Koonnut Emilia Miettinen
Uuden kynnyksellä
Minna Salami tarjoaa tuoreita tietämisen tapoja.
Minna Salami:
Aistien viisaus. Mustan feminismin näkökulma kaikille
S&S 2020
Suom. Sini Linteri
”The master´s tools will never dismantle the master´s house”, kirjoitti feministiteoreetikko Audre Lorde yli 30 vuotta sitten. Kuuluisa lausahdus viittaa oivallukseen siitä, ettei sortavia rakenteita voida koskaan purkaa sortajan käyttämillä keinoilla. Kestävän muutoksen luomiseen tarvitaan radikaalia ajattelu- ja toimintatapojen muutosta.
Minna Salamin Aistien viisaus. Mustan feminismin näkökulma kaikille on loistava esimerkki radikaalista muutoksesta rakennustekniikassa. Teos ei koeta purkaa isännän taloa hänen ruostuneilla työkaluillaan. Pölyisen protestipamfletin sijasta Salami on kirjoittanut vahvan, progressiivisen kirjan: teoksen, jossa hahmotellaan rohkeasti täysin uudenlaista tietämisen tapaa, aistivoimaisen tiedon tietä.
Kirja ankkuroituu vahvasti tiedon käsitteeseen: siihen, miten ja millä keinoin tuotamme tietoa, jonka varassa operoimme maailmassa. Latoessaan perustuksia omalle talolleen Salami selittää, ettei tapamme tuottaa tietoa ole suinkaan neutraali, kuten joskus kuvitellaan. Vallalla oleva tiedon tuottamisen tapa nojaa valkoisen miehen imperialistiseen ja kapitalistiseen maailmankuvaan. Tätä tiedon tuottamisen tapaa Salami nimittää europatriarkaaliseksi.
Europatriarkaalisuuden vaihtoehdoksi Salami tarjoaa afrosentristä mustaa feminismiä. Europatriarkaalisesti tuotettu tieto perustuu päättelyyn ja mitattavuuteen: tietoa ei pidetä jonakin, johon voi päästä käsiksi myös taiteiden ja niihin liittyvien tunteiden, aistien ja kehollisten kokemuksien kautta. Ja kuitenkin, Salami argumentoi, taide soveltuu täydellisesti todellisuuden selittämiseen, sillä se vangitsee todellisuuden sisältäpäin. Taide selittää ihmisen olemassaoloa siinä missä tieteellisesti mitattava tietokin, sillä maailmassa oleminen on myös mitä suurimmassa määrin esteettistä.
Tällaista tietämisen tapaa Salami kutsuu aistivoimaiseksi viisaudeksi. Se tuo yhteen luovuuden ja rationaalisuuden, kvantitatiivisen ja mittaamattoman, älyllisen ja tunneperäisen. Europatriarkaalinen tieto käsitetään usein joko-tai-spektrillä. Aistivoimainen viisaus kertoo, että vastaus voi myös olla sekä-että.
Salami jatkaa teoriansa rakentamista käsitellen muun muassa valtaa, naiseutta ja kauneutta omien työkalujensa avulla. Hän punoo omakohtaisen yleiseen ja onnistuu tekemään sen niin taitavasti, että lukijan mielenkiinto pysyy herpaantumattomasti yllä. Tiedon lähteiksi tuodaan teoriaa ja taidetta: paikkansa rakennelmassa löytävät niin populaarimusiikin klassikot Beyoncésta Lauryn Hilliin kuin bell hooksin ja Alice Walkerin kaltaiset teoreetikot. Tuloksena on viehättävän kirjallinen teksti, joka onnistuu pitämään katseensa tiukasti kohteessaan: tiedon tuottamisen teoriassa.
Aistien viisaudessa muoto selittää sisältöä ja sisältö muotoa: teos on se talo, joka on rakennettu uusilla työkaluilla. Aistien viisaus on kuva, runo ja todistus: loistelias esimerkki siitä, että toisenlaisia tapoja tietää on olemassa. Kynnyskysymykseksi jääkin enää se, löytyykö lukijalta rohkeutta astua sisään uuden tiedon taloon.
