Oksana Vasjakina: Haava
Otava 2023
Suomentanut Riku Toivola
Pitkät jäähyväiset äidille – venäläiskirjailijan omakohtainen esikoisromaani tutkii naiseutta ja vierauden tunteita
“Helvetissä, johon minä laskeudun, minulla ei ole opasta. Se on minun omani, siellä minun on taisteltava itseni kanssa ja nähtävä äitini kasvot.”
Sitaatti kuvaa osuvasti venäläiskirjailija Oksana Vasjakinan vaikuttavaa esikoisromaania, jossa hän paljastaa omien henkilökohtaisten kipupisteidensä lisäksi naiseuden moninaisia muotoja ja pyrkii asettamaan niitä yhteiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiin.
Päähenkilö on Vasjakina itse. Hän on taistellut hylkäämiskokemusten, normien ulkopuolisen seksuaalisuutensa sekä vierauden tunteen kanssa läpi elämänsä. Todellinen tilinteon hetki koittaa, kun hänen äitinsä sairauden loppuun kuluttama maallinen ruumis kuolee. Oksana lähtee kuljettamaan äidin tuhkia Siperiaan heidän alkuperäiseen kotikaupunkiinsa. Matka on vertauskuvallinen, Oksana käy sen aikana läpi heidän yhteisen elämänsä sekä äidin vaikutuksen omaan identiteettiinsä ja ajattelutapaansa.
Äidin kuoleman jälkeen suhde häneen näyttäytyy kaikessa paljaudessaan. Äidiltä ei herunut hyväksyntää, ja hän jäi Oksanalle vieraaksi, mutta silti hänestä on vaikea lopullisesti luopua. Oksana pohtii, voiko surutyö tulla koskaan valmiiksi ja riittääkö pelkkä aika todella parantamaan vanhat haavat. Kivun ja ruumiillisuuden teemat ovat teoksessa vahvasti läsnä. Oksana kokee naiseuden olevan ennen kaikkea kehollista ja tiiviisti sidoksissa seksuaalisuuteen. Hän käsittelee myös naisen kehoon liittyvää kipua, josta usein vaietaan.
Kirjan ensimmäisellä puoliskolla tarina etenee tasaisen rauhallisesti, mutta puolessa välissä Vasjakina pääsee kunnolla vauhtiin. Kerronta käy intensiiviseksi ja paikoitellen hyvin intiimiksi. Raadollisen suora itsetutkiskelu on ajoittain jopa raastavaa luettavaa — Oksana repii haavojaan auki itseään säästämättä.
Lähes yhtä perusteellisesti Oksana ruotii omaa kirjoittamistaan. Hän miettii millainen on oikea kirjailija ja kokee alemmuudentunnetta runoistaan, joiden hän uskoo paljastavan kaikille, kuinka perustavalla tavalla “vääränlainen” hän on. Kirjailijaidentiteetin pohdinnan kautta jotakin tuntuu aukeavan. Vasjakina sekoittaa erilaisia tyylejä, ja kerronta alkaa virrata vapaammin. Kirjan loppupuolella lukija pääsee tutustumaan runoilijana tunnetun Vasjakinan lyyriseen ilmaisutaitoon. Kirjoittamisen hän kertoo olevan itselleen välttämätöntä ja yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Tarinamuotoisia tekstejä hän kuvaa metaforisesti kudelmiksi ja liittää itsensä naiskertojien pitkään ketjuun.
Venäläisen kulttuurin piirteet ja tunnelma välittyvät autenttisina Riku Toivolan suomennoksessa. Lopputulos on erinomainen, aivan kuin kirja olisi alunperin kirjoitettu suomeksi.
Vasjakinan suorapuheinen, feministinen ja uniikki ääni on juuri sellainen, jota totalitarismiin luisuneella Venäjällä ei voida sallia. Alkuperäiskielellä vuonna 2021 ilmestynyt Haava on edelleen kiristyneen lainsäädännön myötä lisätty valtion tuhottaviksi määräämien kirjojen listalle vuoden 2022 lopussa. Teoksen sanoma rohkeudesta, totuuden kohtaamisesta ja omaksi itsekseen kasvamisesta on kuitenkin liian voimakas, eikä siksi vaiennettavissa. Vasjakinan sisäinen kirjoittamisen palo on selkeästi niin vahva, ettei ensimmäinen romaani varmasti jää viimeiseksi. Haava on vereslihalla kirjoitettu, äärirehellinen ja voimaannuttava kirja-aarre, joka rikkoo kirjallisuuden totuttuja kaavoja ja rohkaisee myös lukijaa katsomaan peiliin.
Marjo Mustonen
Annie Ernaux: Tapaus
Gummerus 2023
Suomentanut Lotta Toivanen
Viime vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu ranskalainen Annie Ernaux tunnetaan omaelämäkerrallisista teoksistaan, joista ensimmäinen julkaistiin vuonna 1974. Alkukielellä vuonna 2000 ilmestynyt, Lotta Toivasen nyt soljuvasti suomentama Tapaus sijoittuu 1960-luvun alkupuolelle, jolloin Rouenin kaupungissa opiskellut Ernaux joutui hankkimaan laittoman abortin.
