ballot

Kulissien välttämättömyys

NIKOLAI DONSKOV

Venäjän presidentinvaalien varma voittaja on tiedossa kuten ennenkin. Vaalien 2018 erikoisuus on se, että vastaehdokkaat on laitettu osittain uusiksi ja heidän runsaasta joukostaan huomattavan moni on tuttu kasvo viihdemaailmasta.

VAALIKAMPANJOINTI ON käynnistymässä aivan pian, tarkemmin sanoen joulukuun alussa. Silloin julkaistaan virallinen ehdokaslista. Ennen tätä vahvistusta kaikki mukaan ilmoittautuneet ovat tietenkin vain henkilöitä, jotka ovat ilmaisseet vasta toiveensa osallistua kilpaan. Kandidaatti numero yksi eli Vladimir Putin ei ole ilmoittanut aikeistaan. Hän pitää yllä dramaattista hiljaisuutta. Monet muut ovat kuitenkin ehtineet avautua suunnitelmistaan. Mahdollisia ehdokkaita on miltei kaksikymmentä, joskin lopullinen lista tulee varmasti olemaan lyhyempi.

Käydäänpä läpi tähän mennessä tiedossa olevien potentiaalisten kandidaattien lista. Miltei kaikki heistä ovat tuttuja jo aikaisemmista presidentinvaaleista. Kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov, liberaalidemokraattinen populisti Vladimir Žirinovski, Jabloko-puolueen Grigori Javlinski sekä mahdollisesti mukaan lähtevä Oikeudenmukaisen Venäjän keulakuva Sergei Mironov (joka tuttuun tapaansa ohjaa kannattajiensa äänet Putinille), ovat kaikki vakiintuneita nimiä. Kyseessä on tietyssä mielessä pakollinen kuvio. Näiden vakikandidaattien mukanaolo on eräänlainen välttämätön kulissi, tausta, jota vasten Putinin vaihtoehdottomuus saadaan näyttämään hieman paremmalta.

Opposition ykköshahmo Aleksei Navalnyi lukeutuu niihin, jotka käyvät veristä kamppailua oikeudestaan osallistua vaaleihin. Tuoreen tuomionsa vuoksi hänellä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia päästä mukaan. Prosessia, jonka lopputuloksena Navalnyi julistettiin syylliseksi, on useissa yhteyksissä väitetty mittatilaustyöksi. Minulla henkilökohtaisesti ei ole sellaisia tietoja, joiden perusteella voisin vahvistaa väitteen todeksi, joten jätetään tämä asia sikseen.

Kandidaattien vuolas virta

Pitkä listamme jatkuu ehdokkailla, jotka ovat enemmän tai vähemmän tuttuja politiikasta. Tunnetuimpia heistä ovat entinen pääministeri Mihail Kasjanov sekä entinen talousministeri Aleksei Kudrin. Loput ilmoittautuneista politiikoista ovat suurelle yleisölle tuntemattomampia. Luettelon mielenkiintoisin osuus alkaa kuitenkin näiden nimien jälkeen. Ehdolle on nimittäin asettumassa ennennäkemättömän runsas valikoima kandidaatteja, joiden joukossa korostuvat kauniimman sukupuolen sekä erityisesti viihde­alan edustajat.

Yksi heistä, tv-juontaja Ksenija Sobtšak, ilmoitti lokakuun lopussa asettuvansa ehdolle. Hän nousi alkujaan kuuluisuuteen useiden seurapiireissä sattuneiden skandaalien myötä. Sobtšak juonsi pitkään epämääräisen maineen saanutta tosi-tv-ohjelmaa Dom-2:ta (suom. huom. BB-tyyppinen realitysarja, jossa talon asukkaat ovat viettäneet parhaimmillaan useita vuosia). Lisäksi hän on ääninäytellyt Paris Hiltonia elokuvassa Blondi suklaassa (Vannomatta Paris!) sekä kirjoittanut elämäntaito-oppaan Kuinka miljonääri naidaan. Tähän ei varmaankin tarvitse lisätä mitään, sillä edellä mainittujen taideteosten nimikkeet puhuvat puolestaan.

Viime vuosina Sobtšak on esiintynyt opposition edustajana. Samalla hän on jatkanut uraansa ja ansainnut hulppeaan elämäntyyliinsä tarvittavat rahat juontamalla suurten tuotantoyhtiöiden tapahtumia sekä näyttäviä show-ohjelmia.

Sobtšakin ilmoitus osallistua vaaleihin tuntui irrottavan jonkinlaisen tulpan. Seurasi vuolas virta, jossa tv-kasvo toisensa jälkeen ilmoitti haluavansa presidentiksi. Mainittakoon ensimmäisenä vaikkapa Jekaterina Gordon, joka ratsasti kuuluisuuteen sen saman skandaalin kyydissä kuin kollegansa Sobtšak. Tv-juontaja Anfisa Tšehova puolestaan on noussut suuren yleisön tietoisuuteen runsaan povensa sekä juontamiensa eroottisten ohjelmien ansiosta. Omien sanojensa mukaan hän hakeutuu heti ehdolle, jos saa Instagramissa vähintään 200 000 tykkäystä.

Eikä siinä vielä kaikki. Looginen jatko tv-julkimoiden ketjulle on entisen pornotähden Jelena Berkovan ilmoitus pyrkiä maan ykköspallille. Berkovasta tuli julkisuuden henkilö hänen oltuaan mukana Dom-2:ssa, jota siis juontaa, kuten muistamme, Sobtšak. Berkovan vaalilupaukset ovat varsin radikaaleja. Yksi hänen ajamistaan asioista on saattaa voimaan yleinen velvollisuus suorittaa ”seksuaalisuutta koskeva koe” eli eräänlainen seksin ajokortti ennen lupaa saada hankkia lapsia. Berkovan kunnianhimoiset haaveet kariutuvat kuitenkin hänen ikäänsä, sillä hän ei ole vielä saavuttanut presidentiltä vaadittavaa kolmenkymmenenviiden vuoden rajapyykkiä.

