Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltion pääkaupunki Schwerin. Vuosina 1990–2015 osavaltion väestö väheni 15 %, kun lounaisessa Baijerissa väkiluku kasvoi 13 %.

Saksan itäosat syöksyvät tyhjyyteen

RACHEL KNAEBEL

4-tauxdaccroissement

Saksan koillisosassa sijaitseva Anklam tunnettiin pitkään pahamaineisista uusnatseistaan1, mutta kaupunki kärsii myös toisesta, vähemmän näkyvästä vaivasta: tyhjyydestä. Vuonna 1990 siellä oli 19 000 asukasta, nyt kolmannes vähemmän, ja ennusteiden mukaan vuonna 2020 asukkaita on enää 10 000. Vuosina 2010–2012 15–25-vuotiaiden osuus väheni puoleen, kun taas yli 65-vuotiaiden osuus kasvoi 20 prosenttia.

Päällystetyt kadut, tori ja Pohjois-Saksalle tyypilliset talot näyttävät kuitenkin kuin uusilta.

”Kaupunkisuunnittelun tasolla on tehty paljon, jotta kaupungista tulisi houkutteleva”, vahvistaa Jeannine Rösler, joka edustaa vasemmistoa ­Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltioparlamentissa ja Vorpommern-Greifswaldin piirikunnan valtuustossa.

”Se on kuitenkin pelkkää julkisivua. Kulissien takana ei ole elämää”, hän huokaisee.

”Sama juttu Demminin ja Pasewalkin naapurikaupungeissa. Ja kaikkialla täällä.”

Anklamin tilanne heijastelee koko Lyypekin, Itämeren ja Puolan väliin sijoittuvan osavaltion tilannetta. Vuosina 1990–2015 alueen väestö väheni 15 prosentilla, kun lounaisessa Baijerissa väkiluku kasvoi 13 prosenttia. Mecklenburg-Etu-Pommeri on nyt maan harvimmin asutettu osavaltio: neliökilometrillä on keskimäärin vain 69 asukasta, kun koko maan luku on 233. Berliinin muurin murruttua vuonna 1989 entisen Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) alue on menettänyt lähes kolme miljoonaa asukasta länteen suuntautuvan muuttoliikkeen ja syntyvyyden vähenemisen vuoksi.

”Nuoret, ja ennen kaikkea nuoret naiset, ovat lähteneet tekemään lapsia muualle”, valittelee Ulrike Dörnbrack, kristillisdemokraattien (CDU, konservatiivinen) paikallisosaston työntekijä Neubrandenburgista. Tuloksena ”keski-ikä on noussut vuoden 1990 jälkeen viidellätoista vuodella 34:stä 49:ään”, julistaa osavaltion maatalousministeriön aluekehitysministeri Thomas Reimann. ”Vuonna 1989 olimme nuorin osavaltio, nyt olemme iäkkäin.”

”Suljetaan koulut, suljetaan virastot

Väestömuutos vaikeuttaa alueelle jääneiden elämää.

”Meillä ei ole ollut päiväkotia enää moneen vuoteen, koulusta puhumattakaan”, latelee Holger Klukas, joka on toiminut kaksitoista vuotta Gallin-Kuppentinin pikkukylän pormestarina.

Paikkakunta sijaitsee kuudenkymmenen kilometrin päässä osavaltion pääkaupungista Schwerinista.

”Täällä ei enää voi käydä edes kaupassa. Silloin tällöin täällä käväisee parturi. Siinä kaikki.”

Kunnassa on enää 437 asukasta, kun heitä kymmenisen vuotta sitten oli 600, sanoo pormestari, joka itse elää Hartz IV -sosiaaliturvauudistuksen määrittelemällä minimituella.

”Viime vuosina alueen kunnallispolitiikka on käytännössä keskittynyt hoitamaan leikkauksia: suljetaan lastentarhat, suljetaan koulut, suljetaan virastot Kaikki pitäisi purkaa”, kertoo Tilo Lorenz, CDU:n puheenjohtaja Mecklenburgische Seeplatten piirikunnan valtuustosta.

Kaikkialle on pitkä matka. Kun viljelijä tarvitsee rakennusluvan, kun joku haluaa tehdä valituksen, kun edustaja vierailee kansalaisten luona, jokainen matka vie enemmän aikaa.

Piirikuntien rajat piirrettiin uudelleen

Yksi syy väestön ja hallinnon suhteen vääristymiseen on vuoden 2011 alueuudistus. Siinä piirikuntien alueet määriteltiin uudelleen. Maaseudun piirikunnat vastaavat niinkin keskeisistä toimista kuin sosiaalihuollosta, lapsilisistä, tiestön kunnossapidosta, jätehuollosta ja pelastuspalvelusta. Tekosyynä uudistuksessa käytettiin hallintorakenteiden sovittamista väestökehitykseen – ja ennen kaikkea säästämistä – ja niin piirikuntien fuusio synnytti jättimäisiä alueita.

