Lähikaupan eläin

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

Gummerus 2020,
suom. Raisa Porrasmaa

KEIKO ON 36-vuotias lähikaupan myyjä, joka on ollut töissä samassa liikkeessä 18 vuoden ajan. Hänellä ei ole koskaan ollut poikaystävää eikä tarvetta edetä urallaan. Keiko rakastaa työtään kellontarkasti toimivassa, akvaariomaisessa lähikaupassa, jonka loisteputkivalojen alla hän tuntee olonsa merkitykselliseksi. Asioiden luulisi siis olevan mallillaan – mutta ne ovat kaikkea muuta kuin hyvin.  

Lähikaupan nainen on japanilaisen Sayaka Muratan kymmenes teos, joka on osoittautunut käännös- ja myyntimenestykseksi kautta maailman. Menestystä ei ole syytä ihmetellä, sillä romaani on riemukas puheenvuoro ”normaaliuden” absurdiudesta ja individualismin näennäisyydestä.

Lähipiiri nimittäin roikkuu Keikon niskassa: ystävät ja perheenjäsenet painostavat häntä etenemään urallaan ja hankkimaan aviomiehen. Keiko taas ei voi ymmärtää, minkä vuoksi hänen oletetetaan täyttävän muiden asettamia sosiaalisia normeja. Lopulta päähenkilö joutuu turvautumaan erikoisiin ratkaisuihin hiljentääkseen yhteiskunnan paineet.

Kiinnostavan teoksesta tekee sen monitulkintaisuus. Onko asosiaalinen, välillä jopa epäinhimillisyydessään raivostuttava päähenkilö vain kapitalistisen kellokorttiyhteiskunnan luoma ihannetyöläinen, joka on niin sopeutunut tilanteeseensa, ettei ymmärrä haluta jotakin muuta? Toisaalta Keiko onnistuu myös olemaan sympaattinen ja voittamaan lukijan puolelleen. Tekisi mieli älähtää, että Keiko-parka haluaa vain elää elämäänsä, jättäkää hänet rauhaan!

Kiinnostavaa onkin, että Keikoa ahdistavat enemmän esimerkiksi sukupuoleen sidotut vaateet kuin hänen asemansa työläisenä. Asema hyötyä tuottavana osasena kapitalismin koneistossa tuntuu hänestä helpottavammalta kuin rooli ankaran sosiaalisen systeemin jäsenenä. Molemmissa hänestä halutaan joka tapauksessa hyötyä ja molemmissa hänet voidaan viskata pois hyödyttömänä.

Onko sittenkin niin, että Keiko on ikään kuin uusi laji, pisimmilleen venytetyn kapitalistisen subjektin ilmentymä, joka on löytänyt rauhan proletaarisuudestaan? Eräässä kohtauksessa Keiko kokee olonsa uhatuksi, ja häntä soimaava henkilö toteaa, ettei Keiko ole hänen silmissään ihminen lainkaan. Keiko puolustaa asemaansa ja toteaa olevansa lähikaupan kassalla kuin eläin, toimivansa siellä omien vaistojensa ja luontonsa varassa.

Keiko myös ihmettelee jatkuvasti ihmisten aaltoilevia identiteettejä, jotka tuntuvat olevan vain lainassa muilta. Keikon silmin lukijalle avautuu, kuinka elämme näennäisen yksilöllistä elämää markkinataloudessa inhimillisine haluinemme, toiveinemme ja päämäärinemme, mutta elämämme käsikirjoitus on silti usein naurettavan konformistinen. Kun joku eroaa massasta, on muilla lähes hysteerinen tarve pakottaa hänet mukautumaan normiin esimerkiksi parisuhteen tai uran kautta.  

Mikä tahansa lukijan tulkinta teoksesta onkin, on Lähikaupan nainen ehdottomasti lukemisen ja pohtimisen arvoinen teos. Keikon ulkopuolisen tarkkailijuuden kautta Murata onnistuu napauttamaan yhteiskuntamme absurdeja vaateita ja kääntämään tavanomaiset oletukset päälaelleen. 

Jenni Lindvall

On vaikeaa hallita ikuisesti
Perintötekijät