Berkova ja Tšehova eivät tietenkään ole ehdokkuutensa kanssa ihan tosissaan, mutta he ovat silti saavuttaneet ilmoituksillaan kaiken mitä halusivat: kunnon kohun, ilmaista mainosaikaa tv:ssä sekä huomiota värikkäille persoonilleen, jotka olivat skandaalinkäryn hälvettyä olleet jo vaarassa painua unohduksiin. Myös Sobtšakin vaalikampanja lepää näiden samojen peruspilarien varassa.

Heti kun Sobtšak alkoi osallistua protestiliikehdintään (ensimmäisen kerran joulukuussa 2011 vaalivilpin vastaisessa mielenosoituksessa), hänet hyllytettiin kaikilta kanavilta. Nyt hänelle on avautunut mahdollisuus palata takaisin tv-töiden pariin. Se ei ole julkisuudesta elävälle henkilölle mikään pikkujuttu. Liikkeellä olevien huhujen mukaan paluu televi­sioon on juuri se palkinto, jonka Putin on luvannut Sobtšakille vastineeksi hänen osallistumisestaan vaaleihin.

Juoru ei välttämättä ole tuulesta temmattu, sillä Sobtšakin perheellä on hyvin läheiset suhteet Putiniin. Putin toimi myös aikoinaan Ksenija Sobtšakin isän Anatoli Sobtšakin varahenkilönä Pietarin kaupungin johdossa. Huhut ovat tietenkin vain huhuja, mutta tämä yhteys antaa monille opposition edustajalle aiheen uskoa, että Sobtšakin ehdokkuuden tarkoitus on vain provosoida ja sekoittaa pakkaa.

Putin vs. narrit

Jos huhu pitää paikkansa, on Sobtšakin syy asettua ehdolle selvä. Mutta mikä sitten on Putinin motiivi? Miksi hän haluaisi Sobtšakin vastaehdokkaakseen? Muistettakoon, että nämä vaalit ovat Putinille jo neljännet. Yksi hallintokausihan jäi väliin, kun Medvedjev tuurasi häntä vuodet 2008–2012. Juuri noiden vuosien aikana venäläiseen sanavarastoon vakiintui termi ”tandemokratia”. Todellisuudessa ohjaksia piteli tietysti Putin. Vuonna 2018 Putinin harjoitusvastustajiksi asettuvat jo neljännen kerran samat politiikan veteraanit eli Zjuganov, Žirinovski ja Javlinski. Asetelma ei muutu ja ottelun lopputulos on selvä. Kyseessä on näytösottelu, katsojien koukuttamiseksi luotu tosi-tv-ohjelma, jonka käsikirjoittajat istuvat Kremlissä.

Pelkkien poliittisten marionettien voittaminen ei kuitenkaan näyttäisi tarpeeksi vakuuttavalta. Siksi Kremlin PR-konsultit etsivät uusia värisävyjä virkistämään tunkkaista poliittista maisemaa. Edellisissä vuoden 2012 vaaleissa tämän kutsumustehtävän täytti miljardööri Mihail Prohorov, jonka rinnalla Putin alkoi nopeasti näyttää melko maanläheiseltä vaihtoehdolta. Prohorov vierellään Putinin oli helppo esiintyä suojelushahmona, joka ymmärtää tavallista kansalaista ja pitää hänen puoliaan oligarkkien muodostamaa eliittiä vastaan.

Sobtšakin on tarkoitus olla ilveilijä, jonka avulla koko oppositio voidaan saattaa naurunalaiseksi. Silloin se heikkenee entisestään eikä pysty asettamaan yhteistä vahvaa ehdokasta. Syntyy itseään ruokkiva noidankehä, jossa kansalaiset etääntyvät yhä kauemmas oppositiosta ja kerääntyvät vieläkin tiiviimmin ”kansallisen johtajansa” ympärille. Sobtšakilla voi tietenkin olla myös muita henkilökohtaisempia motiiveja. Ainakin hän markkinoi kampanjansa avulla hyvin tehokkaasti itseään, ja siitä tuskin on haittaa hänen uralleen. Sobtšak itse vakuuttaa vilpittömästi haluavansa edustaa oppositiota.

Olipa vaalien lopputulos mikä tahansa, Sobtšak sanoo haluavansa vahvistaa protestimielistä äänestäjäkuntaa ja tarjota vaihtoehdon niille, jotka ovat kaikkia vastaan. Viesti on siis suunnilleen tämä: jos et halua äänestää Putinia ja hänen suojattejaan, anna äänesi Sobtšakille. Strategia ei ehkä ole loppuun asti mietitty. Nykyisiä vaihtoehtoja voimakkaasti vastustava äänestäjäryhmä on tietysti olemassa, mutta enemmistö heistä on kaikkea muuta kuin viehättyneitä glamour-diivan imagon omaavasta Sobtšakista. Levada-keskus antoi tutkimuksiinsa pohjautuvan arvion, jonka mukaan Sobtšakin kannatus tulee todennäköisesti jäämään alle yhden prosentin. Rankinglistaa johtaa tietysti Putin, täysin saavuttamattomalla 86 prosentin kannatuksella.

Suom. Marjo Rudnitskaya

Pronssiinvalettu pahuus
Katalonian kriisin juurilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *