KUVA: JOLANDA JOKINEN

Ketterä pysähtyneisyys

VALLANPITÄJÄT TARVITSEVAT futurologiaa ollakseen nuorisolle edes jollain lailla mielenkiintoinen. Arkaai­sen yhteiskunnan pinnallinen retusointi on välttämätöntä, sillä kaikki voivat nähdä Venäjän pudonneen syvälle uuden pysähtyneisyyden ajan kuoppaan. Ammottavan montun peittämiseksi kaivataan kipeästi silmänlumetta, ja sitä tarjoaa uusi teknologia.

Virkamiesten puhe teko­älystä muistuttaa rituaalisuudessaan kommunistisen puoluekokouksen hehkutusta huippuunsa kehittyneestä sosialismista. Robotit ovat pelastava puheenaihe tilanteessa, jossa kukaan ei enää jaksa kuunnella enempää uutisia vihamielisten valtioiden tiivistyvästä ringistä maamme ympärillä. Venäjä on menettänyt asemansa kansainvälisen politiikan keskusteluareenoilla. Emme puhu enää samaa kieltä muiden kanssa ja se on oma valintamme. Jos kaikki maat ilmaisisivat itseään yhtä äkkinäisesti ja emotionaalisesti, maailma olisi suistunut kaaokseen jo kauan sitten. Venäjän ainoa jäljelle jäävä pelastuskeino on kutsua maahan isolla rahalla ulkomaisia IT-alan bisnesihmisiä, joiden kanssa voidaan istuutua samaan pöytään ja käydä tasaveroista keskustelua ketteristä menetelmistä.

Ketterät menetelmät eli agile kuuluu Sberbankin toimitusjohtajan German Grefin lempitermeihin. Se ei ole yllätys, sillä agile on pitkään kaivattu lisä venäläiseen poliittiseen sanavarastoon. Itse tuote, johon jatkuvan uudistumisen menetelmiä sovelletaan, on lanseerattu markkinoille jo aikaisemmin. Kyseessä ovat tietenkin nuoret teknokraatit, joita presidentinhallinto valmentaa virkoihin. Virkamieskokelaista pyritään erilaisten valmennusohjelmien ja testien avulla jalostamaan yhä notkeampia ja nopeampia, kunnes he voivat tulla äänestetyksi valtaan ja saavuttaa valmiin poliitikon aseman.

Kuten aiemminkin Venäjän historiassa, valtakunnan eliitti pyrkii omaksumaan lännestä ideologioita ja teknologioita, joita voidaan liimailla yhteiskunnallisten rakenteiden päälle paikkaamaan ongelmakohtia. Valtaapitävät yrittävät keinotekoisesti kehittää jotain uutta ja pystyttävät Skolkovon kaltaisia erillisiä puistoja, joissa simuloidaan läntistä elämäntapaa. Sitten he heittäytyvät toivomaan, että tällaisessa tekokylässä tapahtuisi jonkinlainen teknologinen vallankumous. Tämänkaltainen toiminta tuskin parantaa maamme kansainvälistä imagoa tai saa nuoret rakastumaan johtajiinsa, mutta strategian paras puoli on se, ettei mitään tarvitse oikeasti muuttaa. Yhteiskunnan säätyjako voi säilyä turvallisesti entisellään.

Keväällä 2016 Microsoft kehitti teinitytön tavoin käyttäytyvän tekoälyn nimeltä Tay ja päästi suuren yleisön keskustelemaan sen kanssa. Keskustelurobotin kehittäjät uskoivat, että Tayn kyky oppia vuorovaikutuksessa ja kehittyä itsenäisesti muovaisi siitä yhteistyössä tuhansien käyttäjien kanssa vähitellen luontevasti käyttäytyvän keskustelukumppanin. Tay alkoi kuitenkin välittömästi suoltaa rasistisia ja seksistisiä kommentteja, ylistää Hitleriä ja vaatia feminismin lakkauttamista. Microsoft ei osannut suojata keskustelurobottia trolleilta ja joutui sulkemaan palvelun alle vuorokaudessa. Mitään vastaavaa ei tietenkään voi tapahtua Venäjän high tech -unelmassa, eihän? Jos venäläiset virkamiehet korvattaisiin roboteilla, ne toimisivat todennäköisesti täysin samalla tavalla kuin inhimilliset edeltäjänsä. Tekoäly oppii asioita olemassa olevan aineiston perusteella ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Siksi se heijastelee yhteiskuntaa ja ihmisten yleisiä asenteita. Mikään ei siis tässäkään radikaalisti muuttuisi, ja vastaus kansalaisen sosiaa­lietuuksien leikkaamista koskevaan kysymykseen ”Miksi?” voisi ihan hyvin edelleen olla nuoren teknokraatin taannoin antama ylimielinen tokaisu: ”No siksi, kun siinä on niksi!”

Agile-menetelmät ovat meillä jo aktiivisessa käytössä. Niillä on luotu ketterän pysähtyneisyyden tila, jonka keskeinen piirre on asteittainen vetäytyminen yhä etäämmälle muusta maailmasta. Maa, jonka vielä hetki sitten uskottiin kehittyvän uudenlaiseksi Venäjäksi, onkin nyt maa vailla minkäänlaista tulevaisuutta. Sitä ei voi peitellä irtonaisilla fraaseilla tai muodikkailla kulisseilla. Seuraavaksi johto aikoo kuulemma alkaa hyödyntää lohkoketjuteknologiaa. Loistava ajatus, sillä siihen tarvittavaa osaamista meiltä löytyykin jo valmiiksi. Virkamiehet on nimittäin Venäjällä aina osattu liittää toisiinsa korruptioketjuilla, joiden katkeamisesta ei ole pienintäkään pelkoa.

NG 118, 10/2017

Kirill Martynov on Novaja Gazetan politiikantoimittaja.
Suom. Marjo Rudnitskaya