Jenni Lindvall
Leena Malkki:
Mitä tiedämme terrorismista
Otava 2020
Terrorismi on meille aiheena tuttuakin tutumpi mediasta, mutta suurelta osaltaan juuri median takia käsitys siitä on varsin vinoutunut. Pitkän linjan terrorismintutkija Leena Malkin teos Mitä tiedämme terrorismista keskittyy luomaan lukijalle käsityksen siitä, mitä terrorismista yleismaailmallisena ilmiönä tiedetään. Tavoitteessaan Malkin kirja onnistuu erinomaisesti: se on johdonmukainen, yleistajuinen ja tarpeellinen teos terroristeja käsittelevien kohuotsikoiden vastapainoksi.
Ensimmäisenä lukijalle valkenee, että terrorismi on melkoisen hankalasti määriteltävä käsite sekä tutkijoiden että kansainvälisen yhteisön näkökulmasta. Vaikka Euroopan unioni on onnistunut virallisesti määrittelemään terrorismin ja näin ulottamaan sen myös jäsenmaidensa kansallisiin lakipykäliin, esimerkiksi YK:n yleissopimusta terrorismista ei ole edelleenkään solmittu, vaikka YK:lla on ollut terrorismin vastainen toiminta asialistallaan jo kohta viisi vuosikymmentä. Vaikeuden ytimessä on kysymys siitä, kuka tismalleen on terroristi, sillä ”toisen terroristi on toisen vapaustaistelija”. Esimerkiksi valtiovallan vastustajien nimeäminen terroristeiksi on huomattava poliittinen etu, sillä kuten Malkki kirjoittaa, ”terrorismiksi määrittely tekee toiminnan taustalla olevista syistä toissijaisia ja auttaa olennaisesti oikeuttamaan laajan joukon poikkeuksellisiakin turvallisuus- ja oikeustoimia. Tämä pätee niin lakeihin kuin yleiseen mielipiteeseenkin.” Myös valtioiden joko suoraan tai välikäsien kautta harjoittama terrorismi on oma hankala lukunsa.
Helpompaa on terroristisen toiminnan määrittely. Malkin mukaan terrorismilla on kolme ydinominaisuutta: suunnitelmallinen väkivallan käyttö tai sillä uhkaaminen, viestin välittäminen ja näkyvyyden hakeminen sekä toiminnan poliittinen, ideologinen tai uskonnollinen motivaatio. Mutta tähän helppous melkein päättyykin. Esimerkiksi muslimitaustaisten toimijoiden teot tulkitaan sekä viranomaisten että median toimesta hyvin hanakasti terrorismiksi, oli kyse mistä hyvänsä, kun taas äärioikeiston teot jäävät helposti ilman terrorismin leimaa, vaikka tekijä itsekin olisi julistanut iskunsa poliittisesti motivoituneeksi terrorismiksi. Kotimaisena esimerkkinä tästä Malkki antaa Jokelan koulukeskuksessa vuonna 2007 tapahtuneen ammuskelun. Viranomaisten mukaan tekoa ei haluttu kutsua terrorismiksi turhan pelon välttämiseksi, vaikka iskun toteuttaja julisti ampumisen poliittiseksi iskuksi. Yhdysvalloissa Trump vältti käyttämästä sanaa Charlottesvillen iskusta, jossa valkoihoinen tekijä ajoi äärioikeistoa vastustavien mielenosoittajien joukkoon autolla – hänen piti huomioida äärioikeistotaustaisten kannattajiensa mielipiteet.
Malkin kirja on mielenkiintoisten ja tärkeiden havaintojen runsaudensarvi, joka on tämänsyksyiset Kanava- ja Finlandia-palkintoehdokkuutensa ansainnut. Etenkin terrorismin ja radikalisoitumisen syihin pureutuvat luvut ovat ajatuksia herättäviä, sikäli kun terrorismiin johtavien syiden ymmärtämisen voidaan toivoa olevan osa ongelman ratkaisua.
