UNKARIN kansallispäivänä 15. maaliskuuta 2018 pääministeri Viktor Orbán kysyi: ”Miten on mahdollista, että tuhannen vuoden jälkeen olemme yhä täällä? Ehkä siksi, että olemme aina tienneet, että olemassaolollamme on merkitys, että meillä on täällä kulttuuri, henki ja sielu, jotka ovat kohottaneet sydämiämme vuosisatojen ajan. Olemme säilyttäneet ihanteemme yhtenäisyydestä ja yhtenäistymisestä, samoin kansallisylpeytemme.” Orbán ruoski ”globalisaation voimia” kymmenientuhansien kannattajiensa edessä. Hän ennusti Länsi-Euroopan katoamista ja kutsui emigranttinuorisoa puolustamaan isänmaata, jota muuttovirrat uhkaavat: ”Meillä on oikeus olemassaoloon. – – Jos pato murtuu, tulee tulva, eikä kulttuuri-invaasiota voida enää estää.”

Kansakunnan katoamisen pelko

Vuoden 1848 vallankumouksen juhla on Unkarin politiikan jokavuotinen huippuhetki. Hallituksen päämiehen äänensävy iski radikaaliudellaan kolme viikkoa ennen huhtikuussa järjestettyjä parlamenttivaaleja. Se kertoi kuitenkin ikivanhasta pakkomielteestä: kansakunnan katoamisen pelosta. Vuonna 1920 solmitusta Trianonin rauhansopimuksesta ja Unkarin kuningaskunnan hajottamisesta lähtien oikeisto on käyttänyt voimakasta retoriikkaa ”unkarilaisuudesta” (magyarság), joka on uhattuna koko Karpaattien altaassa.1 Taustalla on levoton historia ja voimakas tunne kielellisestä ja kulttuurisesta eristyneisyydestä.2 Pakkomielle synnyttikin jo kauan sitten nationalismin, joka perustuu kolmeen seikkaan: ”kansakunnan yhdistymiseen” Unkarille ensimmäisen maailmansodan jälkeen määrättyjen rajojen yli, perinteisen perheen suosimiseen syntyvyyspolitiikalla, joka pyrkii poistamaan kauan jatkuneen syntyvyyden vähenemisen, ja vainoharhaiseen asenteeseen ”muita” edustavia ryhmiä kohtaan, ovat he sitten sisäisiä vähemmistöjä (romanit, juutalaiset) tai nyttemmin maahanmuuttajia Euroopan ulkopuolelta.

Sotien väliseen aikaan löi leimansa irredentismi, joka ajoi hallitsija Miklós Horthyn natsi-Saksan syliin. Unkarilaiskysymys, joka oli unohdettu kommunistivallan alla, nousi taas esille kommunismin romahtamisen myötä. Hallituksen uusi päämies, konservatiivi Jószef Antall, julisti 2. kesäkuuta 1990 tuntevansa itsensä ”tunteellisesti ja hengellisesti viidentoista miljoonan unkarilaisen pääministeriksi”, kun maassa oli vain kymmenen miljoonaa asukasta. Voimakas viesti maan rajojen ulkopuolella asuville viidelle miljoonalle unkarinkieliselle voimistui entisestään, kun liberaalikonservatiivinen Fidesz-puolue nousi valtaan 1998. Sen johtaja Viktor Orbán esiintyi Serbian unkarilaisten suojelijana Kosovon konfliktin aikana 1999. Oppositioon jouduttuaan hän tuki vuonna 2004 aloitetta myöntää Unkarin kansalaisuus Romanian, Slovakian, Serbian, Ukrainan, Itävallan, Kroatian ja Slovenian unkarinkielisille kansalaisille. Silloin Unkarilaisten maailmanliiton vaatima kansanäänestys kuitenkin mitätöitiin liian vähäisen osallistumisen vuoksi.

