Luonto antaa ja ottaa

Max Porter: Lanny

WSOY 2020, suom. Irmeli Ruuska

LANNY on pikkupoika, joka asuu perienglantilaisessa kylässä tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Lanny on erikoinen poika, joka rakentelee leirejä metsään ja piilottelee perunamaahan iloisia viestejä perunannostajalle. Pojan vanhempia – näyttelijästä rikoskirjailijaksi siirtymässä olevaa Jolieta ja finanssialalla työskentelevää Robertia – tämän puheet ja välillä yliluonnollisilta vaikuttavat kyvyt hirvittävät.

”’Lannylla on etenkin kielellistä lahjakkuutta ja Maailman kirjallisuuspäivänä hänen saukkokirjaan liittyvää sanaleikkiään näytettiin rehtorille ja hän sai kultaisen jalavatarran, erinomainen plus.’ Mitä? Mistä te oikein puhutte? Minäkin haluan tarran.”
Kaikki pitävät vilpittömästä ja iloisesta Lanny Viherpuusta, ja kun tämä eräänä päivänä katoaa, metsänhenkimäisen Isä Suomukka -vainaan hallitseman kyläyhteisön elämä järkkyy.
Kirjakauppiaasta ja kustannustoimittajasta päätoimiseksi kirjailijaksi siirtynyt Max Porter on noussut yhdeksi brittiläisen nykyproosan tähdistä. Vuoden 2015 esikoisteos Surulla on sulkapeite (Gummerus, 2018) oli arvostelu- ja myyntimenestys. Viime vuonna alkukielellä ilmestynyt Lanny on saanut yhtä hyvän vastaanoton, eikä ihme.

Lanny on rohkea kirja. Osaa lukijoista voi vieraannuttaa jo teoksen rakenne lukuisine kertojanäänineen tai typografisine ratkaisuineen. Kylän ja koko tarinan taustapiruna hönkäilevän moniselitteisen Isä Suomukka -vainaan (”paikallishistorioitsija, seitsemänkymmenenneljän sukupolven kulttuurisen humuksen seuloja”) kautta ilmaan vyöryy nimettömien kyläläisten ääniä, välillä kaarina pitkin poikin kirjan sivuja.

Sekoitus maagista realismia, kansantarustosta ja lastenkirjallisuudesta otettuja vaikutteita ja modernin maailmanmenon piruilevaa kuvailua voisi myös mennä helposti metsään. Porter kuitenkin löytää komeasti maaliin. Lanny on hauska ja koskettava teos, oikea pieni aarre. Irmeli Ruuskalla on ollut haastava mutta herkullinen urakka paikoin minimalistisen, paikoin loruilevan tekstin suomeksi tulkitsemisen kanssa, ja hän on tehnyt hienoa työtä.

Lontoon humusta maalle pikkukylään ängenneet näyttelijä-kirjailija Jolie ja rahaa palvova Robert sekä kyläläiset, kyttäävät eukot ja originelli taiteilijaerakko Hullu-Pete, voisivat olla tyyppeinä kliseisiä – ja ehkä vähän ovatkin. Uusien tulokkaiden istumista kylään seurataan kuitenkin mukavan tarkkanäköisesti, ja Porter tekee hahmoistaan inhimillisiä. Taiteilija Peten ja Lannyn ystävystyminen on suorastaan pakahduttavaa seurattavaa. Sitä kuvatessaan Porter osoittaa olevansa ehta humanisti. Kriisin ihmisissä aikaansaamia reaktioita kuvatessaan hän taas on pessimistisimmillään.
Porter kommentoi luonnonlapsi Lannyn ja Isä Suomukka -vainaan kautta myös alati ajankohtaista teemaa, ihmisen luontosuhdetta. Luonto antaa ja ottaa, ”muuttaa paikan luonnetta”, on aina tehnyt niin.

Porterin piti olla toukokuun käännöskirjafestivaali Helsinki Litin vieraita, mutta koronavirus perui tapahtuman. Tapahtuma järjestetään suppeampana elokuussa – toivottavasti Porter saadaan vielä Suomeen!

Tommi Kumén

Nopea nousu diktaattoriksi
Miten kaunis on meri, Margarita