Emilia Miettinen
Katarina Baer ja Kalle Koponen:
Kiinan suurin harppaus – Päämääränä maailman valvotuin kansa
Teos 2020
Toimittaja Katarina Baer ja valokuvaaja Kalle Koponen asuivat Shanghaissa alkuvuodesta 2020 ja pääsivät todistamaan koronaepidemian puhkeamista Kiinassa lähietäisyydeltä. Viruksen leviäminen järisyttävine seurauksineen on saanut autoritaarisen valvontayhteiskunnan ottamaan lisää kierroksia – eli tarjonnut sille erinomaisen tilaisuuden kiristää kansalaistensa valvontaa. Baerin ja Koposen kirja kertoo tästä prosessista sekä nykyhetken että menneisyyden kautta. Kirjan valokuvat rikastavat tekstin luomaa kuvaa Kiinan nykytodellisuudesta.
Kiinan suurin harppaus kertoo yhteiskunnasta, jossa maata johtava Kiinan kommunistinen puolue tavoittelee dystooppiselta tuntuvien teknologisten ratkaisujen avulla kansalaisten täydellistä kontrollia lääkkeenä krooniseen luottamuspulaansa – joka tosin on molemminpuolista. Katutasolla kontrolli merkitsee käsittämättömän laajaa turvakameraverkostoa, jonka tulevaisuudentavoitteena on kattaa aukottomasti kaikki merkittävät julkiset paikat, linnuiksi naamioitujen valvontalennokkien käyttämistä ja jopa hengityssuojainten läpi toimivan kasvojentunnistusteknologian hyödyntämistä yhtä lailla kaupoissa maksamisessa kuin rikollisten kiinniottamisessa. Verkossa kontrolli merkitsee muun muassa suurta palomuuria, joka estää kansalaisten pääsyn muun maailman tuntemaan internetiin ja sen yhteisöihin, ja kansalaisten mielipiteiden ja tekemisten jatkuvaa valvontaa Kiinan omissa sosiaalisen median verkostoissa tuhansien ja taas tuhansien sensuroijien toimesta. Ihmisten mielissä kontrolli merkitsee sitä, että he alkavat itsenäisesti ohjata toimintaansa puolueen toivomaan suuntaan.
Siihen on tehokkaita keinoja. Vuonna 2014 puolue lanseerasi kansalaispisteytysjärjestelmän, jonka piiriin kaikki kiinalaiset on määrä välittömässä lähitulevaisuudessa saada. Pisteitä jaetaan myös yrityksille ja viranomaisille. Järjestelmässä puolueelle ja kansakunnalle suosiollisista toimista, kuten hyvien perhearvojen vaalimisesta tai verenluovutuksesta, saa nimiinsä pluspisteitä, ja huonosta käytöksestä, kuten päin punaisia kävelemisestä tai puolueen kritisoimisesta, saa miinuspisteitä. Oman pisteytyksen mukaisesti voi saada esimerkiksi taloudellisia etuja tai menettää niitä. Puolue julkaisee järjestelmän perusteella koostettuja listoja ”erittäin epäluotettavista” kansalaisista. Näillä listoilla on miljoonien ihmisten nimiä, ja heidän oikeuksiaan rajoitetaan monin eri tavoin.
Baerin ja Koposen rennon journalistisella tyylillä kirjoitettu teos on hätkähdyttävää, suorastaan kylmäävää luettavaa. Teos saa lukijan väistämättä pohtimaan tilannetta myös länsimaisissa yhteiskunnissa. Kiinan todellisuus on meistä vielä kaukana, mutta myös vapaaksi mielletty länsi painii omien ongelmiensa kanssa. Erona Kiinaan on se, että valheellisen informaation lähteet ja meitä manipuloimaan pyrkivät tahot löytyvät useimmiten muualta kuin valtioiden poliittisesta johdosta, ja päivittäisiä liikkeitämme niin verkossa kuin kaduilla järjestelmällisesti seuraavat toimijat ovat kaupallista menestystään parantamaan tähtääviä yrityksiä.