Kun Ernaux saa tietää olevansa raskaana, lapsen isä on enää löyhästi kuvioissa eikä ole kiinnostunut koko asiasta – tyytyväinen vain kuullessaan, että vanha heila aikoo hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Teos kuvaa täsmällisesti ja viiltävästi piinallisia kuukausiksi venyviä viikkoja, joiden aikana Ernaux yrittää päästä eroon raskaudestaan. Ernaux hakeutuu lääkärille, mutta ei tietenkään uskalla suoraan pyytää tältä aborttia, “anelin vain, että hän käynnistäisi kuukautiseni hinnalla millä hyvänsä”. Lääkäri ei tietenkään auta Ernaux’ta – itse asiassa päinvastoin. Erään tutun kautta hän kuulee jostakusta etäisesti yliopistolta tuntemastaan naisesta, jolle “enkelintekijä” oli paria vuotta aiemmin tehnyt abortin. Niin alkaa epätoivoinen etsintä. Vuonna 1963 tämä tarkoitti sateisissa kadunkulmissa värjöttelyä sattumanvaraisen kohtaamisen toivossa.
Tapauksessa kaikkein rujointa ja riipaisevinta on kertojan loputon yksinäisyys, kun hän yrittää ratkaista vaikeaa tilannettaan. Ja raivostuttavinta se, että hän on päätynyt ahdinkoonsa yksinkertaisesti olemalla nainen, joka nauttii seksistä siinä missä miesystävänsäkin.
Tapaus on ensikosketukseni kirjailijan tuotantoon, mutta sen kautta sain välittömästi kiinni kirjailijan erityislaatuisuudesta. Ernaux’n taika on siinä, että hän onnistuu huolitellulla ja helposti lähestyttävällä kielellä kehystämään omat tuntemuksensa, kokemuksensa ja havaintonsa historiallisilla ja yhteiskunnallisilla raameilla, jotka saavat teokset puhuttelemaan lukijoita yli ajan ja paikan rajojen.
Ernaux’n vuoden 1963 todellisuus on todellisuutta suunnattomalle joukolle naisia edelleen, myös maailman länsimaisiksi, moderneiksi kutsutuissa kolkissa. Epätoivoiset, raskaana olevat naiset joutunevat jatkossa turvautumaan hengenvaarallisiin laittomiin abortteihin myös monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa lainsäädännön kiristymisen myötä.
Emilia Miettinen
Deborah Levy: Kuumaa maitoa
Suomentanut Sari Karhulahti
S&S 2023
Brittiläisen Deborah Levyn romaanissa tulikuuma aurinko hohkaa taivaalla, parvekkeelle kahlittu koira räksyttää tauotta ja meri kuhisee polttavia meduusoja. Väsymättömästi paistava aurinko luo romaaniin kuumeisen tunnelman, joka sekoittaa pään. Kuumaa maitoa on merkillinen, kiehtova ja tunnelmaltaan outo kuvaus äidin ja tyttären ristiriitaisesta suhteesta, sisäisestä muutoksesta ja omien ääriviivojen löytämisestä.
Sofia ja hänen ikääntyvä äitinsä Rose matkustavat helteiseen Espanjaan, eivät suinkaan lomailemaan, vaan hakemaan apua lääkäri Gómezilta äidin mystisiin terveysongelmiin, jotka estävät tätä kävelemästä. Rose on huonoine jalkoineen lähes liikuntakyvytön, mutta yksikään lääkäri ei ole vielä löytänyt syytä vaivoihin. Sofia on tottunut kannattelemaan äitiään jo pienestä saakka, sillä etäinen isä on tehnyt katoamistempun ajat sitten ja perustanut uuden perheen kotimaahansa Kreikkaan. Äidin neuroosit ja liikuntarajoitteet kontrolloivat ja hallitsevat myös Sofiaa, jonka elämä on niin ikään täysin pysähdyksissä.
Omalaatuisen tohtori Gómezin lääkinnälliset metodit ovat vähintäänkin kyseenalaisia, mutta omalla tavallaan hän onnistuu puoskaroimaan Sofiaan rohkeutta ja intoa tarttua uudestaan kiinni omasta elämästään. Espanjan päihdyttävässä kuumuudessa Sofia heittäytyy eroottisiin suhteisiin etsimään omaa seksuaalisuuttaan ja tekemään henkistä pesäeroa tunnekylmään äitiinsä. Kun Sofia uskaltautuu näpistämään tohtorin ohjeiden mukaisesti kalan markkinoilta ja rohkaistuu ajamaan äitinsä kauhuksi autoa, romaani kehittyy äidin ja tyttären epätavallisesta suhteesta kohti Sofian sisäistä muutosta ja minuuden löytämistä.
Kuumaa maitoa on outo romaani, josta on paikoin vaikea saada otetta. Etelä-Espanjan kuuman auringon alla tunnelma on unenomaisen epätodellinen, kummallinen ja suorastaan absurdi, mutta teos on silti helppolukuinen ja viihdyttävä. Näennäisen helppouden rinnalla Levy vyöryttää lukijalle voimakkaita, välähdyksenomaisia kuvia ja runsaasti kiinnostavaa symboliikkaa. Hypnoottista tunnelmaa luo myös se, että kerronnan kulkua on vaikea ennustaa. Toisinaan teoksen eksentristen henkilöhahmojen kavalkadiin on vaikea kiinnittyä. Kaikessa outoudessaan Kuumaa maitoa on kuitenkin viehättävä ja kiehtova romaani, joka kaihertamaan mieltä pitkään.
Essi Rötkönen