Lupa tappaa? Sodankäynnin ja sotien oikeuttamisen pitkä historia

SKS 2019
toim. Jaakkojuhani Peltonen ja Ollimatti Peltonen

LUPA TAPPAA? on akateeminen artikkelikokoelma, joka valaisee kymmenen eri historiallisen ajanjakson tai sodan kautta, millaisia argumentteja sodankäynnin oikeutuksen puolesta on eri aikoina esitetty. Joukko tutkijoita ruotii aihetta lähtien muinaisesta Egyptistä ja päätyen Aleksanteri Suuren sotien, ristiretkiajan ja Ranskan vallankumouksen kautta lopulta Suomen sisällissotaan. Erilaisten sotien kirjo artikkeleissa on siis varsin kattava ja tuo hyvin esiin, millaisia perusteita sodankäynnille on eri aikoina eri olosuhteissa esitetty. 

Osin artikkelien tarjoilemat esimerkit ovat kuin peilikuva omasta ajastamme. Myöhäistasavallan Roomassa senaattori Cato vanhempi vaati, että Rooman suojelemiseksi – ennaltaehkäisevästi – Karthago olisi tuhottava, ja näin tapahtuikin vuonna 146 eaa. 2000-luvun alussa Bushin ja Blairin puheissa Irakin sodan oikeutuksen ytimessä oli suorastaan mantraksi noussut fraasi ”joukkotuhoaseet” – ne oli ennaltaehkäisevästi saatava pois vihollisen käsistä. Ensimmäisen ristiretken aikaansaamiseksi paavi Urbanuksen kerrotaan yksityiskohtaisesti kuvailleen, kuinka islaminuskoiset kiduttavat kristittyjä. Kolmannen ristiretken aikaan Monferratin markiisi esitteli Palestiinassa kuvaa, joka esitti muslimia häpäisemässä Kristuksen hautaa. Paavi Urbanuksen hengenheimolaisia toimii nykyaikana internetissä, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja erilaisilla blogialustoilla, ja nykyajan Monferratin markiisin kuvana toimivat valeuutiset tekaistuine kuvineen. Tällaista propagandaa tuotetaan niin valtiollisella kuin ruohonjuuritasollakin.

Vaikka lukija helposti näkeekin tällaisia yhteyksiä eri aikojen ilmiöiden välillä, teos pysyttelee pitkälti käsittelemänsä ajan ilmiöissä, eikä akateemiseen tyyliin juurikaan spekuloi nykymaailman samankaltaisuuksilla tai yritä rakentaa suuria teorioita aiheensa ympärille. Vaikka nykyajan on helppo tulkita heijastavan ja jopa toistavan historiaa, teoksen toimittajat muistuttavat, että olisi yksioikoista puhua sodankäynnin oikeuttamisen samankaltaisuudesta kautta aikain. Esimerkiksi samat termit eri aikoina ovat sisältäneet eri merkityksiä. Uskontoon vetoaminen on hyvin eri asia nykyisessä sekulaarissa maailmassa kuin aikoina, jolloin jumalien käsissä uskottiin olevan kaikkien kohtalo.

Vaikka teoksessa pysytellään maantieteellisesti pitkälti Euroopassa ja Välimeren liepeillä, olisi ollut kiinnostavaa lukea mitä esimerkiksi Inkojen suuren imperiumin syntyvaiheista tiedetään suhteessa aiheeseen. Kirjan toimittajat tosin toteavatkin, että teos ”on läpileikkaus länsimaisesta historiasta” eikä edes pyri olemaan kattava yleisesitys aiheesta vaan tarkastelee sitä valikoiduista näkökulmista. Kaiken kaikkiaan Lupa tappaa? sisältää erinomaisia ja monipuolisia esimerkkejä sodankäynnin perustelun ja oikeuttamisen tavoista kautta historian. Teos herättää lukijan huomaamaan tavat, joilla sodasta ja sodankäynnistä puhutaan, ja auttaa tekemään aiheen näkyvämmäksi paitsi historiassa myös aikalaiskirjoituksissamme, erityisesti mediassa. 

Emilia Miettinen