journal of Hepatology, vol. 63, nro 2, New York, elokuu 2015.

12 ”L’espérance de vie par niveau de vie: chez les hommes, 13 ans d’écart entre les plus aisés et les plus modestes”, Insee Première, nro 1687, helmikuu 2018.

13 Ruairidh Nixon, ”Comparisons of aspects of Glasgow’s 56 neighbourhoods”, Glasgow Centre for Population Health, helmikuu 2016. Ks. Julien Brygo, ”Vivre riche dans une ville des pauvres”, LMD 8/2010.