Kahdeksan vuoden sosiaaliliberalismin jälkeen Orbánin paluu valtaan toukokuussa 2010 oli käännekohta. Hän hallitsi kahta kolmasosaa parlamentista ja järjesti heti äänestyksen yksinkertaistetusta menettelystä myöntää kansalaisuus ulkomaiden unkarinkielisille. Romaniassa, Serbiassa (myös nämä kaksi maata myöntävät helposti passin omille vähemmistöilleen ulkomailla) ja Ukrainassa menestys oli välitön. Seitsemän vuoden aikana Unkari myönsi kansalaisuuden yli miljoonalle ihmiselle. Siirto oli menestys myös Fideszille: sen avulla voitiin paisuttaa unkarilaisten määrää ja varmistaa vakaa tukijoukko.3 Huhtikuun kahdeksannen parlamenttivaaleihin rekisteröityi 378 000 ulkounkarilaista. He saivat äänestää kansalliselta listalta; ainoastaan Unkarissa asuvat saivat vaalijärjestelmän mukaan äänestää vaalipiireittäin. Lopulta vaaleihin otti osaa 225 000 ulkounkarilaista ja 96 prosenttia heistä äänesti Fidesziä.

Väestö vähenee edelleen

Kansalaisuuden myöntämisellä ulkounkarilaisille ei kuitenkaan ole ollut mitään vaikutusta väestön vähenemiseen, vaan suun­taus jatkuu voimakkaana. Saavutettuaan 10,8 miljoonan asukkaan piikin vuonna 1980 Unkarin väestö on vähentynyt vähenemistään, ja vuonna 2017 väestömäärä oli jo alle 9,8 miljoonaa. YK:n ennusteen mukaan väkiluku voi laskea alle kahdeksan miljoonaan vuoteen 2060 mennessä.4 Syyskuussa 2010, neljä kuukautta Fideszin valtaannousun jälkeen, monilapsisten perheiden kansallinen yhdistys nosti esille, että maan väestömäärä oli vajonnut 10 miljoonan asukkaan rajan alle: yhdelle Budapestin keskustan pääkaduista pystytettiin jättimäinen näyttö, jolla Unkarin väestömäärä näkyy.

Fideszin vuoden 2010 vaaliohjelmassa suotiin erityinen sija perheelle: ”Unkarin ja Euroopan intellektuaalinen terveys ja mielenterveys ovat riippuvaisia kyvystämme palauttaa ja säilyttää perheiden terveys niin isänmaassamme kuin yhteisessä Euroopassakin. – – Meidän täytyy luopua rajoittuneesta lähestymistavasta, jonka mukaan perhe- ja äitiyskysymys on pelkästään yksilön asia”, sanottiin puolueen ”Kansallisen yhteistyön ohjelmassa”.5

Syntyvyyden lisäämiseksi suunniteltiin erilaisia toimia, joita ei kuitenkaan pantu toimeen: opintolainahyvityksiä valmistuneille, jotka ovat hankkineet lapsia opiskeluaikanaan, eläkepisteitä lasten määrän mukaan ja jopa laajennettu äänioikeus monilukuisille perheille. Lopulta hallitus valitsi perinteisemmän lapsilisäpolitiikan, joka perustuu pitkälti Ranskan järjestelmään. Lisäksi toteutettiin verohelpotuksia ja työ- ja perhe-elämän yhdistämistä helpotettiin erilaisin toimin. Kaiken huippuna oli 10 miljoonan forintin (vähän yli 30 000 euroa) avustus uuden asunnon ostamiseen talouksille, joissa on jo kolme lasta, ja pariskunnille, jotka sitoutuvat hankkimaan kolme lasta seuraavien kymmenen vuoden aikana.

”Tehkää lapsia”

Hedelmällisyysluku laski 1980-­­luvun alussa alle kahteen lapseen naista kohti. Kun 1990- ja 2000-lukujen taloudelliset ja sosiaaliset kriisit olivat pahimmillaan – 1,5 miljoonaa työpaikkaa katosi – se laski 1,3 lapseen ja nousi sitten vähän. Kahden viime vuoden aikana luku on noussut 1,5 lapseen naista kohti.

”Osittain se on Orbánin ’Tehkää lapsia’ -viestin ansiota. Tiedetään, että tässä asiassa viestit vaikuttavat”, analysoi Attila Melegh, väestötieteilijä Budapestin Corvinus-yliopistosta.

”Mutta ennen kaikkea syynä on se, että työmarkkinoiden tilanne on nyt paljon parempi: nyt työpaikkoja on melkein 4,5 miljoonaa, kun vuonna 2010 niitä oli vain 3,8 miljoonaa.”