Emilia Miettinen
Raimo Tyykiluoto:
Hirmut hallitsijat – 52 diktaattoria
Docendo 2020
Diktaattoreita eri puolilta maailmaa ja lähinnä 1900-luvun ajalta esitellään toimittaja Raimo Tyykiluodon kirjassa Hirmut hallitsijat – 52 diktaattoria. Mukana on eri maiden hirmuhallitsijoiden ja toisinaan heidän taustatekijöidensäkin (kuten puolisoiden tai henkivartijoiden) lisäksi myös rikollis-, kultti- ja lahkojohtajia. Näitä on kirjan henkilöistä noin neljännes.
Puolestasadasta esiteltävästä despootista kukin on saanut oman paikkansa korttipakassa, jota käydään läpi maa ja numero kerrallaan aloittaen herttakakkosesta (yhdysvaltalainen kulttijohtaja Charles Manson) ja päätyen ristiässään eli Adolf Hitleriin. Korttipakan maahahmojen jälkeen vuorossa ovat vielä jokerit eli latinalaisamerikkalaiset huumeparonit Pablo Escobar ja ”El Chapo”.
Teos perustuu Tyykiluodon mainioon 12 diktaattoria -podcastsarjaan, joka on kuunneltavissa Ylen alustoilla. Kuunneltuna puheena jaksot soljuvat hyvin ja mukana on joka kerta myös vaihtuva asiantuntija kertomassa kulloisestakin kohteesta tarkemmin. Sarjan jaksot eivät kuitenkaan ihan sellaisinaan taivu kirjaksi, ja paikoin tekstiä olisikin voinut hieman enemmän sujuvoittaa lukemisen helpottamiseksi. Asiantuntijat eivät ole mukana kirjassa, vaan äänessä on pelkästään Tyykiluoto.
Jokaisesta hirmuhallitsijasta kerrotaan elämän ja uran eri vaiheet sekä kiintoisia yksityiskohtia. Siksi harmittaakin, että välillä mutkia vedetään suoriksi: esimerkiksi Libyan johtajan Muammar Gaddafin kukistumisesta vuonna 2011 kerrotaan maassa valloillaan olleet laajat mielenosoitukset hallintoa vastaan, mutta ei mainita niiden liittyneen saman vuoden arabikevääseen, joka yleisemminkin ravisteli alueen maita.
Lähes kukaan kirjan hirmuhallitsijoista ei ole enää vallassa. Silti syksyllä 2020 ilmestyneen kirjan lukija jää ehkä kaipaamaan Valko-Venäjän Aljaksandr Lukašenkan esittelyä.
Svante Thilman
Pontus Purokuru ja Veikka Lahtinen:
Mikä liberalismia vaivaa?
Kosmos 2020
Onko liberalismi kyllästänyt yhteiskuntamme lisäksi mielemme? Näin väittävät Pontus Purokuru ja Veikka Lahtinen teoksessaan Mikä liberalismia vaivaa?, joka pureutuu liberalismin historiaan, ongelmiin ja vaihtoehtoihin.
Teosta määrittää oivaltava jako pinta- ja syväliberalismiin. Pintaliberalismia kuvataan poliittiseksi katsomukseksi, joka perustuu markkinoiden ja yksilöiden vapauden ihannointiin. Syväliberalismi, johon teos erityisesti keskittyy, puolestaan on kirjoittajien mukaan joukko käyttäytymistaipumuksia ja intuitioita, jotka olemme sisäistäneet riippumatta siitä, luonnehtisimmeko itseämme liberaaleiksi vai emme. Purokuru ja Lahtinen kritisoivat läpi teoksen vallitsevaa yksilökeskeistä ajattelua, jossa sorron rakenteet jätetään huomiotta. Mikä liberalismia vaivaa? onkin virkistävä puheenvuoro teknokratiaa ja poliittisuuden hämärtämistä vastaan ja järjestäytymisen puolesta.
Tyyliltään teos on lennokas, jopa provosoiva. Väitteitä esitetään kärkkäästi, mutta perustelut jäävät usein puutteellisiksi. Purokuru ja Lahtinen tuntuvat odottavan lukijoiltaan melkoisesti esitietoja: väitteiden perusteina toimivien esimerkkien oletetaan monesti olevan jo lukijalle tuttuja päätellen siitä, miten vähän niitä puretaan auki. Argumentointia avaavan metatekstin lisääminen olisi tehnyt teoksesta helpommin lähestyttävän. Myös lähteiden käytön yhtenäistäminen olisi tehnyt teoksesta uskottavamman: ajoittain lähteitä tiputellaan sivunumeron tarkkuudella, mutta usein niitä ei ole merkitty lainkaan.
