Anna Fifield: Loistava toveri Kim Jong Un
Bazar 2019
suom. Seppo Raudaskoski
KIM JONG UN ja Donald Trump tapasivat Singaporessa kesällä 2018 ja Vietnamissa kevättalvella 2019. Uusiseelantilaisen toimittajan ja kirjeenvaihtajan Anna Fifieldin kattavassa kirjassa käsitellään muun muassa näitä tuoreita tapahtumia. Pohjois-Korean nuori johtaja oli tähänastisen uransa huipulla onnistuessaan – toisin kuin edeltäjänsä eli isänsä ja isoisänsä – tapaamaan suurvallan, vihollisensa ja toisen ydinasevaltion johtajan eli Yhdysvaltain istuvan presidentin.
Teos kuitenkin alkaa paljon varhaisemmista ajoista: Fifield kuvailee iäkkäiden kenraalien ylistyslaulua nuorelle Kimille tämän kahdeksanvuotispäivänä ja muuttoja valeperheen mukana Sveitsiin ja Venäjälle kasvamaan ja käymään koulua. Teini-ikäisellä Kimillä oli kaksi paikallista ystävää kylässä kotonaan, kun hän toi huoneestaan näytille valokuvan Pohjois-Korean silloisesta johtajasta Kim Jong Ilistä. Kim kertoi kuvassa olevan oikea isänsä, mutta aihe ohitettiin epäuskoisin olankohautuksin. Muutaman vuoden päästä, Kimin jo palattua kotimaahansa, ystävä sai televisiota katsellessaan huomata Kimin väittämän olleen totta, kun hänet esiteltiin isänsä vieressä Pohjois-Korean tulevana johtajana.
Kimin isä kuoli vuonna 2011 eli vain pari vuotta tulevan johtajan nimeämisen jälkeen. Kim Jong Il oli ollut pari vuosikymmentä isänsä ja maan perustajan Kim Il Sungin kakkosmies ja oli ehtinyt vakiinnuttaa asemansa kansan ja erityisesti eliitin parissa ennen tämän kuolemaa vuonna 1994. Kim Jong Un oli isänsä kuollessa puolestaan ehtinyt olla samassa asemassa ainoastaan kaksi vuotta. Nuori Kim (s. 1984) saikin käyttää ensimmäiset vuotensa maan johdossa vakuuttaakseen kenraalit ja muun eliitin omasta asemastaan: monet kenraalit olivat olleet viroissaan jo ennen tämän syntymää, ja valtapiirin jälkeläiset saivat puolestaan seurata sivusta, kuinka ulkopuolelta suoraan ylimpään valtaan astui heidän ikätoverinsa.
Lojaaliuden ostotapoina toimivat käytännössä keppi ja porkkana: Kimistä tuli eliitin aseman takaaja, kun heidän asemansa säilyi hänen ansiostaan – jos eliitin jäsenen olemassaolo oli johtajan intressien mukaista. Sama koski myös Kimin sukulaisia. Etuisuuksien lisääminen ja puhdistukset värittivätkin tätä aikaa maan eliitin piirissä.
Fifieldin kirja sisältää runsaasti haastattelumateriaalia Kim Jong Unin kanssa tekemisissä olleilta tahoilta sekä esimerkiksi eri yhteiskunnallisissa asemissa olleilta pohjoiskorealaisilta loikkareilta. Mukana ovat niin lapsuuden hovikokki, Sveitsin-aikainen ystävä, Kiinan-rajalla asuva virkamies, eliittiin kuuluvat liikemies ja nuori aikuinen kuin köyhän maaseutunaisen lapsikin. Johtajan elämäntarinan lomassa kirjassa rakentuukin samalla monipuolinen kuva koko maasta ja sen oloista.
Pohjois-Koreassa toimii eräänlainen markkinatalous, osoittaa Fifield laajan haastatteluaineistonsa kautta. Järjestelmä on syntynyt vähitellen ja toimii nimellisen salaa, mutta käytännössä johtajan sallimana. Niin korkea-arvoiset eliitin jäsenet ja virkamiehet kuin maalaisköyhälistö ja Kiinan rajan tuntuman asukkaatkin osallistuvat tähän esimerkiksi torimyynnin kautta lisätäkseen omia tulojaan. Kaupankäynnin vaivihkainen salliminen esitetään yhdeksi Kimin keinoista säilyttää oma asemansa.
Svante Thilman