Ottessa Moshfegh: Vuosi horroksessa

Aula & Co. 2020
Suom. Kristiina Drews

NYKYPÄIVÄN sykkivä elämäntahti hurjine vaatimuksineen saa monet unelmoimaan levosta. Kunpa olisi mahdollista laittaa kaikki hetkeksi syrjään ja vain nukkua – vaikka kokonainen vuosi! Ottessa Moshfeghin romaanissa Vuosi horroksessa tämä todella onnistuu: eletään vuotta 2000 New Yorkissa, vaurauden ja mahdollisuuksien mekassa. Silti teoksen päähenkilö, kaunis ja varakas nuori nainen, tahtoo vain nukkua. Siispä laskut suoraveloitukseen, velvollisuudet hiiteen ja sopiva lääkecocktail psykiatrilta: vuosi horroksessa on toteutusta vaille valmis!

Etuoikeutettua elämää viettävällä päähenkilöllä on kuitenkin valtavasti ongelmia. Hän on vastikään menettänyt vanhempansa, on-off-deittailee toksista machomiestä ja suhde parhaaseen ystäväänkin on vähintään problemaattinen. Kun kaikki elämässä on epäaitoa, pakenee nainen tätä kaikkea lepoon. Vain horros on aitoa ei-olemista: merkityksistä tyhjentynyttä aikaa, valveillaoloa ilman ajatuksia.

Päähenkilöä on miltei kiusaannuttavan helppo psykologisoida, jolloin romaanin voisi helposti kuitata vain moraalisena kuvauksena nyky-yhteiskuntamme arvotyhjyydestä. Silti jokin tässä päätelmässä hiertää. Vaikka teoksessa on kaikuja sellaisista klassikoista kuin Amerikan Psyko tai Sieppari ruispellossa, tuntuisi aliarvioinnilta tulkita se vain aikamme tyhjyyden kuvaajana.

Kyse tuntuu olevan jostakin muusta – mutta mistä? Tässä mysteerissä piileekin teoksen kiehtovuus: päähenkilön absurdit mittasuhteet saavuttava turtumus avaa enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa, ja jokainen voi täyttää kertomuksen jättämät aukot mieleisellään tavalla. Minut romaani sai pohtimaan merkityksiä ja niiden etsimistä: onko kaikelle selitys, ja tarvitseeko aina edes olla? Kehotan jokaista lukijaa tarttumaan tähän viihdyttävään ja älykkääseen romaaniin ja antautumaan avoimin mielin omien tulkintojensa tielle.

Jenni Lindvall