Teos sopinee parhaiten niille, joilla on kriittinen asenne liberalismia kohtaan jo kirjaan tarttuessa. Mikä liberalismia vaivaa? toimii kuitenkin hyvin myös luutuneiden ajatusmallien ravistelijana. Teoksen aiheiden runsaus tarjoaa uutta tietoa ja näkökulmia jokaiselle avaramieliselle lukijalle, vaikka se ei täysin vakuuttaisikaan.
Vellamo Hongisto
MUTTA ÄLÄ UNOHDA NÄITÄKÄÄN
J. M. Berger:
Ekstremismi
Terra Cognita 2019
Suom. Kimmo Pietiläinen
Terrorismin tutkija J. M. Bergerin teos Ekstremismi valottaa väkivaltaisten ääriliikkeiden historiaa ja nykyisyyttä ja vastaa olennaisiin ekstremismiä koskeviin kysymyksiin: Mitä se on? Miten ekstremistiset ideologiat ovat rakentuneet? Miten ekstremismi kiihtyy väkivallaksi? Vaikka ääriliikkeiden ideologiat ovat monenkirjavia, ja toimijat on helppo määritellä toistensa verivihollisiksi – hyvänä esimerkkinä jihadismi ja äärioikeisto – ne jakavat monia rakenteellisia ajattelu- ja toimintamalleja.
Bergerin mukaan kaikenlainen ekstremismi perustuu ”me vastaan muut” -ajattelulle. Oma ”sisäryhmä”, esimerkiksi jokin tietty kansallisuus, uskonto tai etnisyys, nähdään sen ulkopuolelle jääviä ryhmiä parempana. Lisäksi oma ryhmän asema koetaan siinä määrin uhatuksi, että väkivaltaan turvautuminen on tarpeen, jopa välttämätöntä.
Theodor W. Adorno:
Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin
Vastapaino 2020
Suom. Sauli Havu
Theodor W. Adornon alun perin vuonna 1967 pitämä luento ”Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin” osoittaa filosofin olleen terävä aikalaisanalyytikko. Sen lisäksi, että luento avaa kiinnostavan ikkunan omaan aikaansa, Adornon huomiot vaikuttavat kuvaavan suoraan meidän nykytodellisuuttamme, jossa oikeistoradikalismin suosio on jälleen nousussa.
Adornolle oikeistoradikalismin menestys on merkki yhteiskuntamme rakenteellisesta ristiriitaisuudesta ja autoritäärisyydestä. Hän myös purkaa oikeistoradikaalin propagandan periaatteita ja käy läpi siinä toistuvia piirteitä sekä ehdottaa keinoja, joilla sitä voidaan vastustaa.
Sen lisäksi, että teos avaa valaisevasti äärioikeiston luonnetta, se myös paljastaa suurelle yleisölle pitkälti tuntemattoman, poliittisen ja kantaaottavan puolen Adornosta itsestään. Teos sisältää historioitsija Volker Weissin kattavat jälkisanat.
Michael Freeden:
Mitä on liberalismi?
niin & näin 2020
Suom. Tapani Kilpeläinen
Liberalismista on löydetty niin länsimaiden arvokkaimmat perinteet kuin syy lännen nykyiseen alennustilaan. Sitä on kiitetty ihmisten vapauttamisesta ja soimattu perinteisten arvojen romuttamisesta, ja siitä on sukeutunut edistyksen airut ja syypää moraaliseen rappioon.
Professori Michael Freedenin teos Mitä on liberalismi? antaa välineet ymmärtää liberalismia sekä poliittisena että historiallisena ilmiönä. Se osoittaa liberalismin koko muuttuvuuden ja moni-ilmeisyyden ja tarkastelee myös sitä, miten sanaa ”liberalismi” käytetään väärin tai jopa kyseenalaisten poliittisten tarkoitusperien piilottelemiseen.
