Brasilia, militarisoitu demokratia

Equipo Crónica. — Deformación profesional, 1966
© Equipo Crónica – VEGAP – Museo Nacional Reina Sofía, Madrid

 Tämä on tarina suuresta väärinkäsityksestä. 30. maaliskuuta 2021 Brasilian ilmavoimien, maavoimien ja laivaston komentajat ilmoittivat yhteisesti eroavansa. Lehdistö riemuitsi: armeija oli hylännyt presidentti Jair Bolsonaron, jota tiedotusvälineet inhoavat. ”Tehtävä suoritettu”, otsikoi Folha de São Paulo -päivälehti 31. maaliskuuta, kun sen tärkein kilpailija Estado de São Paulo korosti, miten ”yleisesikunta asettui vastustamaan Jair Bolsonaron pyrkimyksiä vetää armeija mukaan omaan autoritaariseen harharetkeensä”. (1)

Viikkoa aiemmin presidentti oli ilmoittanut kannattajilleen: ”Kansa voi luottaa siihen, että asevoimat puolustavat demokratiaa ja vapautta”. Vapaudella hän tarkoitti oikeutta vastustaa rajoituksia, joita jotkut kuvernöörit ovat asettaneet Covid-19-pandemian vuoksi.

Tällä kertaa mitta kuitenkin täyttyi, vakuuttivat brasilialaiset mediat, ja kansainväliset tiedotusvälineet hiihtivät perässä: kolmen ylimmän sotilasjohtajan ero osoitti, että armeija ei enää alistu hallituksen sanelupolitiikkaan. Talousasioista kertova päivälehti Valor totesi, että tähän mennessä ”ei ole ollut havaittavissa pienintäkään riskiä asevoimien politisoitumisesta”. (2)

Todellisuus on kuitenkin jotakin aivan muuta.

 ”On varmaa, että armeija on aktivoinut suhteensa medioihin saadakseen läpi tällaisen näkökulman, mutta tosiasioiden valossa se ei ole uskottavaa”, sanoo Hampurissa sijaitsevan Helmut Schmidt -yliopiston tutkija Christoph Harig.

Viestintäoperaation tavoitteena on esitellä armeija sellaisena kuin se haluaa esiintyä eli demokratian takaajana ja ainoana, joka kykenee jarruttamaan sitä, minkä poliittinen ja mediaeliitti tuomitsee ”bolsonarolaiseksi hulluudeksi”. Brasilian armeijan asiantuntija, ranskalainen historioitsija Maud Chirio on samaa mieltä: ”Presidentin ja armeijan välillä on tosiaankin tiettyjä erimielisyyksiä. Mutta sotilaat ovat jo vallassa. He ovat politisoituneempia kuin ikinä, eikä heillä ole pienintäkään aikomusta hylätä asemaansa.”

Lehdistön ilmoittama ”välirikko” saattaa siis olla pelkkää kränää eikä se ainakaan ole pilannut presidentti Bolsonaron yöunia, sillä kolme viikkoa armeijan komentajien eron jälkeen – jonka piti muuttaa kaiken – presidentti uhkasi jälleen käyttää ”armeijaa[nsa]” kuvernöörejä vastaan, jotka olivat hänen näkemyksensä mukaan liian yhteistyöhaluttomia. (3)

Asevoimien nostaminen julkisessa puheessa demokratian ykköspuolustajaksi on tuttu juttu Brasiliassa. 31. maaliskuuta on vuoden 1964 sotilasvallankaappauksen ja kaksikymmentä vuotta kestäneen diktatuurin perustamisen vuosipäivä. Se tarjoaa perinteisesti tilaisuuden toistaa puolustusministeriön tiedonannossa hokemaa, joka luetaan myös kaikissa kasarmeissa kautta maan. Tänä vuonna upouusi puolustusministeri – jonka edeltäjän presidentti oli erottanut vain kaksi päivää aiemmin – julisti: ”57 vuotta sitten asevoimat ottivat vastuun rauhan palauttamisesta maahan taatakseen ne demokraattiset vapaudet, joista voimme yhä nykyäänkin nauttia.” Tuolloin uhkana olivat kommunistit. Nykyisin armeija on sitoutunut Bolsonaron rinnalla ”taisteluun korruptiota [ja] arvojen rapautumista vastaan”, kuten presidentin tukija, reservin kenraali Paulo Chagas arvioi.