”Nyt olemme maan suurin piirikunta, vielä suurempi kuin Saarland”, korostaa Lorenz ­Mecklenburgische Seeplatten piirikunnasta.

Neljä vuotta myöhemmin piirikunta järjesti uudelleen myös hallinnon. Koska Anklam ei enää ole piirikunnan pääkaupunki, se menetti aseman mukanaan tuomat hallintotyöpaikat sekä oikeusistuimensa – ammattikoulusta puhumattakaan. Kun oppilaitos suljettiin, jäljelle jäi vain jättimäinen betonirakennus lähelle keskustaa.

”Hallinnon lähtö näkyy suoraan ostovoimassa”, pahoittelee Rösler.

”Uudistuksen myötä piirikuntavaltuustojen edustajat lisäksi loittonivat ihmisistä. Välimatkat ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei enää välttämättä tiedä, millaisia ongelmia piirikunnan toisella puolella on.”

”Kuka kunnanvaltuutettu nykyisin enää tuntee kyliä?” kysyy Hartmut Kühn, eläkeläinen Anklamista.

Todellinen ongelma on tulotaso

Pikkukaupunkiin jäänyt hallintotoimisto saatetaan sekin sulkea pian, mutta tänä huhtikuun päivänä siellä avataan paikallisen piirtäjän näyttely. Paikalla on palkansaajia, muutama nuori, ikäihmisiä ja konservatiiviedustaja Dietger Wille, joka vastaa piirikunnan talousasioista: ”Alueuudistuksen myötä hallinnon päätöksentekoajat pitenivät huomattavasti. Minustakin hallintorakenteet täytyy sopeuttaa väestömäärään, mutta tällainen ratkaisu ei ole oikea. Todellinen ongelma on kuntien rahoitus.” Näin sanoo siis oikeistolainen.

Aluehallitus yritti mennä pelkkää hallintouudistusta pidemmälle esimerkiksi tarjoa­malla 300 euron kuukausittaista opintotukea lääketieteen opiskelijoille, jotka sitoutuvat asettumaan terveydenhuoltopalvelujen katoamisesta pahiten kärsiville alueille. Se aloitti myös ohjelman kylien elävöittämiseksi, samoin kampanjan houkutellakseen nuoria opettajia.

”Pelkkiä pisaroita meressä”, toteaa Rösler. ”Todellinen este täällä on tulotaso. Se on liian matala.”

Yli neljännesvuosisata yhdistymisen jälkeen itäosien asukkaat ansaitsevat noin 25 prosenttia vähemmän kuin länsiosien asukkaat. Ja osavaltion itäisimmissä osissa lähellä Puolan rajaa työttömyys on yhä yli 10 prosenttia (8,8 % koko alueella ja alle 5,5 % koko maassa).2

Vuoden 2016 osavaltiovaaleissa äärioikeistopuolue vaihtoehto Saksalle (AfD) keräsi ­Mecklenburg-Etu-Pommerissa 20 prosenttia äänistä. Itäisimmissä vaalipiireissä sen tulos oli 26, 27 tai jopa 32 prosenttia. Saksan kansallisdemokraattinen puolue (NPD), joka on uusnatsipuolue, sai osavaltiossa 3 prosenttia äänistä ja itäisissä vaalipiireissä jopa 8 prosenttia.3 Onko tämä reaktio maahanmuuttoon? Tuskin: vuonna 2016 Mecklenburg-Etu-Pommeriin asettui alle 6 000 turvapaikanhakijaa, ja alueen asukkaista 4 prosenttia on ulkomaalaisia, kun koko maassa heitä on 11 prosenttia.4 Kaksi kuukautta vaalien jälkeen osavaltion viranomaiset perustivat Pommeriin valtiosihteeristön. Valtiosihteerillä on käytössään budjetti erilaisten hankkeiden tukemista varten, mutta se on vain 3 miljoonaa euroa.

Alueen asukkaat jätettiin huomiotta

”AfD:n äänisaaliin selittäviä tekijöitä on tietysti monia. Mutta vuoden 2011 alueuudistus mainitaan usein”, korostaa Felix Rösel, taloustieteilijä Dresdenin taloustutkimusinstituutista (CES-IFO). Hän on kirjoittanut tutkimuksen hallintouudistuksen vaikutuksista Mecklenburg-Etu-Pommerissa.