Michael Freeden on brittiläinen pitkän linjan politiikantutkija, jonka laajasta tuotannosta niin & näin -kirjat julkaisi viime vuonna teoksen Mitä on ideologia?
Anne Applebaum:
Demokratian iltahämärä
Siltala 2020
Suom. Antero Helasvuo
Demokratian iltahämärä alkaa vuosituhannen vaihteen uudenvuodenjuhlista, jonne historioitsija Anne Applebaum on kutsunut laajan, lähinnä puolalaisista poliitikoista ja journalisteista koostuvan ystäväpiirinsä. Suurinta osaa heistä olisi voinut kuvailla oikealle nojaaviksi liberaaleiksi. Nyt, lähes kahden vuosikymmenen jälkeen, ystäväpiiri on jakautunut kahtia. Vieraantumisen syyt ovat poliittisia.
Autoritaarisuus ja äärioikeistolaisuus kasvattavat jatkuvasti suosiotaan Manner-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa, horjuttaen samalla liberaalin demokratian asemaa. Applebaumin muistelmallinen analyysi etsii vastauksia siihen, mikä äärioikeistolaisuudessa oikein viehättää. Miksi yhä useammat aiemmin vapaata demokratiaa kannattaneet henkilöt kiinnostuvat oikeistopopulismista, ja mitä se heille tarjoaa?
Daron Acemoğlu ja James A. Robinson:
Kapea käytävä – Valtiot, yhteiskunnat ja vapauden kohtalo
Terra Cognita 2020
Suom. Kimmo Pietiläinen
Länsimaisen myytin mukaan poliittinen vakaus on kestävä rakenne, tasapainotila, johon ”valistuksen” prosessi johtaa. Teoksen Kapea käytävä mukaan tämä staattinen näkemys on fantasiaa. Vapaus on pikemmin valtion ja yhteiskunnan välissä jatkuvasti elävä kapea käytävä, jonka säilyttäminen edellyttää valtion ja yhteiskunnan jatkuvaa kamppailua. Oikeastaan ilman sitä vapaus katoaa joko despotismiin tai anarkiaan.
Vapaus ei ole asioiden “luonnollinen” tila. Miltei aina vahvat ovat alistaneet heikot, ja voima ja normit ovat murskanneet ihmisen vapauden. Valtio on ollut niin heikko, että se ei ole kyennyt suojelemaan yksilöitä alistavilta normeilta tai niin vahva, että ihmiset eivät ole kyennet suojautumaan despooteilta. Vapaus ilmaantuu vain, kun yhteiskunta mobilisoituu, osallistuu aktiivisesti politiikkaan ja pitää puolensa valtiota ja eliittejä vastaan. Samalla valtion on oltava riittävän vahva suojatakseen ihmisiä anarkialta ja yhteisön mielivaltaiselta normistolta.
Valtion instituutioiden on kehityttävä jatkuvasti, kun haasteiden luonne ja yhteiskunnan tarpeet muuttuvat. Niinpä yhteiskunnan on kehitettävä jatkuvasti kykyään pitää valtio ja hallitsijat vastuuvelvollisina, kun valtioiden kyvyt kehittyvät. Kun tämä kamppailu muuttuu itseään vahvistavaksi, osapuolten on kehitettävä aikaisempaa rikkaampi kykyjen valikoima edetäkseen vapauden käytävässä.
Kapea käytävä esittelee uuden tavan tarkastella, miksi vapaus kukoistaa joissakin valtioissa, mutta jää muissa itsevaltiuden tai anarkian jalkoihin, ja miten vapaus voi kukoistaa uusista uhista huolimatta. Daron Acemoğlu on MIT:ssä työskentelevä taloustieteen professori ja James A. Robinson Chicagon yliopistossa työskentelevä valtiotieteilijä ja ekonomisti. Heidän aiempi teoksensa Miksi maat kaatuvat ilmestyi suomeksi vuonna 2013.