Eduardo Fonseca. — « Autosabotage », 2019
© Eduardo Fonseca – Courtesy Galerie Ricardo Fernandes

”Haitin luokan” nousu

Armeija ei ole yksin vastuussa Bolsonaron valtaan noususta (4), mutta sillä on ollut keskeinen rooli. Sotilaiden merkittävin (ja tehokkain) kannanotto auttoi syrjäyttämään Luiz Inácio Lula da Silvan vuoden 2018 presidentinvaalikampanjasta, vaikka hän oli mielipidemittausten mukaan selkeä suosikki. Asevoimien silloinen komentaja, kenraali Eduardo Villas Bôas, uhkasi nimittäin 4. huhtikuuta 2018 Twitterissä armeijan väliintulolla, jos korkein oikeus ei päättäisi vangita Lula de Silvaa valitusjutussa, jonka päätös oli määrä antaa seuraavana päivänä.  

Nykyisin tiedetään, että twiitti kirjoitettiin koko yleisesikunnan suostumuksella: se ei siis heijastanut vain yhden upseerin mielipidettä, vaikka Bolsonaro nostikin Villas Bôasin vuoden 2019 puheessaan ”yhdeksi tärkeimmistä” vaalivoittoonsa vaikuttaneista henkilöistä. (5) Kenraali Villas Bôasin Twitter-tiliä seuraavia sotilaita koskeneen selvityksen (6) mukaan ainakin 115 aktiivista sotilashenkilöä, joilla oli yhteensä lähes 670 000 seuraajaa, julkaisi huhtikuun 2018 ja huhtikuun 2020 välisenä aikana 3 427 poliittista twiittiä. Normaalisti sotilaskuri kieltää tällaisen toiminnan samoin kuin poliittisen kampanjoinnin kasarmeilla esimerkiksi Bolsonaron puolesta, mutta kurinpidollisia seuraamuksia twiiteistä ei juuri ole tullut.

Heidän sankarinsa tultua valituksi upseerit ovat vähitellen kasvattaneet läsnäoloaan hallinnossa ennennäkemättömälle tasolle – tällaista ei ole nähty edes diktatuurin aikana. Valtion tilintarkastustuomioistuimen heinäkuussa 2020 julkaiseman raportin mukaan normaalisti siviileille varattuja virkoja täytti 6 157 sotilashenkilöä, joista yli puolet oli aktiivipalveluksessa. Vuonna 2016 Dilma Rousseffin valta-aikaan vastaava luku oli 2 957 (eikä virkamiesten määrä vuosina 2016–2020 juurikaan kasvanut).

Sotilaiden aseman vahvistuminen hallinnossa on ollut jatkuva ilmiö myös Brasilian Työväenpuolueen (PT) valtakausien aikaan. Entinen presidentti Lula (2003–2010) päätti mieluummin erottaa ensimmäisen puolustusministerinsä kuin nousta armeijaa vastaan, eikä yhtäkään kenraalia rangaistu Lulan politiikkaan kohdistuneesta – varsin törkeästä – kritiikistä, joka kohdistui erityisesti alkuperäiskansojen maa-alueiden rajaamiskysymykseen. Vuodet 2011–2016 presidenttinä ollut Rousseff hyväksyi armeijan mukanaolon ”rauhanpalauttamistehtävissä” Rio de Janeiron faveloissa erityisesti vuoden 2014 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin ja vuoden 2016 olympialaisiin liittyneissä ”turvallisuusoperaatioissa”. (7)

Tilanne siis ei ole varsinaisesti uusi. Nykyisin sotilaille on kuitenkin uskottu aiempaa merkittävämpiä tehtäviä: 23 ministeristä yhdeksän on upseereita. He johtavat 46 valtionyhtiöstä kuuttatoista, joiden joukossa suurimpana on öljy- ja kaasuyhtiö Petrobras.

”Brasilian virkakoneistossa toimii enemmän sotilashenkilöstöä kuin Venezuelassa, jota Brasilian hallitus pitää ’sotilashallintona’”, toteaa Rio de Janeirossa toimivan liittovaltion yliopiston Fluminensen (UFF) kansainvälisten suhteiden professori Marcial Suarez. ”Itse asiassa en näe ainuttakaan toista demokratiaa, jossa olisi näin paljon upseereita näin korkeissa asemissa.”

Brasilia johti vuosina 2004–2017 YK:n Haitin vakautusoperaatiota. Nykyään yhdeksän operaatiossa mukana ollutta korkeaa upseeria toimii valtionhallinnon johtavissa tehtävissä. Liittovaltion yliopistossa Rio de Janeirossa puolustuskysymyksiä tutkivan Adriana Aparecida Marquesin mielestä ei ole sattumaa, että niin kutsuttu ”Haitin luokka” on päässyt Brasiliassa vallankahvaan.

”Yksi operaation tavoitteista oli nimenomaan välttää asevoimien politisoituminen etäännyttämällä sotilaat paikallisesta poliittisesta kentästä. Tulos oli kuitenkin täysin päinvastainen, koska YK:n heille antamat tehtävät eivät olleet pelkästään sotilaallisia vaan myös poliittisia”, tutkija selittää.

Operaatio herätti valtavasti arvostelua muun muassa Haitin kansalaisjärjestöjen piirissä, mutta Brasilian armeija piti sitä menestyksenä (8) ja seuraavaksi se olikin jo käytettävissä palvelemaan omaa maataan. Tämä oli taivaan lahja Bolsonarolle, jolla ei ollut sen enempää kunnon puoluetta kuin päteviä henkilöitä hallituspaikkoja täyttämään.

São Carlosin liittovaltion yliopiston yhteiskuntatieteiden professori João Roberto Martins Filho, joka on juuri toimittanut armeijaa ja Brasilian kriisiä käsittelevän kirjan, muistuttaa, että ”armeija on harjoittanut ammattimaistamisstrategiaa jo vähintään kymmenen vuotta. Johtavat upseerit ovat täydentäneet osaamistaan hallinto-, viestintä- ja johtamisalan tutkinnoilla erityisesti kahdessa tärkeimmässä vapaassa taloustieteiden koulussa, Getúlio Vargas -säätiössä ja Dom Cabral -säätiössä.” (9)

”Pätevät ja lahjomattomat sotilaat”

Vuodesta 2014 lähtien sotilaiden asettamien ehdokkaiden määrä paikallis- ja liittovaltion vaaleissa on vain kasvanut. ”Sotilaiden käyttäminen on Brasilialle hyvä asia, koska he ovat päteviä ja lahjomattomia”, väittää kirkkain silmin reservin kenraali Aléssio Ribeiro Souto. Hän näyttää unohtaneen, että korruptioskandaalien ytimessä olevat poliitikoiden ja rakennussektorin yritysten väliset laittomat suhteet saivat alkunsa juuri sotilasdiktatuurin aikana.

”He eivät halua vain ottaa valtaa”, Maud Chirio huomauttaa, ”vaan myös edistää omaa uraansa. Uusi upseerisukupolvi kokee, että sitä ei kohdella hyvin eikä sille makseta hyvin, vaikka se pitää itseään kansakunnan eliittinä. Se haluaa oman osuutensa kakusta.”

Ehkäpä juuri siksi nykyisten upseerien talouskysymyksiä koskevat näkemykset ovat paljon liberaalimpia kuin heidän edeltäjiensä (10), ja Bolsonaron hallituksessa sotilaiden ja ääriliberaalin talousministerin Paulo Guedesin väliset suhteet ovat erinomaiset.

”He ovat valmistelleet merkittäviä yksityistämisiä, joihin kuuluvat energiayhtiö Electrobras ja julkisen liikenteen infrastruktuurit. He myös kannattavat voimakkaasti Petrobrasin jalostamoiden ja öljyvarojen myymistä”, kertoo Rio de Janeiron liittovaltion yliopiston taloustieteen professori Eduardo Costa Pinto.

Vallan huipulle nousseet armeijan edustajat eivät kuitenkaan kahden ja puolen vuoden aikana ole juuri loistaneet osaamisellaan. Varapresidentin ja reservin kenraalin Hamilton Mourãon johtama taistelu Amazonin metsien tuhoamista vastaan ei ole tuottanut minkäänlaisia tuloksia, mikä huolestuttaa kansainvälistä yhteisöä.

Koronapandemia, jonka hallinta oli maaliskuuhun asti terveysministerinä toimineen aktiivipalveluksessa olevan kenraali Eduardo Pazuellon vastuulla, on johtanut satojentuhansien brasilialaisten kuolemaan. Vuonna 2021 väestön luottamus armeijaan on romahtanut 18 prosenttiyksikköä (11), kun se aiemmin oli kirkon ohella yksi niistä harvoista instituutioista, jotka nauttivat kansakunnan rikkumatonta luottamusta.

”Kolmen armeijan komentajan ero ei muuta heidän osallisuuttaan nykyisen hallituksen toimintaan”, Martins Filho tiivistää. ”Se antaa heille kuitenkin mahdollisuuden häipyä näyttämöltä, jos tilanne pahenee entisestään.”

Entisen presidentti Lulan vapauduttua häntä painaneista korruptiosyytteistä ja palattua politiikan kentän etulinjoihin Bolsonaron suosio on laskenut ja sotilaat ovat alkaneet puhua ”kolmannesta tiestä”. Se tarkoittaisi keskustaoikeistolaisen ehdokkaan valitsemista, mikä estäisi halveksitun vasemmiston paluun valtaan ja ennen kaikkea antaisi armeijan säilyttää uudet etuoikeutensa.

”Brasilian valtion demilitarisointi tulee olemaan erittäin vaikeaa”, Chirio toteaa, ”koska silloin tuhansien upseereiden olisi hyväksyttävä palkkojensa aleneminen kymmenesosaan nykyisestä.” Jotkut, kuten varapresidentti Mourão, näkevät jo itsensä kalastelemassa paikkaa senaattiin.

Yhdysvaltojen kongressiin tammikuussa 2021 tehdyn hyökkäyksen jälkeen Bolsonaro on entistä kiivaammin uhkaillut kansaa armeijan väliintulolla, jos se ei muuten rupea tottelemaan. On kuitenkin epätodennäköistä, että asevoimat lähtisivät presidentin kehotuksesta perustuslain vastaiselle retkelle siitäkään huolimatta, että Brasilian demokratia on Yhdysvaltojen demokratiaa hauraampi.

Politisoituneet poliisit

Armeijan lisäksi myös poliisit – joita on yli 700 000 (sekä yli 250 000 reserviläistä) ja jotka seisovat vahvasti bolsonarolaisen ideologian takana – ovat politisoitumassa merkittävästi, mikä on vielä suurempi huolenaihe. Vastikään tehdyn tutkimuksen (12) mukaan 35 prosenttia sotilaspoliiseista ja 41 prosenttia alipäälliköistä on ollut sosiaalisessa mediassa vuorovaikutuksessa Bolsonaroa kannattavien sivujen kanssa – mukaan lukien radikaalin liikkeen sivut. Rikosetsivien parissa osuus laskee 12 prosenttiin ja liittovaltion poliisien parissa 13 prosenttiin. Erityisesti korkeimpaan oikeuteen ja kongressiin kohdistuvien kommenttien aggressiivisuus viittaa radikalisoitumiseen.

”Pidän erittäin todennäköisenä, että nämä joukot seuraavat Bolsonaroa laittomassa toiminnassa, kuten helmikuussa 2020 Cearán osavaltiossa, jossa poliisien kapinan avulla pyrittiin syrjäyttämään presidenttiä vastustava kuvernööri”, toteaa Adilson Paes de Souza, São Paulon sotilaspoliisin reservin eversti ja sotilaspoliisilaitoksen asiantuntija.

Kapinoinnin kestettyä 13 päivää ja johdettua osavaltion pääkaupungissa Fortalezassa yli 240 kuolemantapaukseen presidentti Bolsonaro ilmoitti, että kyseessä oli pelkkä lakko, eikä suostunut lähettämään paikalle riittävästi sotilaita palauttamaan järjestystä. Hänen tukensa laittomalle ja väkivaltaiselle kapinalle oli ennenkuulumatonta, ja sitä pidetään vakavana ennakkotapauksena.

(1) ”Entre golpistas e velhacos”, O Estado de São Paulo, 31.3.2021.

(2) Andrea Jubé, Fabio Murakawa ja Matheus Schuch, ”Cresce temor de politização das Forças Armadas”, Valor Econômico, São Paulo, 31.3.2021.

(3) A Crítica -kanavan haastattelu, Manaus, 23.4.2021.

(4) Renaud Lambert, ”Le Brésil est-il fasciste?”, LMD 11/2018.

(5) Presidentti Bolsonaron julistus kenraali Fernando Azevedo e Silvan tullessa puolustusministeriksi, 2.1.2019.

(6) Marcelo Godoy, ”Soldados influenciadores: os guerreiros digitais do bolsonarismo e os tuítes de Villas Bôas”, João Roberto Martins Filhon toimittamassa teoksessa Os militares e a crise brasileira, Alameda, São Paulo, 2021.

(7) ”Pacification musclée”, LMD 1/2013.

(8) Celso Castro ja Adriana Marques, Missão Haiti: a visão dos force commanders, FGV, Rio de Janeiro, 2019.

(9) João Roberto Martins Filho, Os militares e a crise brasileira.

(10) Raúl Zibechi, ”Que veulent les militaires brésiliens?”, LMD 2/2019.

(11) Mielipidetiedustelu Exame/IDEA, 10.4.2021.

(12) Política e fé entre os policiais militares, civis e federais do Brasil, Fórum de Segurança Pública, São Paulo, 2020. Equipo crónica. – Deformación profesional (Ammatin vääristyminen), 1966

 

LMD 6/2021

Suomennos: Kirsi Kinnunen. Anne Vigna on Rio de Janeirossa asuva toimittaja.