Tämä ei kuitenkaan pelasta väestön vähenemiseltä: ihmisiä syntyy vähemmän kuin kuolee erityisesti siksi, että lisääntymis­ikäisiä naisia on vähän.

Siirtolaiskysymys tunkeutui julkiseen keskusteluun ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun ”isänmaassa” ja ”rajojen ulkopuolella” asuvien unkarilaisten siteitä pyrittiin vahvistamaan. Vastatakseen vuoden 2004 kansanäänestykseen unkarinkielisten kansalaisuudesta vallassa olleet sosiaaliliberaalit uhkailivat ulkomaalaisten työntekijöiden invaasiolla. Mutta varsinainen järistys tapahtui, kun puoli miljoonaa Saksaan suunnannutta siirtolaista kulki Unkarin läpi vuonna 2015. Orbánin suosio alkuvuodesta oli ollut heikohko, joten hän päätti käyttää tilannetta hyväkseen esittämällä pakolaiset uutena uhkana kansakunnalle. Ei ollut vaikeaa saada ihmisiä uskomaan ajatukseen, että Unkari taistelee yksin selviytymisestään, sillä Unkarissa on kosolti hedelmällistä maaperää tällaisille puheille. Maan kansallisromaanikin omistaa tärkeimmät lukunsa tataarien, osmanien ja neuvostoliittolaisten peräkkäisille miehityksille.6

”Perinteinen maailma on romahtamassa”

”Maailma sellaisena kuin se on ollut tuhansia vuosia, perinteisiin arvoihin perustuneena, on romahtamassa. – – Ennemmin tai myöhemmin tämä johtaa valloitukseen. – – Rappio johtuu ’sukupuoliteoriasta’ ja siitä, että muut sivilisaatiot hyökkäävät elintilaamme vastaan”, julisti parlamentin puhemies Lászlo Kövér ja vahvisti näin Unkarin oikeiston nationalistisen käänteen.7 Orbánista on tullut esikuva suurelle osalle Euroopan äärioikeistoa, ja se onkin onnitellut häntä lämpimästi viime parlamenttivaalien voitosta.

Näin puhutaan samaan aikaan, kun Unkaria on 2010-luvun alusta lähtien ruoskinut aivan toinen ilmiö: massiivinen muuttoliike länteen. Eurostat laski, että vuoden 2018 tammikuussa 460 000 Unkarin kansalaista asui jossakin muussa Euroopan unionin maassa – ja tämäkin luku on todellista paljon pienempi, koska siinä otetaan huomioon ainoastaan kohdemaassaan rekisteröityneet henkilöt. Vallassa olevalle oikeistolle ongelma on mittava sekä työvoimapulan että aivovuodon symbolisen merkityksen vuoksi.

Jopa radikaalipuolue Jobbik, jonka Fidesz aikoinaan ohitti oikealta, huomauttaa nyt, ettei kysymys enää kuulu, tuleeko Unkarista maahanmuuttomaa vai ei, vaan kysymys kuuluu, pysyykö se maastamuuttomaana. Kolme päivää huhtikuun parlamenttivaaleissa saamansa voiton jälkeen Orbán totesikin, että taistelu väestön vähenemistä vastaan on hänen uuden nelivuotisen virkakautensa keskeinen tehtävä.

1. Ks. Agnès Stiennen kartta ”Des frontières mouvantes”, LMD 11/2016.

2. Anne-Marie Losonczy ja András Zempléni, ”Anthropologie de la ‘patrie’: le patriotisme hongrois”, Terrain, nro 17, Nanterre, lokakuu 1991.

3. Corentin Léotard, ”La Hongrie a naturalisé un million de personnes en sept ans!”, Le Courrier d’Europe centrale, 18.12.2017.

4. Eurostat ja Unkarin tilastokeskus, Kirchberg (Luxemburg) ja Budapest, 2017.

5. Kansalliskokouksen toimisto, Budapest, 22.5.2010.

6. Catherine Horel, ”L’histoire en Hongrie aujourd’hui à travers l’interprétation du règime Horthy”, Histoire@Politique, nro 31, Pariisi, tammi–huhtikuu 2017.

7. Haastattelu InfoRádió-kanavalla 15.12.2015.