Perintötekijät

Vigdis Hjorth: Perintötekijät

S&S 2020,
suom. Katriina Huttunen

KUSTANTAJAN ESITTELYN mukaan norjalaisen Vigdis Hjorthin teos Perintötekijät on herättänyt kotimaassaan paljon keskustelua romaanista totuudenkerronnan välineenä. Vaikka Hjorth on kieltänyt romaanin olevan omaelämäkerrallinen, siinä on niin paljon yhtäläisyyksiä hänen lapsuudenperheeseensä, että sen voi olettaa olevan ainakin jossain määrin autofiktiivinen. Kotimaansa uutisotsikoissa kirjan on pitänyt myös se, että vuosi Perintötekijöiden ilmestymisestä Hjorthin sisko Helga julkaisi oman romaaninsa, jossa hän esittää isosiskonsa persoonallisuushäiriöisenä perheen maineen mustamaalaajana. 

Perintötekijät kuvaa toisistaan vieraantuneita sisaruksia, joiden välit tulehtuvat suoranaiseen konfliktiin, kun isän kuoltua on aika jakaa perintö. Vuosikymmenten vieraantuneisuuden on aiheuttanut suhtautuminen vanhempiin: vanhin sisko ja veli ovat katkaisseet heihin välit, kumpikin omista henkilökohtaisista syistään, kun taas kaksi nuorinta siskoa ovat aina olleet läheisissä tekemisissä isänsä ja äitinsä kanssa. Siksi he ovatkin saamassa perheen kaksi kesämökkiä kokonaan itselleen, kun taas vanhemmat sisarukset lapsineen vain nimellisen korvauksen niistä. Niin keskeinen elementti kuin onkin, perintöriita toimii vain kehyskertomuksena: teoksen ytimessä on vanhimman siskon vakava lapsuuden trauma ja hänen tarpeensa tulla kuulluksi ja uskotuksi. 

Hjorthin tapa kirjoittaa on erittäin raskassoutuinen: hän käyttää tehotoistoa sekä kerronnan että lauserakenteiden tasoilla uuvuttavuuteen saakka. Ehkäpä se on tarkoituksellista ja kuvaa traumatisoituneen ihmisen pitkällistä matkaa kohti mielenrauhaa, etenkin silloin kun hän kokee jääneensä ilman ymmärrystä kaikkein lähimmiltään: se on uuvuttavaa.

Kaiken kaikkiaan Hjorth on epäilemättä eräs kiinnostavimmista vieraista ensi toukokuun Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumassa. 

Emilia Miettinen

Lähikaupan eläin
Maailmojen tuhoajat