Saana-Maria Jokinen:
Ääniä sodasta – Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan
Gaudeamus 2020
Arabikevään mielenosoituksista käynnistynyt Syyrian sota on ollut valtava humanitaarinen katastrofi. Kuolonuhreja on useita satoja tuhansia, ja yli puolet Syyrian väestöstä on joutunut jättämään kotinsa. Iran, Venäjä, Turkki ja muut ulkovallat ovat lietsoneet vastakkainasetteluja, samalla kun YK on ollut kriisin ratkaisussa voimaton.
Euroopassa konflikti on näkynyt muun muassa syksyn 2015 pakolaiskriisinä. Sota loi edellytykset myös terroristijärjestö ISISin synnylle, minkä jälkeen median kiinnostus onkin kohdistunut pitkälti ääri-islamisteihin. Samaan aikaan Assadin hallinnon toistuvat sotarikokset siviilejä kohtaan ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Propaganda ja valeuutiset ovat vaikeuttaneet tasapainoisen kuvan saamista, ja lukuisat toimittajat ovat joutuneet maksamaan hengellään matkattuaan paikan päälle selvittämään tapahtumien todellista kulkua.
Ääniä sodasta on syväluotaus Syyrian sotaan ja elämään sen keskellä. Teoksessa muun muassa kansannousun aktivistit ja tavalliset syyrialaiset kertovat kokemuksistaan kohta puoli vuosisataa maata hallinneen al-Assadin suvun diktatuurissa. Millaista on ollut ylläpitää koulua keskellä Aleppon ilmapommituksia, todistaa toista tuhatta ihmistä surmannutta Itä-Ghoutan kemikaali-iskua tai selvitä elossa Syyrian pahamaineisimmista vankityrmistä? Teoksessa hälvennetään samalla Lähi-itään liittyviä yleisiä harhaluuloja. Niihin lukeutuu käsitys, että alueen konfliktit koskisivat ensisijaisesti uskonnollisia erimielisyyksiä.
Saana-Maria Jokinen on työskennellyt vuosia Lähi-itään erikoistuneena vapaana toimittajana ja raportoinut sodasta ja sen vaikutuksesta muun muassa Turkista ja Libanonista käsin. Hän on myös asunut Syyriassa. Ääniä sodasta sai aikakauslehti Kanavan ja Otavan Kirjasäätiön myöntämän vuoden 2020 Kanava-tietokirjapalkinnon.
Emil Anton:
Kahden virran maa – Sivilisaation ja kristinuskon irakilainen tarina
Kirjapaja 2020
Nykyisellään Irakista tulevat mieleen sodat ja turvapaikanhakijat, mutta samalta alueelta ovat tulleet myös kirjoitustaito, kaupunkikulttuuri ja 60-minuuttinen tunti. Kaksoisvirranmaassa kirjattiin ensimmäiset lait, keksittiin verotus ja kehitettiin tähti- ja lääketiedettä kauan ennen Eurooppaa. Myös suuri osa Raamatusta sai muotonsa Mesopotamiassa, ja kristinusko levisi sinne heti synnyttyään. 600-luvulla yli puolet Irakin väestöstä oli kristittyjä, ja vielä 1200-luvulla Bagdadin patriarkan kirkko oli maailman laajimmalle levinnyt. Monilla Irakin kristityillä on yhä sama äidinkieli kuin Jeesuksella, aramea.
Teologian tohtori Emil Antonin viiden vuosituhannen aikajanalle ulottuva teos Kahden virran maa kertaa Mesopotamian muinaishistoriaa ja esittelee samalla Irakin kirkon kiehtovan tarinan.
Nina Järvenkylä ja Sami Sojonen:
Riivattu maa – Kertomuksia Irakin pelosta, toivosta ja uskosta
Docendo 2019
Mitä suomalaiselle tulee mieleen, kun hän kuulee sanan Irak? Nykyään ensimmäinen ajatus monelle on todennäköisesti sota, terrorismi tai turvapaikanhakija. Tätä Irak onkin: epävakautta, väkivaltaa, pelkoa, ahdistusta, sotaa, terroria, korruptiota ja ennakoimattomuutta.
Irak on myös paljon muuta. Usein totuus on tarua ihmeellisempää, kun asiaan kaivaudutaan tarpeeksi syvälle. Joku voi romantisoida tuhannen ja yhden yön vertauksella, toinen historialla, esimerkiksi paluulla Kaksoisvirranmaan aikaan. Irakilla on myös öljy, jonka luulisi tuovan vaurautta myös kansalle.
Toimittaja Nina Järvenkylä ja kuvaaja Sami Sojonen matkustivat Irakiin ottamaan selvää, millaisesta maasta Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ovat lähteneet. Matkallaan he avasivat silmänsä ja korvansa Irakille ja irakilaisille.
Marta Breen ja Jenny Jordahl:
Naiset – 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta
Sitruuna Kustannus 2020
Suom. Sanna Manninen
Vielä 150 vuotta sitten naiset ja miehet elivät hyvin eriarvoista elämää. Naiset eivät saaneet äänestää vaaleissa, eivät ansaita omaa rahaa puhumattakaan siitä, että olisivat voineet päättää omasta kehostaan. Sarjakuvan muotoon kirjoitettu teos on yhtä aikaa tietokirja, lastenkirja, nuortenkirja ja yhteiskunnallinen kirja, joka kertoo kiehtovasti ja inspiroivasti naisten matkasta tasa-arvoisempaan maailmaan. Kirja sopii jokaiselle, joka haluaa oppia feminismin historiasta mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Aiheita ovat muun muassa naisasialiike, maailman tunnetut naisjohtajat, abortti ja ehkäisy.
Tämän norjasta käännetyn sarjakuvan on kirjoittanut tietokirjailija Marta Breen, joka on aiemmin julkaissut useita feminismiä käsitteleviä teoksia, ja kuvittanut sarjakuvataiteilija Jenny Jordahl.
Susi Nousiainen:
Sukupuoleen katsomatta
Atena 2020
Sukupuolen moninaisuudesta puhutaan nykyään hyvinkin monenkirjavissa tilanteissa. Susi Nousiaisen omakohtaisten kokemusten kautta Sukupuoleen katsomatta kertoo selkeästi ja konkreettisesti, miten kouluissa, työpaikoilla ja harrastuksissa luodaan ilmapiiri, jossa kaikille sukupuolille on tilaa. Kun jokainen saa olla mukana sellaisena kuin on, satuttavat stereotypiat jäävät syrjään ihmisten kohtaamisissa. Miten suuri merkitys voi olla sateenkaarilipun nostamisessa kunnantalon salkoon? Mitä on vähemmistöstressi? Entä miksi ”kaapissa oleminen” on vakava terveysriski?
Sukupuoleen katsomatta tarjoaa hyödyllisiä ajatuksia esimerkiksi lapsensa identiteettityötä käsittelevälle vanhemmalle, kasvatus- tai sote-alan ammattilaiselle ja kelle tahansa, joka haluaa laajentaa ymmärrystään ihmisten moninaisuudesta.
Melinda Gates:
Tasa-arvo. Nyt!
Like 2019
Suom. Ari Väntänen
Melinda Gates, toinen hyväntekeväisyysjärjestö Bill ja Melinda Gatesin säätiön perustajista, on puhunut tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta vuosikymmeniä. Koulutus, perhesuunnittelu ja tasa-arvo työpaikoilla ovat vasta alkua. Naisten täytyy herätä auttamaan toisiaan, jotta heistä tulee yhdessä vahvempia. Teoksessaan Tasa-arvo. Nyt! Melinda Gates kertoo, miksi yhteiskuntien muuttaminen pitää aloittaa tasa-arvokysymyksistä. Tarinallisen ja koskettavan teoksen aihealueet vaihtelevat lapsimorsiamien ja seksityöläisten asemasta Metoo-liikkeeseen ja tekoälyn sukupuolivinoumaan.
Gates panee myös itseään likoon ja kertoo, millaisia taisteluja hän on tasa-arvoa tavoitellessaan käynyt. Tekstiä sävyttää määrätietoinen optimismi ja vahva yhdessä tekemisen henki. Tasa-arvoinen tulevaisuus on yhteinen tehtävä.