”Vuoden 2011 fuusion luomissa kaikkein laajimmissa piirikunnissa AfD saavuttaa paremman tuloksen kuin muualla. Uudistuksen tuottamat säästöt ovat jokseenkin vaatimattomia, sillä välimatkojen kasvaminen tulee kalliiksi. Ainoa asia, josta todella säästetään, on henkilökunta. Mutta yhteys kansalaisiin säilyy juuri henkilökunnan ansiosta, ja nykyisin nämä valittavatkin, etteivät he enää tunne edustajiaan.”

Alueen laajeneminen ja välimatka julkisiin palveluihin lisää näin politiikan epäsuosiota, kun sitä syytetään jo valmiiksi siitä, että se on vieraantunut ihmisistä.

”Vuoden 2011 uudistuksen jälkeen ihmiset tuumasivat: ’Meillä ei siis ole enää sen vertaa arvoa, että meillä olisi hallinto omalla alueellamme’”, selittää Jeannine Rösler. ”Ja vaikka lukuisat asukkaat liikehtivät uudistusta vastaan, heidät yksinkertaisesti jätettiin huomiotta.”

Lars Tschirschwitz vastaa alueellisesta kulttuuripolitiikasta. Muutaman viikon päästä hän pyrkii järjestämään piirikuntavaalien ehdokkaiden keskustelun, ja myös AfD on mukana. Kolmekymppinen Tschirschwitz on kuitenkin optimistinen.

”Yhdessä vaiheessa sanottiin, että pian täältä sammutetaan valot. Se oli liioittelua. Turismi kehittyy. Ihmisiä suurkaupungeista, Berliinistäkin [joka on 180 kilometrin päässä], muuttaa alueelle. Politiikka ei osannut ennakoida eikä suunnitella tällaista kehitystä”, kommentoi Tschirschwitz, jolla on maantieteen koulutus. Itse asiassa osavaltion väestömäärä on viime vuosina vakiintunut ja osoittanut siis pessimistisimmät ennusteet vääriksi.

”Kaupunkini menetti keskimäärin 100 asukasta vuodessa”, todistaa Michael Sack, 4 300 asukkaan Loitzin kunnan pormestari.

”Viime vuonna suuntaus muuttui: saimme 8 henkeä lisää! Se saattaa tuntua vähältä, mutta meille se on jo jotakin.”

6-France-et-Ukraine

1 Hubertus Buchstein ja Gudrun Heinrich, Rechtsextremismus in Ostdeutschland. Demokratie und Rechtsextremismus im ländlichen Raum. Wochenschau Wissenschaft, Frankfurt, 2014.

2 ”Jahresbericht zum Stand der Deutschen Einheit 2016”, liittovaltion valtionvarainministeriö, Berliini, 2016; Kansallinen työvoimatoimisto, Nürnberg; ”Statistisches Jahrbuch Mecklenburg-Vorpommern 2017”, Mecklenburg-Etu-Pommerin sisäasiaintoimisto, tilasto-osasto, Schwerin, 2017, www.laiv-mv.de.

3 Vuoden 2017 liittopäivävaaleissa AfD sai myös Mecklenburg-­Etu-Pommerissa selvästi paremman tuloksen (18,6 %) kuin koko maassa (12,6 %).

4 Mecklenburg-Etu-Pommerin sisäasiaintoimisto, tilasto-osasto, www.laiv-mv.de.

RINNAKKAISET TARINAT

Toisen maailmansodan aattona Ukrainalla ja Ranskalla oli käytännöllisesti katsoen sama pinta-ala mutta myös sama määrä asukkaita: 41 miljoonaa. Konfliktista pahemmin kärsinyt Ukraina kehittyi yli kolmenkymmenen vuoden ajan hyvin samaan tapaan kuin väestökaksosensa. Ranska oli kokenut suurten ikäluokkien synnyn ja Ukrainan nuoremman väestön antamaa etua heikensi pienempi syntyvyys. 1960-luvun alussa Ukraina otti Ranskan kiinni elinajanodotteessa, mutta Ranska pääsi niskan päälle, koska Brežnevin kaudella Neuvostoliittoa leimasi taloudellinen ja yhteiskunnallinen pysähtyneisyys. Sitten kaikki muuttui. Lähes kolmekymmentä vuotta Neuvostoliiton romahtamista seuranneen kaaoksen jälkeen Ukrainassa on enää 42,5 miljoonaa asukasta, siis hädin tuskin enemmän kuin vuonna 1939, ja 24,5 miljoonaa vähemmän kuin Ranskassa. Sen sijaan Ranskan väkiluku saattaa jopa kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä.

Vettä Unkarin nationalistien myllyyn
Pitkäikäisyys: toiveilla on rajansa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *